PELTOKANA

(hepr. qo·reʼʹ).

Fasaania pienempi, pyöreäruumiinen kanalintu, joka pystyy juoksemaan ja puikkelehtimaan hyvin vikkelästi, joka turvautuu lentämiseen ani harvoin ja silloinkin väsähtää nopeasti. Palestiinassa asustaa kaksi peltokanalajia: aavikkopyy (Ammoperdix heyi) ja kivikkopyy (Alectoris graeca). Aavikkopyitä tavataan aavikoilla ja kallionrinteillä, kun taas kivikkopyitä tavataan pääasiassa vuoristoseuduilla, missä on niukasti kasvillisuutta.

Tämän linnun hepreankielinen nimi tarkoittaa ’huutajaa’. Vaikka peltokanan huuto kuuluu kauas, jotkut uskovat sen heprealaisen nimen jäljittelevän vihlovaa ”kirr-ik”-huutoa, jonka pelästynyt lintu päästää lehahtaessaan lentoon.

Peltokanan liha on herkullista, ja näitä lintuja on metsästetty ravinnoksi kaukaisesta menneisyydestä saakka. Kun lintu oli saatu hätyytettyä lentoon piilopaikastaan, metsästäjät käyttivät usein keppejä pudottaakseen sen maahan. Koska peltokana yrittää päästä pakoon juoksemalla, livahtamalla kivien ja muiden esteiden taakse sekä kätkeytymällä kallionhalkeamiin tai muihin vastaaviin piilopaikkoihin, Daavid vertasi sattuvasti itseään ”peltokanaan vuorilla”, sillä hänkin siirtyi piilopaikasta toiseen yrittäessään päästä karkuun kuningas Saulin armotonta takaa-ajoa (1Sa 26:20; vrt. Va 3:52).

Jeremian 17:11 on herättänyt paljon keskustelua; tuossa raamatunkohdassahan verrataan ihmistä, joka kokoaa rikkauksia epäoikeudenmukaisesti, ”peltokanaan, joka on koonnut [tai mahd.: ”hautonut”], mitä se ei ole muninut”. Jotkut muinaiset kirjoittajat kuvailivat peltokanan ottavan munia muiden kanojen pesistä ja hautovan niitä, mutta nykyiset luonnontieteilijät sanovat, ettei yhdelläkään peltokanaksi luokiteltavalla linnulla ole sellaista tapaa. Teoksessa Lexicon in Veteris Testamenti Libros (L. Koehler ja W. Baumgartner, Leiden 1958, s. 851) mainitaan kuitenkin juutalaisen eläintieteilijän Israel Aharonin (1882–1946), joka on kirjoittanut kirjoja Palestiinan eläimistöstä, löytäneen ”samasta pesästä kahden eri [peltokana]naaraan kaksi pesyettä, joissa kummassakin oli 11 munaa”. Encyclopaedia Judaica (1973, 13. osa, palsta 156) selittää: ”Joskus kaksi naarasta munii samaan pesään. Sellaisessa tapauksessa toinen niistä saa yliotteen ja ajaa toisen pois. Sen pieni ruumis ei kuitenkaan pysty pitämään näin suurta munamäärää lämpimänä, joten lopulta alkiot kuolevat. Tähän viitataan sananparressa [Jeremian 17:11:ssä], jossa kerrotaan sellaisesta, joka ryöstää toiselta omaisuuden muttei hyödy siitä viime kädessä millään tavalla.”

Kuningas Jaakon käännöksen mukaan Jeremian 17:11 kuuluu: ”Kuin peltokana, joka istuu munien päällä eikä haudo niitä; niin on sen, joka hankkii rikkautta mutta ei oikeudenmukaisesti, jätettävä se päiviensä puolivälissä, ja lopussaan hän on oleva typerys.” Tämän vaihtoehtoisen tulkinnan tueksi John Sawyer selittää, että ”ydin on peltokanan pesän kuuluisa suojattomuus; se on alttiina monenlaisille ryösteleville saalistajille, mikä on verrattavissa sellaisen typeryksen suojattomuuteen, joka luottaa väärään voittoon”. Hän sanoo vielä, että Jeremian 17:11:ssä olevan sananparren teho ”ei johdu hautovan peltokanan petollisuudesta vaan sen suojattomuudesta, jota voidaan verrata sellaisen typeryksen virheelliseen turvallisuudentunteeseen, joka luulee, ettei hän jää kiinni mielettömästä omistushalustaan – –, tietämättömänä häntä uhkaavista vaaroista ja puolustuskyvyttömänä onnettomuuden kohdatessa”. (Vetus Testamentum, Leiden 1978, s. 324, 328, 329.)