Miten rahamme voi ylistää Jumalaa
”Hyvät toiveet” antaa rahavaroja laajentumiselle
JEHOVA teettää suurta työtä nykyään maan päällä. Tämä työ on hyvän uutisen saarnaaminen hänen perustetusta valtakunnastaan, niin että hyvätahtoiset ihmiset, jotka huokaavat ja valittavat niiden kauhistusten takia, joita he näkevät tehtävän maailmassa, voisivat paeta nykyisestä Babylonista ja löytäisivät suojan Jehovan asiainjärjestelmästä, nykyisestä arkista. (Hes. 9:4; Matt. 24:14–16, 37–39; Ilm. 18:4) Ja ennen kaikkea tämä työ on Jumalan ylistämistä puhdistamalla hänen nimeään kaikesta häpäisystä, tekemällä tunnetuksi totuutta siitä, kuka hän on ja mitkä hänen päätöksensä ovat. – 2. Moos. 9:16; Ps. 83:19; Jes. 43:10–12.
Kuluneena vuonna osallistui yli 456 000 henkeä tähän työhön, ja yli 18 000 heistä käytti 100 tuntia tai enemmän, toiset jopa 200 tuntia, siihen joka kuukausi. Tätä työtä suoritettiin useammalla kuin sadalla eri kielellä ja murteella ja 127 eri maassa ja meren saarella.
Jehovan palvelijat käyttivät lähes 70 miljoonaa tuntia tähän työhön vuonna 1952. He eivät kyenneet suorittamaan tätä ihmisvoimin, vaan yksistään Jehovan hengen avulla. (Sak. 4:6) Tämä henki, minkä he saivat tutkimalla Jumalan Sanaa ja olemalla hänen järjestönsä yhteydessä, auttoi heitä antamaan todistusta joka tilaisuudessa: kodissa kävijöille, liiketuttaville, matkatovereille jne. Ja valmistaakseen itselleen tilaisuuksia he seisoivat kaduilla tarjoten ohikulkijoille raamatullisia lehtiä ja kutsuja raamatullisiin esitelmiin. He menivät kodista kotiin tarjoutuen opettamaan kaikille kohtaamilleen Jehovaa ja hänen valtakuntaansa koskevia ihmeellisiä totuuksia. He tekivät noin 22 miljoonaa uusintakäyntiä ihmisten luo ja johtivat kuukausittain suunnilleen 280 000 Raamatun tutkistelua kiinnostuneitten kodeissa, pitivät yli 240 000 yleistä esitelmää, puhumattakaan monista, monista miljoonista levitetyistä julkaisuista.
LAAJENNUS VAATII KUSTANNUKSIA
Ei tarvinne mainita, että tällaisen suunnattoman työn suorittaminen, sen tekeminen sopusointuisesti ja järjestelmällisesti vaatii järjestämistä, mikä merkitsee taas vuorostaan paljon kuluja. Monissa maissa ylläpidetään haaratoimistoja, ohjeita annetaan palvelijoille sekä painetun sanan että Seuran matkustavien edustajien vierailujen kautta. Kierros-, piiri-, koko maata käsittäviä ja kansainvälisiä konventteja järjestetään palvelijoitten opettamiseksi ja rohkaisemiseksi sekä todistuksen antamiseksi Jehovaa koskevasta totuudesta. Kokoajan palvelijoille, lähetystyöntekijöille ja niille, jotka tunnetaan ”tienraivaajina”, varataan kirjallisuutta paljon painatuskustannuksia halvemmilla hinnoilla; jo pelkät lähetyskulut nousevat usein yli sen, mitä he korvaavat saamastaan ihmisille levitettävästä raamatullisesta kirjallisuudesta. Kaikilta puolilta maailmaa on tuotu yli 2 000 palvelijaa voimaperäisesti valmennettaviksi Vartiotornin Raamattukoulussa Gileadissa, ja suurin osa heistä palvelee nyt kotimaassa ja ulkomailla monissa eri asemissa, erityisesti lähetyskodeissa, joita Seura hankkii ja ylläpitää. Kaikissa osissa maailmaa taistellaan oikeusistuimissa hyvän uutisen lailliseksi vahvistamiseksi ja puolustamiseksi.
