25 DAAVID
Omantunnon kuunteleminen vaati rohkeutta
DAAVIDIN elämä oli kääntynyt päälaelleen. Aiemmin kuningas Saul oli arvostanut häntä ja luottanut häneen niin paljon, että oli tehnyt hänestä oman aseenkantajansa ja armeijansa päällikön. Nyt Saul kuitenkin halusi tappaa hänet. Jehova oli luvannut, että Daavidista tulisi seuraava kuningas, mutta ajatus tuntui varmasti kaukaiselta, sillä Daavid eli 600 miehensä kanssa pakolaiselämää erämaassa.
Kuningas Saulista oli tullut todella paha mies. Hän oli antanut kateutensa Daavidia kohtaan kasvaa murhanhimoiseksi raivoksi. Vaikka Daavid oli erään kerran säästänyt Saulin hengen, Saul vain jatkoi hänen säälimätöntä jahtaamistaan. Sifin kaupungin miehet pettivät Daavidin paljastamalla jo toisen kerran hänen piilopaikkansa Saulille. Saul kokosi armeijansa ja lähti Daavidin perään.
Daavid kuuli, että Saul oli erämaassa, ja lähetti miehiä selvittämään, pitikö tieto paikkansa. Miehet raportoivat, että Saulilla oli mukanaan 3 000 miehen armeija. Daavid ei joutunut paniikkiin. On kiinnostavaa, että juuri noihin aikoihin Daavid kirjoitti: ”Jumala on auttajani, Jehova on niiden kanssa, jotka tukevat minua.” (Ps. 54:4; ks. myös otsikkoteksti.) Daavid päätti mennä yöllä Saulin leiriin, mutta hän tarvitsi mukaan jonkun vapaaehtoisen.
Abisai tarjoutui lähtemään Daavidin kanssa. Hän oli Daavidin siskonpoika ja peloton soturi, jolla oli kuitenkin taipumus olla välillä liian armoton toisia kohtaan. Kun Daavid ja Abisai hiipivät leiriin, kaikki Saulin miehet nukkuivat, koska Jehova oli vaivuttanut heidät sikeään uneen. Daavid ja Abisai löysivät Saulin, joka myös nukkui sikeästi. Hän oli täysin suojaton, ja aivan hänen päänsä vieressä oli pystyssä keihäs.
Nyt oli loistava mahdollisuus tappaa Saul. Tarttuisiko Daavid tilaisuuteen? Hän voisi viimeinkin tehdä lopun vainosta ja mahdollisesti nousta itse saman tien kuninkaaksi. Abisai ei voinut käsittää, miksei Daavid jo tarttunut toimeen. Hän kuiskasi: ”Jumala on tänään luovuttanut vihollisesi sinun käsiisi. Annathan minun nyt keihästää hänet maahan. Yksi isku riittää, toista ei tarvita.”
Daavid oli ollut aiemminkin vastaavassa tilanteessa. Se tapahtui En-Gedin erämaassa, jossa hän oli päätynyt Saulin kanssa samaan luolaan. Saul ei ollut huomannut Daavidia, joten Daavidin olisi ollut helppo tappaa hänet. Daavid ei kuitenkaan tehnyt niin vaan tyytyi leikkaamaan pienen palan Saulin vaatteesta. Silti sekin jäi vaivaamaan Daavidin omaatuntoa. Hänestä tuntui, että hän oli tuossa tilanteessa kohdellut Jehovan valitsemaa kuningasta epäkunnioittavasti.
Nyt Saulin teltalla Daavid saattoi tuntea painetta suostua Abisain ehdotukseen. Hän tiesi hyvin, että myös Abisai joutui elämään pakolaisena ja että kaikki muutkin Daavidin miehet olivat joutuneet koville siksi, että Saul vainosi heitä. Kaikesta huolimatta Daavid kieltäytyi kostamasta. Hän nuhteli Abisaita ja kehotti häntä olemaan kärsivällinen. Daavid vakuutti: ”Jehova itse lyö hänet [Saulin] kuoliaaksi, tai hänen kuolinpäivänsä tulee, tai hän saa surmansa taistelussa.” Sitten hän jatkoi: ”Kun katson asiaa Jehovan näkökannalta, en voi ajatellakaan, että nostaisin käteni Jehovan voideltua vastaan!”
