Kaita tie johtaa elämään

Varo umpikujia!

ERÄÄT ihmiset ajattelevat uskonnon tarkoituksen olevan vain hyvien ihmisten tekeminen. Heidän katsantokantansa on tämä: ”Jos joku on vilpitön uskonnossaan, niin häneltä ei muuta vaadita.” Toiset pitävät uskontoa henkisesti väsyneitten rohdoksena tai ahdistuksessa olevien apuna. He sanovat: ”Kaikki uskonnot sopivat joidenkin ihmisten tarpeisiin; jos ne tekevät hyvää, niin se on mainiota!” Toiset taas, jotka ajattelevat pelkästään nimen ”kristitty” riittävän, sanovat: ”Ne ovat vain eri teitä, mitkä johtavat kaikki samaan paikkaan.” Siksi ehdotetaankin usein, että nämä eri tiet yhdistettäisiin laveaksi keskitieksi, että kaikki uskonnot liitettäisiin yhteen. Tällaisen ajatuksen takana olevan mielentilan osoitti toht. Norman Vincent Peale kesäkuussa 1948 American-lehdessä, missä hän sanoi, että oppieroavaisuuksilla ”on vain vähän todellista merkitystä tavalliselle ihmiselle nykyään”, ja: ”Yksikään nykyinen protestantti 50:stä ei voisi sanoa sinulle, missä opillisissa suhteissa metodistit eroavat baptisteista tai presbyteeriläiset kongregationalisteista.”

Sellaiset pappismiehet kuin Kristuksen Opetuslasten kansalliskonferenssin entinen puheenjohtaja, Peter Ainslee, puoltavat tällaista oppien yhteenliittämistä. Hän sanoi kerran: ”Noudattakoot ne yhtymät, mitkä pitävät kiinni upottamalla kastamisesta, yhä sitä, mitä uskovat. . . . Pysykööt uskontunnustusryhmät yhä uskontunnustuksissaan. . . . Mutta hylätkööt muodostumisen uskontokunnaksi, minkä puolesta ne taistelevat.” Näyttää siltä, että häntä kiinnostaa enemmän niiden pysyttäminen hänen järjestössään kuin se, että niillä olisi tosi palvontamuoto. Tosi palvonta ja oikea oppi ovat kuitenkin tärkeät. Profeetta varoitti: ”Minun kansani tuhoutuu tiedon puutteeseen; koska sinä olet hylännyt tiedon, hylkään minäkin sinut.” – Hoos. 4:6.

Tämä tieto ei tule ihmisten ajatuksista, mitkä ovat hajoittaneet nykyiset uskonnot, vaan Jumalan Sanasta. Psalminkirjoittaja sanoi: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Kaikki nämä uskonnolliset tiet ovat umpikujia, koska ne eivät ole Sanan valaisemia. Sen valo ei leviä nykyisten monien ristiriitaisten oppien ylle, sillä Kristus sanoi: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie [tuhoon], ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” – Ps. 119:105; Matt. 7:13, 14.

Vilpittömyys ei yksin riitä elämän saamiseksi. ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” ”Miehen tiet ovat aina oikeat hänen omissa silmissään, mutta Iankaikkinen antaa päätöksen hänen elämästään.” (Sananl. 14:12; 21:2, Mo) Ei edes se riitä, että on ”hyvä ihminen”. Jeesukselta kysyttiin: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?” Hän vastasi: ”Pidä [jatkuvasti] käskyt.” Kysyjä sanoi tehneensä niin; hän ei murhannut, varastanut, tehnyt huorin, ahnehtinut, antanut väärää todistusta, ja hän kunnioitti vanhempiaan. Hän oli hyvä mies, mutta hän kysyi: ”Mitä minulta vielä puuttuu?” Vastaus: Myy omaisuutesi, anna köyhille ”ja tule minun seuraajakseni” (Um). – Matt. 19:16–22.