Jehovan palvelijat ovat edelleen monissa kaukaisissa maissa hyvin köyhissä olosuhteissa aineelliseen omaisuuteen nähden eivätkä pysty kantamaan sitä taakkaa, minkä Valtakunnan sanoman laajeneminen tuottaa heidän maassaan. Toisissa osissa maailmaa on ainoastaan kourallinen todistajia, joiden on voitettava suuri vastustus. Radioita käytetään useissa maissa, ja päätoimistolla on Brooklynissä, New Yorkissa, radioasema, joka on omistettu kokonaan Jumalan Sanan totuuden saarnaamiselle.
Me emme voi välttää sitä, että tällaisen suunnattoman todistamistyön eteenpäin vieminen vaatii paljon kuluja. Mutta näin on ollut aina. Arkin rakentaminen ja sen täyttäminen ruoalla ja muilla tarvikkeilla, joita kahdeksan henkeä ja kaikki nuo monet eläimet tarvitsivat yli vuoden ajan, ei vaatinut suinkaan vähän kuluja niiden neljän avioparin puolelta, jotka kantoivat Jumalan käskyjen toteuttamisen taakkaa siihen aikaan. Me emme voi kuitenkaan kuvitella heidän nurisseen, niinkuin he olisivat halunneet mieluummin koota rikkauksia siinä asiainjärjestelmässä, sillä he tiesivät täysin sen tulevan loppuunsa aivan pian.
Kun tuli aika rakentaa tabernaakkeli autiomaahan ja hankkia siihen tarvittavat välineet sekä sen yhteydessä palvelevat henkilöt, niin Mooses ilmoitti Jehovan käskyn: ”Ottakaa siitä, mitä teillä on, anti Herralle; jokainen, jonka sydän on siihen altis, tuokoon [sen] anniksi Herralle.” (2. Moos. 35:5) Kun tuli aika rakentaa Salomon temppeli, kuningas Daavid näytti esimerkkiä lahjoittamalla noin 19 000 000 000 mk yksistään kullassa ja kysyi sitten: ”Kuka haluaa nyt antaa vapaaehtoisen uhrin tänään niinkuin se, joka antautuu papistoon?” – 1. Aikak. 29:5, Ak.
Kun Jeesus oli maan päällä, niin tämä tosipalvonnan laajentamiskulujen maksaminen oli silloinkin hoidettava, ja siksi luemmekin, että eräät naiset ”palvelivat heitä varoillansa”. (Luuk. 8:2, 3; katso myös Johanneksen 12:6) Ja apostoli Paavali viittasi toistamiseen siihen osaan, mitä avustukset näyttelivät hänen palvelustehtävässään. – 2. Kor. 11:8; 12:13, 14; Fil. 4:10, 15, 17.
RAAMATULLINEN TAPA
Miten työn tukemiseksi tarvittavat varat hankitaan meidän aikanamme? Veloittamalla erilaisista uskonnollisista palveluksista? Kuljettamalla kolehtihaavia? Järjestämällä pelejä, arpajaisia, myyjäisiä ja karnevaaleja? Houkuttelemalla ihmisiä tekemään sitoumuksia ja lähettämällä sitten joka kuukausi ilmoituksia maksettavaksi lankeavasta summasta?
Ovatko nämä Raamatun meille antamia esimerkkejä? Eivät lainkaan! Kun Mooses ilmoitti, että avustuksia tarvittiin, niin kansa suhtautui siihen niin myönteisen halukkaasti, että sitä täytyi käskeä lakkaamaan tuomasta lahjoituksia. (2. Moos. 36:5–7) Samanlaista anteliaisuutta ilmeni Daavidin aikanakin, ja se sai hänet huudahtamaan: ”Sillä mitä minä olen, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja?” (1. Aikak. 29:14) Jehovan palvelijoita ei tarvinnut suinkaan lahjoa, ahdistaa, vaivata eikä häväistä tekemään lahjoituksia Jumalan asialle. Tarvitsi vain kiinnittää heidän huomionsa avustamistilaisuuteen, niin he käyttivät sitä vapaaehtoisesti henkilökohtaisten mahdollisuuksiensa mukaan. – 2. Kor. 8:12.
