Rauhan ja elämän hyväksi opiskeleminen

Opiskelusi – vahingollistako vai hyödyllistä? Aikaansaako korkeampi opiskelu rauhaa vai sotaa, tekeekö se vapaaksi vai orjaksi, suojeleeko se vai hävittää? Lue seuraava, sillä se koskee sinua.

OPISKELUA sanotaan tämän sivistyneen maailman selkärangaksi. Ilman sitä ei tämä maailma voisi olla olemassa kauankaan. Se vajoaisi pian jälleen alkukantaiseen menneisyyteensä, niinkuin luonto voittaa uudelleen viljelemättömän ja hoitamattoman maan. Jatkuvan valistuksen ja edistyksen saamiseksi on paino pantava korkeammalle opiskelulle.

Tämä vuosisata kerskuu, että se on valistuksen aika, oppineisuuden kultainen aikakausi. Se viittaa moniin ihmisten saavuttamiin mukavuuksiin ja tieteen tekemiin havaintoihin edistyksenä ja väittää omaavansa kyvyn edistyä myöskin hallitsemisen taidossa ja viisaudessa sekä pystyvänsä tarjoamaan ihmisille lujan, tyydyttävän maailmanlaajuisen hallitusjärjestelmän.

Tällä maailmalla on kirjastoissaan koottuna ihmisten vuosisataisia kokemuksia koskeva tieto. Se ei usko tiedon olevan kauttaaltaan turhaa, vaan väittää, että ihminen on oppinut sen kautta käytännöllistä viisautta. Sellaista on tämän maailman viisaus. Sitä viisautta noudattaen ei tämä maailma ole tullut tuntemaan sitä, mitä se on halunnut enimmän, nimittäin rauhaa ja elämää. Se taistelee, vuotaa verta ja kiduttaa itseään pitääkseen itseään kunnossa ja hallitakseen itseään ilman Jumalan apua ja välittämättä Jumalan tahdosta. Näin ei maailma oman viisautensa avulla ole tullut tuntemaan Jumalaa, vaan jättää Jehova Jumalan pois kaikista laskelmistaan ja turvaa omaan viisauteensa, kykyynsä ja omiin suunnitelmiinsa.

Kysymme senvuoksi: Miten älykäs tämä maailma on? Mitä se on hyötynyt älyllisistä saavutuksistaan? Miten pitkälle se on edistynyt kohti parempaa maailmaa? Kykeneekö se hallitsemaan itseään? Onko sen opetus vahingollista vai hyödyllistä? Tämä on tosin virtaviivaisten junien ja autojen, reaktiokäyttöisten lentokoneitten ja atomivoimaisten vedenalaisten aikakausi, sähkön ja kahlitun voiman aika. Mutta missä ovat sen moraaliset ja hengelliset arvot ja saavutukset? Mitkä sen periaatteet ovat? Sen mittapuut? Millainen on sen viisaus? Presidentti Eisenhower sanoi niin sattuvasti Columbian yliopiston 200-vuotispäivällisillä: ”Älkäämme kuitenkaan määritelkö totuutta tai totuuden tuntemista yksinomaan pelkkien tosiasioitten tai tilastojen tai matemaattisten yhtälöitten ahtailla ammattisanoilla. Viisaus ja ihmisen ymmärrys – suhteellisuustaju – ovat tärkeitä. Tieto voi auttaa meitä jakamaan atomin, mutta vain viisaus ja ymmärrys voivat varmistaa sen sovellutuksen ihmisen tilan parantamiseksi eikä hänen tuhoamisekseen.”