Kukaan ei seuraa Kristusta, jos hän opettaa eri oppia, vaan hän seuraa itseään tai jotakuta toista ihmistä. Nykyisten satojen uskontomuotojen, jotka levittävät valtavasti keskenäänkin eroavia oppeja, pitäisi ottaa varteen Jeesuksen varoitus: ”Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30) Ne kulkevat laveaa ja tilavaa tietä, mikä mukautuu kaikkiin näihin uskomuksiin. Ne kaikki eivät voi olla hänen puolellaan.

Jos joku matkustaja, joka haluaa käydä naapurimaassa, kysyy ohjeita 200:lta eri henkilöltä ja saa 200 vastausta, mitkä viittaavat kompassin kaikkiin suuntiin, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, niin mitä hän tekisi? Ottaisiko hän vastaan sen henkilön neuvon, jolta hänen isovanhempansakin saivat neuvoja, vai siltä, jolla on kaikkein kummallisin puku tai kaikkein pehmein ääni, vai siltä, jota hänen rakastettunsa tai aviopuolisonsa kuunteli, vai siltä, jolla oli vaikuttavin tai läheisin rakennus, missä hän puhui? Sanoisiko hän, että hän ei puhu ohjeista, niinkuin jotkut ihmiset sanovat, että he eivät puhu uskonnosta? Ei. Älykäs matkustaja hankkisi tiekartan verratakseen siihen eri ohjeita ja nähdäkseen, miksi ne ovat niin ristiriitaisia.

HUONOT OPPAAT

Mikäli puhdas palvonta on kysymyksessä, niin tiekartta tai opaskirja on Raamattu. Kuitenkin on ihmisten tietämättömyys tämän kirjan suhteen nykyään hämmästyttävä. Länsi-Missourin episkopaalisen kirkon piispa Wells sanoi: ”Tosiasia on tällä haavaa se, että 90 prosenttia kirkkomme jäsenistä – ei johtajista, vaan tavallisista miehistä ja naisista – ei tiedä todellisuudessa, mitä se uskoo ja miksi. Näitä voitaisiin sanoa uskonnollisesti lukutaidottomiksi. Monet ihmiset eivät tunne Raamattua.” (Kansas Cityn Star, tammik. 31. 1951) Mutta pitääkö tämä paikkansa yksistään ”tavallisista miehistä ja naisista”, niinkuin hän antaa ymmärtää? Ei toht. George Herbert Bettsin (Northwestern Universitystä) yleissilmäyksen mukaan, mikä julkaistiin pienessä kirjassa nimeltä ”The Beliefs of 700 Ministers”. Hän halusi päättää: ”Mitä meidän kirkkojemme papit uskovat, jos heitämme kaikki muodolliset uskontunnustukset syrjään? Ovatko he keskenään yhtä mieltä uskomuksissaan yhdessäkään uskontokunnassa? Ovatko uskontokunnat sopusoinnussa toistensa kanssa kristillisen uskon suurista peruskysymyksistä? Voimmeko me joukkoihin kuuluvat löytää hengellisissä johtajissamme sellaista uskon varmuutta uskonnon ratkaisevissa kysymyksissä, mikä oikeuttaa meidät luottamaan heidän asiantuntemukseensa?” Voidakseen vastata tähän hän lähetti 56 perusoppeja koskevaa kysymystä 1 500 edustavalle pappismiehelle ja jumaluusopin opiskelijalle; 700 vastasi. Tässä on eräitä edustavia kysymyksiä koskevat prosentit:

