”Kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia”
JEHOVA Jumala mittaa maailman poliitikot ja kansojen kunnianhimoiset pyrkimykset. ”Kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia” – näin esitti asian hänen henkeytetty psalminkirjoittajansa. – Ps. 96:5.
Pane merkille tähän jakeeseen liittyvät ylevät totuudet: ”Suuri on Jehova ja suuresti ylistettävä, hän on pelättävä enemmän kuin kaikki jumalat. Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Jehova teki taivaat. Kunnia ja majesteettisuus ovat hänen edessään, väkevyys ja kauneus ovat hänen pyhäkössään. Tunnustakaa Jehovalle, te kansain sukukunnat, tunnustakaa Jehovalle kunnia ja väkevyys. Tunnustakaa Jehovalle hänen nimelleen tuleva kunnia, tuokaa uhri ja tulkaa hänen esikartanoihinsa. Palvokaa Jehovaa pyhässä asussa, vaviskaa hänen edessään, koko maa.” – Ps. 96:4–9, As.
Mutta onko missään maan päällä nykyään yhtään poliittista puoluetta tai yhtymää, mikä pyrkisi tuohon päämäärään? Ei, vaan totalitaarinen henki on saastuttanut tämän maailman hallitukset ja yhteiskunnat, niin että diktaattoreitten johtamat kansat ovat murskautuneet sotakoneiston alle palvomaan suoraan valtiota ja führereitään, ducejaan, caudillojaan jne. Vaikka menettelytapa onkin – poliittisen koneiston kautta – ovelampi demokraattisiksi tunnustautuvissa maissa, niin siitä johtuva ihmisten, heidän ohjelmiensa, puolueittensa, ”kaupankäyntinsä” jne. korottaminen on hyvin samanlaista. Heidän kerskumisensa ja lupauksensa tulevat niin silmäänpistävän ulkokultaisiksi, että ihmiset yleensä, jopa itse poliitikotkin, hymyilevät häikäilemättömästi omille ilveilyilleen.
Tällaista tapahtui viime heinäkuun alkupuolella, kun Yhdysvaltain ent. presidentti Harry S. Truman matkusti Arkansasiin katsomaan ja vihkimään kahta hallituksen voimalaitosta. Käyttäen tilaisuutta poliittisen puolueensa korottamiseksi tämän maailman asiain silloinen huomattava johtaja sanoi eräälle ihmisjoukolle: ”Tässä kuulijakunnassa ei ole sitä miestä eikä naista, joka ei olisi voinut paremmin kaksikymmenvuotisen demokraattisen hallituksen ansiosta. Jos te haluatte nyt heittää sen ulos ikkunasta ja etsiä vääriä jumalia, niin se on teidän asianne, enkä minä voi pysähdyttää teitä. Mutta ajatelkaa hitusen, niin huomaatte, että teidän etunne liittyvät siihen puolueeseen, joka edustaa kansaa kokonaisuudessaan eikä yksityisiä etuja.” – New Yorkin Times, heinäkuun. 3. 1952.
Samanlaisessa äänensävyssä, mikä muistutti presidentti Trumanin kuulijoille, kuinka paljon he olivat velkaa hallituksen asiainhoidolle, hän selitti tuolla matkalla pitämänsä pääpuheen eräässä kohokohdassa: ”Ystäväni, minä sanon teille, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden edistyvä politiikka on ollut tämän maan pelastus.”
Lausuipa Mr. Truman sen niin monin sanoin tai ei, tarkoittipa hän sellaisen johtopäätöksen tekemistä tai ei, niin ilmeinen johtopäätös hänen huomautuksistaan on, että demokraattisen puolueen valta edustaa Amerikan kansan ”tosi jumalia”. Jos hän sanoi poliittisia vihollisiaan jumaliksi, ”vääriksi jumaliksi”, niin ei hänelle olisi mahdotonta pitää itseään ja poliittisia tovereitaan ja liittolaisiaan samaten jumalina, otaksuttavasti ”tosi jumalina”. Tarkoittipa hän Amerikan kahden huomatuimman puolueen ohjelmia pikemmin kuin yksilöitä, niin vaikutus on sama. Kuten presidentti sanoi, ihmisillä on vapaus tehdä, mitä he haluavat, valitessaan ihmisjohtajia ja puolueita ja ohjelmia seurattavakseen. Mutta he tekevät hyvin muistaessaan, että minkä tahansa ihmisten puolueen mahtavien miesten tai heidän lupaustensa seuraaminen merkitsee synnin turmelemien ja kuolevien luomusten seuraamista. Yhtä vähän kuin sokea mies voi johtaa toista sokeaa, voivat hekään itse saattaa synnissä syntyneen maailman takaisin Jumalan suosioon. ”Ettekö tiedä, että jos te tarjoudutte jatkuvasti jonkun orjiksi tottelemaan häntä, niin te olette hänen orjiaan, koska te tottelette häntä, joko synnin, kuolemaksi, tai tottelevaisuuden, vanhurskaudeksi.” – Matt. 15:14; Room. 6:16, Um.