Sen ihmisteurastuksen laajuus, mitä tapahtuu tässä maailmassa tiedon avulla valmistetuin asein, osoittaa tämän maailman olevan vailla viisautta ja ymmärrystä. Se on kasvanut kuin epämuodostunut hirviö, voimakkaaksi ja peloittavaksi mahdissaan ja vallassaan, mutta kaikkea moraalista ja hengellistä vastuuta vailla olevaksi. Me elämme tämän tähden ihmeellisten keksintöjen, television, puhelinten ja bakteereja tuhoavien aineitten maailmassa, mutta meitä vaivaa samalla turmelus, moraalittomuus, rikollisuus, pelko, tuska ja levottomuus. Bernard M. Baruch teki selväksi tämän moraalisen ryhdin puuttumisen, kun hän sanoi puhuessaan New Yorkin City Collegen oppilaitten ryhmälle.

”Tälle samalle puoli vuosisataa tai enemmän kestäneelle ajalle, joka on aikaansaanut niin hämmästyttäviä aineellisia edistysaskeleita, on antanut leimansa kaksi kauheaa maailmansotaa ja muinaisten sortovaltojen henkiinherääminen, mitkä ovat tulleet sitäkin raaemmiksi teknologisten parannusten avulla.”

Baruch tarkasteli edelleen lyhyesti tämän atomikauden elämäntapaa esittäen syitä sen epäonnistumiseen. Hän sanoi, että noin kuusikymmentä vuotta sitten ajateltiin kaikkien kansojen kehittyvän tasaisesti kohti yksilön parempaa elämää ja suurempaa vapautta. Mutta hän lisäsi, ”että yksinkertainen usko edistyksen varmuuteen on mennyt. Me olemme haistelleet tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla kaasuhuoneitten kauhistavaa katkua; me olemme nähneet orjuuden uudistuvan ihmisten säädöksenä sekä Saksassa Hitlerin aikana että rautaesiripun takana. Miksi me suoritamme ihmeitä melkein joka päivä laboratorioissamme, mutta haparoimme kuin lapset, kun itsemme hallitseminen on kyseessä? Eikö se johdu suureksi osaksi siitä, että me olemme niin kehnosti opetettuja?”

Baruch valitsi tämän valaisemiseksi Yhdysvaltain perustuslain laatijat esimerkiksi sanoen: ”Niitä miehiä, jotka laativat perustuslain, ei sanottaisi nykyään korkeasti oppineitten joukoksi akateemisten mittapuitten mukaan. Heidän joukossaan ei ollut yhtään hallinto-opin professoria. . . . Uskallan sanoa, että useimmat niistä, jotka luonnostelivat perustuslain, eivät olisi voineet täyttää tämän yliopiston sisäänpääsyvaatimuksia. Mutta vaikka noilta miehiltä, jotka olivat koolla Philadelphiassa v. 1787, puuttuikin muodollisesti oppineisuutta, niin he olivat hyvin oppineita tämän sanan oikeassa merkityksessä. Ensinnäkin – ja mikä on tärkeintä – he tiesivät, miten tulee ajatella. . . . Maamme isät olivat hyvin oppineita vielä muussakin mielessä – he olivat syvästi tietoisia moraalisista arvoista. Heidän mielensä erotti selvästi hyvän ja pahan, periaatteen ja sopivaisuuden. He eivät olleet epävarmoja niistä arvoista, joihin he uskoivat ja joita he olivat päättäneet ylläpitää. . . .

”Nykyään on ajattelusta tullut päinvastoin yleensä laiminlyöty taito. Vaikka me luemme suunnattomasti, niin me näytämme kadottaneemme menneen ajan oppimiskyvyn. Meiltä puuttuu kokonaan arvojen varma taju. Ihmiskunta ei ole kerskunut koskaan aikaisemmin historiassa etevämmistä tiedoitusvälineistä, pikapainoista, tuhlaavasti kuvitetuista aikakauslehdistä, radiosta, elokuvista, televisiosta. Kaikki nämä ihmeelliset tiedoitusmuodot näyttävät kumminkin johtavan vähemmän ajattelua kuin tukki metsässä. Todellisuudessa nämä reaktiokäyttöiset, virtaviivaiset tiedoitusvälineet näyttävät melkein olevan ajattelun vihollisia. Ne pommittavat meitä joka päivä tuoreilla ajanvietteillä ja uusilla hälytyksillä. Lopputulos on, että meidän tarmomme – ei ainoastaan älyllinen tarmomme, vaan myöskin taloudelliset ja sotilaalliset mahdollisuutemme – on hajoitettu sivuseikkoihin, samalla kun edessämme olevien kriitillisten ongelmien perusperiaatteet jäävät koskemattomiksi ja huomioonottamattomiksi. Vielä vähän aikaa sitten ajateltiin mielellään, että tämä oli ’Valistuksen aikakausi’. Se on tulossa yhä enemmän ’Sekasorron aikakaudeksi’. . . .