profeetat henkeytetyiksi? 67 5 28

Kolminaisuusoppiin? 80 7 13

Luomiskertomukseen? 47 5 48

Raamatun ihmeet? 68 8 24

Perkeleen olevan olemassa? 60 7 33

Jeesuksen syntyneen neitsyestä? 71 10 19

Taivaan määrätyksi paikaksi? 57 15 28

Helvettiopin? 53 13 34

Kristus sanoi tien olevan kaita. He ovat tosiaan levittäneet sen. Joidenkuiden täytyy opettaa väärää oppia, koska 1. Mooseksen Kirja on joko totta tai valhetta; ihmeet joko tapahtuivat tai eivät tapahtuneet; Jeesus syntyi neitsyestä, tai Raamattu valehtelee. Näihin kysymyksiin ei ole kahta vastausta, vaan yksi. Kysymys ei ole siitä, että Raamattua on mahdoton ymmärtää, vaan siitä, että liian harvat välittävät liian vähän siitä, mitä se sanoo, koska he luottavat omiin ajatuksiinsa ja seuraavat ihmisiä eikä Jumalaa. He ovat omia selityksiään seuraten kääntyneet pois puhtaasta palvonnasta yhtä varmasti kuin Aadam ja Eevakin, jotka Saatana johti yksinkertaiseen tottelemattomuustekoon. Verraten näitä vääriä oppeja hiivaan apostoli varoittaa, että aivan vähäinen määrä panee koko taikinan happanemaan.a – 1. Kor. 5:6.

Varhaisseurakunnassa ei ollut mitään tällaista hämmennystä. Kristus asetti apostolit ahtaalle polulle, elämään johtavalle kaidalle tielle. Voisitko kuvitella Pietarin menevän Galatiaan ja sanovan, ettei Jeesus ollut Messias, vaikka Paavali sanoi hänen olleen; Paavalin menevän Korinttoon ja sanovan, että tulee kastattaa itsensä, toisen apostolin sanoessa, ettei tule sitä tehdä; Timoteuksen Tessalonikassa käskevän kristittyjä tutkimaan profeettoja uskollisesti, jonkun toisen mennessä berealaisten luo ja sanovan juuri näistä profeetoista, joilta Kristus lainasi empimättä: ”Sehän on Vanha Testamentti, pelkkää jumalaistarua, huijausta ja väärennystä, hyvää kirjallisuutta, mutta siinä kaikki”? Etpä tietenkään! He tiesivät, että Jeesus oli Messias, että kaste oli sopiva, että profeetat olivat luotettavia.

APOSTOLIEN ESIMERKKI

Miten apostoleilla oli sellainen yksimielisyys? Se ei johtunut siitä, että heidän joukkonsa oli pieni, vaan siitä, että heillä oli oikea oppi, että he pitivät järkähtämättä kiinni totuudesta, kieltäytyivät sallimasta väärän palvonnan saastuttaa itseään ja kieltäytyivät myöskin liittymästä niihin, jotka opettivat valheita. Nykyiset uskonnolliset johtajat, joilla on laveat tiensä ja suunnitelmansa uskontojen yhteenliittämiseksi, olisivat pitäneet Jeesusta ja apostoleja ahdasmielisinä, sillä nämä varhaiskristityt eivät olisi koskaan hyväksyneet sellaista hämmennystä, mikä nykyään käy nimellä ”kristikunta”. Tietäköötpä nykyiset papit tai eivät, niin heidän välinpitämättömyytensä oikean opin suhteen olisi pannut heidät samaan luokkaan kuin ne juutalaiset, jotka hylkäsivät totuuden ja joille Jeesus sanoi: ”Te olette [isästänne] perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.” – Joh. 8:44.

Apostolit saivat tämän tosi opin tottelemalla Jumalan Sanaa, tulemalla totuuden opettamiksi, panemalla syrjään omat ajatuksensa ja sallimalla totuuden hallita itseään. He olisivat muuten väittäneet Jehovaa isäkseen, vaikka olisivatkin tehneet Saatanan tekoja, ja olisivat olleet soveliaita varoitettaviksi, että ”jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia”. (Hepr. 12:8) Jumalan oikeilla lapsilla on ykseys, koska heillä on luja kristillinen usko, mikä on rakennettu Jumalan Sanan lujalle kalliolle. Se oikaisee aikaisemmat väärät ajatukset. ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2. Tim. 3:16, 17) Kurittava kasvatus ei ole aina mieluista, mutta se on välttämätön oikean valmennuksen antamiseksi, ja kun tosi kristitty antaa Jumalan Sanan ohjata itseään, opettaa itseään, nuhdella itseään ja oikaista tämän vanhan maailman uskontojen väärien oppien suhteen, niin hän muuttaa iloiten ajatuksensa tämän Sanan mukaiseksi. Hän tulee silloin yksimieliseksi oppiin nähden kaikkien toisten kanssa, jotka omaksuvat todellisuudessa totuuden kaidan tien.