Niin on nytkin. Samoin kuin Seura saattaa huomioomme etumme osallistua tosi palvonnan laajentamiseen omistamalla aikaamme ja tarmoamme siihen, niin meitä muistutetaan kerran vuodessa Vartiotornin palstoillakin edustamme kunnioittaa Jehovaa omaisuudellamme, niinkuin me teemme äänellämmekin, ja ilmoittaa Seuralle, mitä me toivomme voivamme tehdä tässä suhteessa. – Sananl. 3:9.
Tämä ei ole sanan missään merkityksessä sitoumus, sillä Seura ei vertaile vuoden lopussa niitä summia, mitkä kukin on luvannut antaa ja mitkä se on saanut. Miksi se sitten pyytää tätä tietoa? Vain sen antajaan tekemän psykologisen vaikutuksen takiako? Ei, tällainen maailmallinen viisaus ei pane Seuraa toimimaan. Se pyytää tätä tietoa yksinkertaisesti siksi, että se voisi suunnitella tulevan vuoden työn tietäen, mitä se voi odottaa, koska laajentaminen riippuu suuressa määrin saatujen lahjoitusten määrästä.
Ja samoin kuin lähetystyöntekijän tai tienraivaajan täytyy järkevästi tehdä aika-arvionsa, jos hän aikoo saavuttaa tuntitavoitteensa joka kuussa, niin on hyvä, että ne, jotka eivät ole niin suotuisassa asemassa kenttäpalvelusaikaan nähden, mutta joilla on etu avustaa omaisuudellaan Jehovan palvelusta, tekevät arvion rahojensa suhteen. Se on 1. Korinttolaiskirjeen 16:2:sessa olevan Paavalin kehoituksen mukaista: ”Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan.”
Tämä etu ei ole ainoastaan niitä varten, joita on siunattu runsaasti tämän maailman hyvyydellä, vaan myöskin niitä varten, joilla on ainoastaan lesken muutama vähäarvoinen ropo, yhtä vähän kuin kenttäpalveluskaan on yksistään niitä varten, jotka voivat omistaa sille kaiken aikansa, vaan myöskin niitä varten, jotka voivat käyttää siihen vain tunnin tai kaksi kuussa. (Mark. 12:41–44) Ja samoin kuin me emme anna sen ratkaista kenttäpalvelustoimintaammekaan, mitä toiset saattavat ajatella, niin aineellisten varojenkin antamisessamme ”antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”. (2. Kor. 9:7) Käyttämällä oikealla tavalla aineellista omaisuuttamme, ”väärää mammonaa”, voimme tehdä Jehova Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ystäviksemme ja varmistautua pysyvistä asuinsijoista, kun tämä vanha asiainjärjestelmä kukistuu. Eikä ole sopimatonta huomata, että tässäkin asiassa on ”autuaampi antaa kuin ottaa”. – Apt. 20:35.
Suomessa asuvat, jotka haluavat olla yhteistoiminnassa tässä asiassa, voivat osoittaa korttinsa tai kirjeensä Jehovan todistajille, Väinämöisenkatu 27, Helsinki. Kirjoitettaessa näistä ”Hyvistä toiveista” voidaan sanoa tähän tapaan: ”Toiveeni on voida tulevien kahdentoista kuukauden aikana lahjoittaa Jehovan ylistämistyölle . . . . . . mk, minkä avustuksen teen sellaisissa erissä ja sellaisina aikoina, jotka osoittautuvat minulle sopiviksi ja joina minulla on siinä suhteessa menestystä Jehova Jumalan Kristuksen Jeesuksen kautta suomasta ansaitsemattomasta hyvyydestä. [Nimikirjoitus]” Saattaa olla hyvä säilyttää jäljennös kortistanne tai kirjeestänne muistutukseksi itsellenne. Toisella sivulla on eräitä toisten maitten haaratoimistojen osoitteita ja kirjojen viimeisellä sivulla on niistä täydellinen luettelo.
Ymmärtäen kaiken riippuvan Jehovan ohjauksesta ja siunauksesta hänen palvelijansa liittyvät yhteiseen rukoukseen tässä mielessä. – Ps. 127:1.