”Meidän parempaa maailmaa koskevat toiveemme ovat pyörineet puolen vuosisadan ajan tai kauemminkin pääasiassa aineellisen hyödyn ympärillä. Me olemme pakoittaneet tämän teknologisen etsinnän siihen pisteeseen, missä mikään ei näytä olevan ihmisen kyvyn ulkopuolella – toisin sanoen ei mikään fyysillinen eli luonnollinen. Me voimme tasoittaa vuoria, kastella erämaita, lentää nopeammin kuin ääni. Ajatellen tätä teknologisen edistyksen vimmaa ovat korkeakoulumme ja yliopistomme olleet yhä enemmän taipuvaisia painottamaan mieluummin teknillistä taitoa kuin ajattelukykyä. Ja mihin se kaikki on vienyt meidät? Se on vienyt meidät siihen, missä me elämme pelossa, että tämä ihmisen vallassa oleva uskomaton voima tulee sen sivistyksen hävitysvälineeksi, minkä me tunnemme. Jotakin puuttuu varmasti. Tämä jokin voi tuskin olla vielä suurempi valta, vielä uudempi teknologinen edistys. Se jokin, mitä meiltä puuttuu, on kuri, kyky hallita itseämme ja valvoa sitä voimaa, mikä on jo vallassamme.” – Vital Speeches of the Day, kesäkuu 1953.

EPÄONNISTUMISEN MYÖNTÄMINEN

Tältä maailmalta puuttuu kuria, se on tosi, mutta se ei halua kuria vanhurskaudessa. Siltä puuttuu kyky hallita itseään, mutta se hylkää Jehova Jumalan hallinnon. Siltä puuttuu hyvä taju valvoa suunnatonta voimaansa, mutta se ei tahdo sitä viisautta, mikä voisi valvoa sitä. Se huutaa ja kaipaa rauhaa, mutta valmistautuu mielettömänä sotaan. Se tunnustaa olevansa hyvin hurskas ja jumalinen, mutta ei halua mitään Jumalalta eikä hänen Sanastaan. Sen opettajat ovat joko katsoneet ihmiskunnan hengellisen hyvinvoinnin vähäpätöiseksi tai jättäneet sen kokonaan huomioonottamatta. He ovat kääntyneet pois Raamatusta ja sen käytöstä tiedon tekstikirjana ja ovat omien itsekkäitten halujensa mukaan noudattaneet sen vastaista ja näin ollen rauhan ja elämänkin vastaista menettelytapaa. Kuinka sattuvat ovatkaan profeetan sanat: ”Kuinka te saatatte sanoa: ’Me olemme viisaita, ja meillä on Jehovan laki’? Mutta katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni; katso, he ovat hyljänneet Jehovan sanan – ja minkälaista viisautta heillä on?” – Jer. 8:8, 9, As.

Julistaen parannuskeinoa tähän laiminlyöntiin presidentti Eisenhower kehoitti ihmisiä kaikkialla ’saarnaamaan totuutta ja noudattamaan sitä pelottomasti’. ”Totuus”, hän sanoi, ”voi tehdä ihmiset vapaiksi! Ja missä ihmiset ovat vapaita suunnittelemaan elämänsä, hallitsemaan itseään, tuntemaan totuuden ja ymmärtämään lähimmäisiään, siellä uskomme olevan myöskin tahdon elää rauhassa. Me näemme siis tässä rauhan avaimen atomipommeista, vetypommeista, kaikista nykyisen sodan julmista hävitysaseista huolimatta; kauhusta, mullistuksesta, propagandasta ja lahjomisesta huolimatta. Avain on tieto ja ymmärrys – ja se, että ihmiset käyttävät niitä kaikkialla alituisesti. . . . Tässä on kaikkeuden – tosiaan vapaan maailman jokaisen opetuslaitoksen – loputon lähetystehtävä: totuuden löytäminen ja levittäminen!”