YKSIMIELISYYDEN LÄHDE

Ei ole muuta syytä siihen tietämättömyyteen, mikä on aiheuttanut nykyajan monet uskonnolliset jakaumat, kuin minkä Raamattu sanoi: että tämän asiainjärjestelmän paha jumala on sokaissut epäuskoisten mielen näkemästä totuutta. (2. Kor. 4:4) He ovat jakautuessaan kadottaneet itsestään vaikuttavan voiman, ovat muuttaneet, muovanneet, turmelleet ja vääristelleet totuuden. He ovat jakautuneet turhanpäiväisten eroavaisuuksien ja kansallisten kilpailujen takia, ovat tehneet mielensä mukaan uusia oppeja ja ovat saaneet niitä sekä koettaneet löytää joitakuita raamatunpaikkoja niiden todistamiseksi, sen sijaan että olisivat syrjäyttäneet omat ajatuksensa tutkiakseen Raamatun tuhatta sivua ja saadakseen selville, mitä tosi palvonta on todellisuudessa. Tällainen tutkiminen osoittaisi pian eron nykyisten uskontojen opetusten ja Raamatun todellisten esitysten välillä.

Ottakaamme esimerkiksi kolminaisuusoppi. Sitä opettivat pakana Platon, pakanalliset egyptiläiset, babylonialaiset, zoroasterilaiset, hindut, taolaiset ja budhalaiset, mutta eivät apostolit. Kuolemattoman sielun oppi tuli pakanallisen historioitsijan Herodotoksen mukaan pakanallisesta Egyptistä, Jewish Encyclopedian mukaan juutalaiset saivat sen pakanoilta. Mutta kun tutkit Raamattua, niin huomaat sen osoittavan kumoamattomasti, että sielu voi kuolla eikä ole siis kuolematon. (Hes. 18:4, 19; Apt. 3:23 [”jokainen sielu, joka . . .”, KJ]) Budhalaiset, egyptiläiset, babylonialaiset, persialaiset, foinikialaiset ja kreikkalaiset opettivat myöskin tähän liittyvää helvetintulioppia, mutta Raamattu ei opeta sitä, vaan sanoo yksinkertaisesti, että ”kuolleet eivät tiedä mitään”, ja osoittaa, että tulevan elämän toivo on ylösnousemuksessa, minkä saa palkaksi oikeintekemisestä, eikä iankaikkisessa vaivassa. – Saarn. 9:5, 10; Job 14:13; Joh. 5:28, 29.

Sanakirjat hyväksytään sanojen päteviksi kirjoitusoppaiksi. Uskonnon alalla on Raamattu tällainen auktoriteetti. Se osoittaa, mitä tosi palvonta oli, ennenkuin kaikki nämä pakanalliset opit vääristelivät sen. Otettuamme esimerkiksi nuo kolme oppia, kolminaisuuden, kuolemattomuuden ja helvetin, joista toht. Bettsin yleiskatsaus osoitti pappien olevan eri mieltä, me huomaamme, että me voimme omaksumalla Raamatun arvovallan tulla yksimielisyyteen kaikkien kanssa, jotka hyväksyvät samalla tavalla Jumalan Sanan. Mutta jos nämä laajaltiomaksutut opit ovat vääriä, niin miten uskonto tuli hyväksyneeksi ne? Siten, että yritettiin tehdä ihmisten uskontojen yhteenliittämisaikeista yksimielinen järjestö, sen sijaan että olisi vallinnut yhtenäinen oppi, ja että heidän järjestönsä laajennettiin käsittämään kaikenlaiset opit, mitkä eivät kuuluneet koskaan tosi- kristillisyyteen. Frank S. Mead selittää sen yksinkertaisesti kirjassaan See These Banners Go: ”Se, mitä me sanomme kirkoksi, on vierivä lumipallo. Se alkoi ’Kesarean Filippin rannoilla’, . . . Se kieri länteen päin kooten ja ottaen itseensä kaiken koskettamansa ja tullen sen värittämäksi sekä värittäen kaiken. Se tehtiin hellenistiseksi Kreikassa; roomalaiseksi Roomassa; se kokosi lakeja, filosofiaa, ajattelijoita, töhertelijöitä, sotilaita, pyhimyksiä ja perkeleitä; siitä tuli aikanaan kasaantuneitten uskontunnustusten ja katkismusten, vakaumusten ja käsitysten, yhteiskunnallisten tapojen ja taloudellisten menettelytapojen vierivä jättiläinen. Se on muuttunut valtavasti muodoltaan ja kooltaan ja rakenteeltaan.” Kun se lähti tälle lavealle tielle, mikä saattoi sisältää kaikenlaisen palvonnan, niin se on hylännyt tosi kristillisen ytimensä, sillä Kristus varoitti, että suurten joukkojen kulkema lavea tie johtaa tuhoon.