Mr. Trumanin pitäisi tietää, että hänen poliittiset ”jumalansa” eivät ole ”väkeviä johtajia”, vaan sen sijaan heikkoja ja avuttomia ihmisiä, pelon jäykistämiä, keskinäisten arvottomien sopimusten painamia ja täysin pimeydessä tulevaisuuden suhteen. Tämä on luonnollista, sillä tämän maailman voimat, myös näkymättömät, Saatana ja hänen paholaisensa, ovat kaikki kuin tyhjää verrattuina ainoaan todelliseen ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan Jehovaan. Psalmi sanoo juuri näin. Amerikkalainen käännös kääntää sen täten: ”Kansojen jumalat ovat tyhjää.” Msgr. Knoxin katolinen käännös sanoo: ”Ne ovat vain perkeleitä, joita pakanat sanovat jumaliksi.” (Ps. 95:5, Knoxin käännöksessä) Sen alaviitteessä sanotaan: ”Heprealaisessa tekstissä käytetty sana merkitsee paremminkin mitättömyyttä, arvottomuutta.” Eikö ole näin ollen mitä typerintä verhota langennut ihmisluomus valtion vaatteisiin, korottaa hänet toisten syntisten tovereittensa yläpuolelle, kohdistaa häneen ylistystä, ympäröidä hänet mahtavalla armeijalla ja odottaa hänen sitten kykenevän vapauttamaan toverinsa? Sanottakoon heitä miksi tahansa, tosiasiaksi jää, että ”vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja [jota varten] me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa”. – 1. Kor. 8:5, 6.
Itsekkäitten poliittisten päämiesten vanha keino on pettää ihmisiä uskomaan, että Jumala ja Kristus ovat lahkolais- tai politiikkajumalia, jotka seisovat valmiina siunaamaan heidän eri suunnitelmansa. Heidän seuraajansa kohtelevat pappien vaikutuksesta näitä johtajia ”esivaltana” eli ”ylivaltoina”. (Room. 13:1, Um) Mutta Raamattu leimaa tämän selvästi petokseksi ja osoittaa, että ihmisistä on siten tehty ”niiden orjia, jotka eivät luonnostaan ole jumalia”, ja heitä on niin ollen estetty omaksumasta Jumalan iankaikkisen elämän saamiseksi tekemää tosi varausta, ”pelastusta, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”. – Gal. 4:8 ja 2. Tim. 2:10, Um.
Kuinka tyhmää ja lapsellista onkaan ajatella, että jokin poliittinen puolue olisi ”tämän maan pelastus” enempää kuin minkään muunkaan maan. Miten tämän maailman ”jumalat”, näkyvät enempää kuin näkymättömätkään, voisivat pelastaa ketään tai mitään, kun ne eivät kykene pelastamaan itseäänkään Harmagedonissa? Tyydytkö sinä turvaamaan siihen, että se, mitä Jumalan Sana sanoo tyhjäksi, vapauttaa sinut siihen aikaan? Hesekiel ennusti epäjumalien ja epäjumalan palvojien lopun voimakkain sanoin: ”Ja te tulette tietämään, että minä olen [Jehova], kun heitä on surmattuina heidän kivijumalainsa keskellä, heidän alttariensa ympärillä, jokaisella korkealla kukkulalla, kaikilla vuorten huipuilla, jokaisen viheriän puun alla ja jokaisen tuuhean tammen alla, missä paikassa vain he ovat tarinneet suloista tuoksua kaikille kivijumalillensa. Ja minä ojennan käteni heitä vastaan . . . ja he tulevat tietämään, että minä olen [Jehova].” Silloin ei mikään poliittinen puolue auta ketään pelastukseen, vaan pelkästään Jehovan Kristuksen Jeesuksen kautta tekemä varaus. ”[Jehovan] nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.” – Hes. 6:13, 14; Sananl. 18:10.