TOTUUS PARANNUSKEINONA

Kaikkien aikojen suurin opettaja, Jeesus Nasaretilainen, julisti yli tuhatyhdeksänsataa vuotta takaperin tätä totuuden periaatetta kautta Palestiinan. Mutta hänen julistamansa totuus ei ollut tämän maailman viisautta. Pilatus vastasikin sentähden terävästi Jeesukselle: ”Mikä on totuus?” Hänelle merkitsivät keisarin poliittiset kunnianhimoiset pyrkimykset, laitokset, perinteet jne. puolustettavissa olevia totuuksia, joita piti saarnata läpi Rooman valtakunnan. Mutta Jeesukselle oli totuus jotakin aivan erilaista, jotain tälle maailmalle vierasta, jotakin, mistä tämä maailma ei tiennyt mitään. ”Sinun sanasi on totuus”, hän sanoi. Hän lausui eräässä aikaisemmassa tilaisuudessa opetuslapsilleen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” – Joh. 18:38; 17:17; 8:31, 32.

Jeesuksen julistamat suuret totuudet koskivat Jehova Jumalaa ja Kristuksen hallitsemaa Jumalan valtakuntaa, että nämä eivät ole osa tästä vanhasta maailmasta, että tämä maailma on menossa äkilliseen loppuun Harmagedonin taistelussa, että ihmiskunnan ainoa toivo varjeltua hengissä tuossa taistelussa on siinä, että se hankkii täsmällisen tiedon Kaikkivaltiaasta ja hänen Sanastaan ja elää sen kanssa sopusoinnussa. ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää”, hän sanoi, ”että he hankkivat tietoa sinusta, ainoasta tosi Jumalasta, ja siitä, jonka sinä lähetit, Jeesuksesta Kristuksesta.” Hän käski tätä varten: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” Nämä olivat ne totuudet, joiden piti vapauttaa ihmiset. ”Tätä totuutta”, sanoi Paavali, ”ei ainoakaan tämän asiainjärjestelmän hallitsijoista tullut tuntemaan, sillä jos he olisivat tunteneet sen, niin he eivät olisi paaluunnaulinneet loistoisaa Herraa.” – Joh. 17:3; Matt. 24:14; 1. Kor. 2:8, Um.

Niiden, jotka kaipaavat rauhaa ja elämää, täytyy tulla tuntemaan tämä viisaus. Mutta miten? Jehovan todistajat ovat toimineet yli seitsemänkymmentä vuotta mitä ponnekkaimmassa opetusrynnistyksessä, mitä tämän maan päällä on koskaan nähty, yrittäen saattaa nämä totuudet ihmisille. Heidän työnsä, jota on suoritettu useammalla kuin sadalla kielellä ja 150 maassa, on ollut outoa työtä ihmeellisine tuloksineen.

Hankkimalla opetusta Jumalan Sanasta, Raamatusta, Jehovan todistajat ovat kyenneet tekemään sen, mitä heidän ympärillään olevat kansat eivät ole voineet aikaansaada kuluneina neljänätuhantena vuonna. Raamatun tunteminen ja siihen uskominen sekä sen jumalallisten periaatteitten mukaan eläminen on auttanut heitä kokoontumaan yhteen yksimielisyydessä ja rauhassa, vaikka he kuuluvatkin moniin eri kansallisuuksiin, väreihin ja kieliin. Tieto, ettei ihmisen pidä murhata, varastaa eikä lahjoa, on Jumalan hengen ja Jumalan tahdon tekemiseksi vallitsevan voimakkaan halun ja pakoituksen tukemana auttanut heitä laskemaan sota-aseensa ja poistamaan rotueroavaisuutensa sekä poliittiset ja kansalliset esteensä. He eivät varasta eivätkä lahjo. He ovat takoneet miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä puutarhaveitsiksi. He eivät nouse toisiaan vastaan, eivätkä he opettele enää sotimaan. He elävät rauhassa keskenään.

