ABISAI

(mahd. ’isä on [olemassa]’).

Daavidin sisaren tai sisarpuolen Serujan poika sekä Joabin ja Asaelin veli (2Sa 2:18; 1Ai 2:15, 16).

Abisai tuli kuuluisammaksi urhoollisuudestaan kuin ne 30 väkevää soturia, joiden päällikkönä hän palveli, ja hänen maineensa kilpaili jopa Daavidin kolmen väkevimmän miehen maineen kanssa, sillä hän löi kerran yksinään 300 vihollista, mutta ”ei hän vetänyt vertoja niille kolmelle ensimmäiselle”. (2Sa 23:18, 19.)

Abisai tuki enoaan Daavidia uskollisesti kaikilla tämän sotaretkillä, mutta hänellä oli taipumus toimia hetken mielijohteesta ja säälimättä ja toisinaan häntä täytyi hillitä. Kun hän esimerkiksi Daavidin kanssa hiipi yöllä Saulin sotaleiriin, hän olisi keihästänyt nukkuvan Saulin, ”Jehovan voidellun”, maahan tämän omalla keihäällä, jollei Daavid olisi estänyt häntä (1Sa 26:6–9). Kun Absalom kapinoi, Abisaita jouduttiin kahdesti pidättelemään, jottei hän olisi tappanut kuningasta kiroilevaa Simeitä. Daavid ei kuitenkaan pystynyt estämään Abisaita osallistumasta Abnerin surmaamiseen. (2Sa 3:30; 16:9–11; 19:21–23.)

Abisai oli tunnettu siitä, että hän johti 18000 edomilaisen lyömistä ja myös ammonilaisten ajamista sekasortoiseen pakoon. Hän oli myös mukana kelvottoman benjaminilaisen Seban kapinan kukistamisessa. Ilman Abisaita Daavid olisi menettänyt henkensä suurikokoisen filistealaisen käsissä viimeisen muistiinmerkityn taistelunsa yhteydessä. (1Ai 18:12; 19:11–15; 2Sa 20:1, 6; 21:15–17.)