Taipuisiko Daavid paineen alla ja hankkiutuisi eroon voimakkaasta vihollisestaan?
Daavid ymmärsi, että Jehova puuttuisi Saulin toimintaan, kun aika olisi oikea. Aiemmin mainitussa psalmissa hän sanoi Jehovasta: ”Hän kääntää vihollisteni pahuuden heitä itseään vastaan.” (Ps. 54:5.) Daavid ja Abisai eivät vahingoittaneet Saulia vaan ottivat hänen vesikannunsa ja keihäänsä ja lähtivät leiristä jonkin matkan päähän korkealle paikalle. Sieltä Daavid huusi Saulille ja hänen sotilailleen ja arvosteli miehiä siksi, etteivät he olleet suojelleet kuningasta. Lisäksi hän kysyi Saulilta, miksi tämä tuhlasi aikaansa hänen jahtaamiseensa, vaikkei hän ollut vihollinen. Hän sanoi olevansa vain ”yksi kirppu”, josta ei ollut mitään uhkaa kuninkaalle. Saulia hävetti, ja hän myönsi: ”Olen toiminut tyhmästi ja tehnyt suuren virheen.”
Daavid oli realistinen eikä laskenut sen varaan, että Saul muuttaisi tapansa pysyvästi. Niin ei käynytkään. Joka tapauksessa Daavid ei joutunut koskaan katumaan sitä, että hän oli kuunnellut rohkeasti omaatuntoaan. Aikanaan Jehova palkitsi Daavidin niin runsaasti, ettei tämä varmasti ollut osannut sellaista edes kuvitella.
Lue Raamatusta:
Mitä sanoisit?
Millä tavoin Daavid oli rohkea ja luotti Jehovaan?
Tutki tarkemmin
1. Abisai oli toisinaan liian impulsiivinen ja armoton. Miten hän kuitenkin tuki Daavidia ja puolusti Jehovan kansaa? (it ”Abisai” kpl:t 3–5)
2. Miksi Daavid vertasi itseään ”peltokanaan vuorilla”? (1. Sam. 26:20; it ”Peltokana” kpl 4) A
Ekaterina Kolomeets/stock.adobe.com
Kuva A
3. Miksi Daavid tarvitsi kärsivällisyyttä? (w17.08 6–7 kpl:t 14–15)
4. Mistä käy ilmi, että Daavid oli vuosikymmeniä myöhemmin edelleen vaatimaton? (w21.09 10 kpl 8) B
Kuva B
Mieti opetuksia omaan elämään
Vaikka Saul teki paljon virheitä, Daavid kunnioitti sitä valtaa, jota hänellä oli. Miten voimme ottaa Daavidista mallia siinä, miten suhtaudumme
vanhempiimme? C
Kuva C
viranomaisiin? D
Kuva D
vanhimpiin? E
Kuva E
Daavidilla oli rohkeutta kuunnella omaatuntoaan. Millaisissa tilanteissa se voi kysyä meiltä rohkeutta?
Millä muilla tavoin voisin ottaa mallia Daavidin rohkeudesta, josta kerrotaan tässä luvussa?
Mieti kokonaiskuvaa
Mitä tämä kertomus opettaa Jehovasta?
Miten tämä kertomus liittyy Jehovan tahdon toteutumiseen?
Mitä haluaisit kysyä Daavidilta tämän luvun tapahtumista, kun hän saa ylösnousemuksen?
Lisää tietoa
Katso video, joka auttaa eläytymään tämän luvun tapahtumiin.
Saul oli aluksi nöyrä ja vaatimaton, mutta myöhemmin hänestä tuli ylimielinen. Mitä lapset voivat oppia hänestä?