LIITY HARVOIHIN

Mutta monet ihmiset uskovat kuitenkin hyvin järkevästä syystä, että kaikki nämä ristiriitaiset opit ja palvontamuodot ovat otollisia Jumalalle. He eivät voi nähdä, miten Jumala voisi tuomita kaikki nämä ihmiset helvettiin vain siksi, että he ovat väärässä uskonnossa, ja niin he ajattelevat, ettei Jumala tarkoita sitä, mitä hänen Sanansa sanoo kaidasta tiestä. He ajattelevat pelkällä lukumäärän voimalla voivansa pakoittaa hänet hyväksymään melkein heidät kaikki. Heidän päättelynsä heikko kohta on siinä, että Raamattu ei sano, että synnin palkka on helvetintuli, vaan että se on kuolema, ja että Jumalan vanhurskaudesta antama lahja on iankaikkinen elämä. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:23) Jumala ei siunaa tulevalla elämällä niitä välinpitämättömiä, uneliaita, jotka ajattelevat Hänen olevan heille jotakin velkaa, vaan päinvastoin ne, jotka ponnistelevat kiitollisina todellisesti löytääkseen kaidan tien, minkä hän on asettanut, ja kulkevat sitä. Toiset eivät ole osoittautuneet arvollisiksi elämään, minkävuoksi he eivät saa ylösnousemustakaan, vaan jäävät pysyvästi kuolemaan. Ainoastaan kahdeksan henkeä oli arvollisia säilymään hengissä vedenpaisumuksessa; Sodomasta ei voitu löytää kymmentä vanhurskasta; vain muutama sata otti vastaan Jeesuksen hänen aikanaan; suuri osa nykyisistä ns. kristityistä on kristittyjä ainoastaan nimeltä. Kristus oli oikeassa sanoessaan, että vain muutamat kulkevat kaitaa tietä, mikä johtaa elämän palkan saantiin. – 1. Moos. 6:1–7:7; 18:23–33; Matt. 23:37, 38; 1. Kor. 1:22, 23; Matt. 7:13, 14.

Tutki. Vaadi ehdottomat todistukset kaikille opeille – ei vain niitä ”todistustekstejä”, mitkä kaikilla uskonnoilla on, vaan koko kuva, kaikki, mitä Raamattu sanoo asiasta. Tutki, mikä on oikein. Tule pois tästä sekavasti oppilörpötyksestä, mitä kuullaan näillä kuolemaan päättyvillä laveilla teillä. Kulje tarkasti tosiaan elämään johtavaa kaitaa tietä sopusoinnussa Jumalan henkeytetyn Sanan, tuon Yhden Kirjan, kanssa, joka on yksimielisen tosi palvonnan ainoa peruste.

[Alaviitteet]

Uskontokunta Usko Perkeleeseen Usko luomiskertomukseen

Vast. Kyllä Epävarmoja Ei Kyllä Epävarmoja Ei

Baptisteja 50 68% 0 32 63% 7 30

Kongregationalisteja 50 17 10 73 12 0 88

Episkopaaleja 30 46 21 33 11 4 85

Evankelisia 49 71 10 19 53 2 45

Luterilaisia 104 97 2 1 89 4 7

Metodisteja 111 35 11 54 24 9 67

Presbyteeriläisiä 63 55 11 34 35 7 58

13 muuta 43 77% 0 23 60% 8 32