Koska heidän vaikuttimenaan on oikea ajattelu ja oikeat periaatteet, niin se on auttanut heitä puhdistamaan pois kaiken rikollisuuden keskuudestaan, laannuttamaan rikosten vuoksen, hävittämään irstaan elämän ja voittamaan jumalattomuuden. Toisin sanoen, Raamatun totuus on vapauttanut heidät. Se on tehnyt heistä yhteiskunnan, mikä eroaa tästä vanhasta maailmasta. Se on tehnyt heistä uuden maailman yhteiskunnan, mikä kirkastaa Jumalan nimeä.

MITEN TOSI TIETO VAPAUTTAA

Pääasiallisin keino on mielemme muuttaminen, koska mieli johtaa meidän halujamme ja kulkuamme. Kun me muutamme halumme, tahtomme, harrastuksemme, taipumuksemme, henkisen näkemyksemme ja sydämentilamme mukautumaan Jumalan tahtoon ja Sanaan, niin meidän tekomme muuttuvat vastaavasti paremmiksi. Tällaisen muutoksen aikaansaamisen avain on totuus, Raamatun totuus. Vakava Raamatun tutkiminen muuttaa katsantokantamme monissa asioissa. Se uudelleenmuovaa mielemme ja muuttaa ajatukset sen vanhurskaan näkemyksen mukaisiksi, mikä Jumalalla on asioista. Apostoli Paavali neuvoo meitä tekemään näin: ”Lakatkaa muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttukaa sen sijaan uudistamalla mielenne.” ”Riisukaa pois vanha henkilöllisyytenne tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon kautta hänen kuvansa mukaan, joka sen loi.” – Room. 12:2; Kol. 3:9, 10, Um.

Opetus muodostaa yhteiskunnan, mutta ainoastaan oikea opetus voi luoda uuden maailman yhteiskunnan, joka muodostautuu Jumalan tahdon mukaan. Tämä maailma on tyhmä Jumalan silmissä kaikesta niin sanotusta viisaudestaan huolimatta. Se ponnistelee, taistelee, vuotaa verta ja kiduttaa itseään hoitaakseen ja hallitakseen itseään Jumalasta riippumatta. Se tuhotaan tämän tähden. ”Minun kansani tuhoutuu tiedon puutteessa. Koska sinä olet hylännyt tiedon, niin minäkin hylkään sinut, niin että sinä et ole minun pappini. Koska sinä olet unohtanut Jumalan lain, niin minäkin unohdan sinun lapsesi.” – Hoos. 4:6, KJ.

Paavali neuvoo: ”Jos joku teidän joukostanne luulee olevansa viisas tässä asiainjärjestelmässä, niin tulkoon tyhmäksi, jotta tulisi viisaaksi. Sillä tämän maailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan silmissä, koska on kirjoitettu: ’Hän pyydystää viisaat heidän omaan oveluuteensa.’ Ja jälleen: ’Jehova tietää, että viisaitten miesten järkeilyt ovat turhia.’” Käänny Raamatun puoleen ollaksesi tosiaan viisas. Tutki sitä. Noudata sen neuvoja. Sen viisaudensanat vapauttavat sinut tämän vanhan maailman hämmennyksistä ja valistavat sinut todellisesti Jumalan tekemässä uudessa maailmassa saatavan elämän ja rauhan toivolla. Tämä on kaikkein korkeinta opetusta. Näiden totuuksien opiskeleminen takaa meille rauhan ja elämän. – 1. Kor. 3:18–20, Um.