15. luku

Anteeksiantamaton orja

ONKO joku joskus tehnyt sinulle jotain väärää? – Jos on, niin loukkasiko hän sinua tai sanoiko hän sinulle jotain epäystävällistä? – Eikö se tehnytkin sinut surulliseksi? –

Kun jotain sellaista tapahtuu, niin pitäisikö sinun kohdella tuota toista ihmistä samalla epäystävällisellä tavalla kuin hän kohtelee sinua? – Monet tekisivät niin.

Suuri Opettaja sanoi kuitenkin, että meidän tulee antaa anteeksi niille, jotka tekevät meille vääryyttä. Osoittaakseen, miten tärkeätä on olla anteeksiantava, Jeesus esitti kertomuksen. Haluaisitko kuulla sen? –

Olipa kerran kuningas. Hän oli hyvä kuningas. Hän oli erittäin huomaavainen. Hän jopa lainasi rahaa orjilleen, kun nämä tarvitsivat apua.

Eräänä päivänä kuningas kuitenkin halusi saada rahansa takaisin. Niinpä hän kutsui ne orjansa, jotka olivat hänelle velkaa, ja pyysi heitä maksamaan hänelle. Eräs mies oli kuninkaalle velkaa 60 miljoonaa hopearahaa! Se on suuri rahasumma. Se on enemmän rahaa kuin minulla on ollut koko elämässäni.

Orja oli kuluttanut kuninkaan rahat, eikä hänellä ollut mitään, millä maksaa takaisin. Siksi kuningas käski myydä tämän orjan. Kuningas käski myymään myös orjan vaimon ja hänen lapsensa sekä kaiken, mitä orja omisti. Sitten piti kuninkaalle maksaa kaupasta saatu raha. Miltä luulet orjasta tuntuneen? –

Orja anoi kuninkaalta: ’Voi älä tee sitä minulle. Anna minulle aikaa, niin minä maksan sinulle takaisin kaiken, mitä olen sinulle velkaa.’ Jos olisit ollut kuningas, niin mitä olisit tehnyt orjalle? –

Hyvä kuningas sääli orjaansa. Niinpä hän sanoi orjalle, ettei hänen tarvinnut maksaa takaisin rahaa. Hänen ei tarvinnut maksaa takaisin yhtään ainoaa niistä 60 miljoonasta hopearahasta! Orja oli varmaan hyvin onnellinen!

Mutta mitä orja sitten teki? Hän meni ulos ja tapasi toisen orjan, joka oli hänelle velkaa vain sata kolikkoa. Se oli hyvin vähän verrattuna 60 miljoonaan hopearahaan. Mies tarttui orjatoveriaan kurkusta ja alkoi kuristaa häntä. Ja hän sanoi hänelle: ’Maksa takaisin ne sata rahaa, jotka olet velkaa minulle.’

Voitko kuvitella ihmisen tekevän jotain tuollaista? – Hyvä kuningas oli antanut tuolle orjalle niin paljon anteeksi, ja nyt tämä kääntyi ympäri ja vaati orjatoveriaan maksamaan takaisin sata rahaa. Se ei ollut huomaavainen teko.

Orja, joka oli velkaa vain sata rahaa, oli köyhä. Hän ei voinut maksaa takaisin rahaa heti. Siksi hän lankesi orjatoverinsa jalkoihin ja anoi: ’Voi anna minulle aikaa, niin minä maksan sinulle takaisin mitä olen sinulle velkaa.’ Olisiko tuon miehen pitänyt antaa orjatoverilleen aikaa? – Olisitko sinä antanut? –

Tämä mies ei kuitenkaan ollut huomaavainen, niin kuin kuningas oli ollut. Koska hänen orjatoverinsa ei voinut maksaa hänelle heti, niin hän heitätti hänet vankilaan. Hän ei suinkaan ollut anteeksiantava.

Toiset orjat näkivät tämän kaiken tapahtuvan. He kertoivat siitä kuninkaalle. Kuningas vihastui kovin anteeksiantamattomalle orjalle. Siksi hän kutsui hänet luokseen ja sanoi: ’Sinä paha orja, enkö minä antanut sinulle anteeksi sen, minkä olit velkaa minulle? Eikö sinunkin olisi pitänyt antaa anteeksi orjatoverillesi?’

Hänen olisi pitänyt ottaa oppia hyvästä kuninkaasta. Mutta hän ei ollut oppinut. Siksi kuningas heitätti nyt anteeksiantamattoman orjan vankilaan, kunnes hän maksaisi takaisin ne 60 miljoonaa hopearahaa. Eikä hän tietystikään voinut vankilassa milloinkaan ansaita sellaista rahamäärää maksaakseen sen takaisin. Hänen oli siis jäätävä sinne kuolemaansa asti.

Kun Jeesus lopetti kertomuksensa, hän sanoi seuraajilleen: ’Samalla tavalla menettelee minun taivaallinen Isäni myös teidän kanssanne, jollette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.’ – Matt. 18:21–35.

Me kaikkihan olemme hyvin paljon velkaa Jumalalle. Elämämme tulee Jumalalta, mutta koska me teemme sellaista, mikä on väärin, niin hän voisi ottaa sen pois meiltä. Jos me yrittäisimme maksaa Jumalalle rahalla, niin me emme voisi milloinkaan koko elinaikanamme ansaita riittävästi rahaa maksaaksemme hänelle, mitä olemme hänelle velkaa.

Siihen verrattuna, mitä me olemme velkaa Jumalalle, toiset ovat meille hyvin vähän velkaa. Se, mitä he ovat meille velkaa, on kuin ne sata kolikkoa, jotka toinen orja oli toiselle velkaa. Mutta se, mitä me olemme velkaa Jumalalle, on kuin ne 60 miljoonaa hopearahaa, jotka orja oli velkaa kuninkaalle.

Jumala on hyvin huomaavainen. Vaikka me olemme tehneet väärin, niin hän antaa meille anteeksi. Hän ei pane meitä maksamaan ottamalla elämämme meiltä iäksi. Mutta hän antaa meille anteeksi vain, jos me uskomme hänen Poikaansa Jeesukseen ja jos me annamme anteeksi muille, jotka tekevät väärin meitä kohtaan. Eikö siinä olekin ajattelemisen aihetta? –

Jos siis joku tekee sinulle jotain epäystävällistä, mutta sanoo sitten olevansa pahoillaan, niin mitä sinä teet? Annatko hänelle anteeksi? – Entä jos se tapahtuu monta kertaa? Annatko silti hänelle anteeksi? –

Jos me olisimme anteeksipyytäjinä, niin emmekö me toivoisi tuon toisen antavan meille anteeksi? – Meidän tulee tehdä samoin häntä kohtaan. Meidän ei tule vain sanoa, että me annamme hänelle anteeksi, vaan meidän tulee todella antaa hänelle anteeksi sydämestämme. Kun teemme siten, niin osoitamme todella haluavamme olla Jeesuksen seuraajia.

(Korostaaksenne anteeksiantavaisuuden tärkeyttä lukekaa myös Matt. 6:14, 15, Luuk. 17:3, 4 ja Sananl. 19:11.)