Mitä antautuminen merkitsee minulle
”Minä tulen tekemään sinun tahtosi.” – Hepr. 10:9.
1. Miksi on tärkeää tutkia antautumiskysymystä?
ANTAUTUMINEN Jehova Jumalalle on Jumalan vaatimus, mitä kukaan, joka haluaa elää uudessa maailmassa, ei voi sivuuttaa eikä välttää. Kuitenkin on nykyään uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä useita tuhansia henkilöitä, jotka eivät ole vielä tähän mennessä antautuneet. Miljoonat Vartiotornin lukijat eivät ole toistaiseksi ottaneet tätä tärkeää askelta. Oletko sinä ajatellut milloinkaan vakavasti tätä asiaa? Ne, jotka eivät ole ottaneet tätä askelta, huomaavat yleensä kuuluvansa johonkin kolmesta seuraavasta joukosta.
2. Miksi jotkut eivät ole antautuneet, ja mitä heidän pitäisi tehdä sen suhteen?
2 Ensiksi on niitä, jotka ovat lapsukaisia totuudessa eivätkä ole vielä kyllin vahvoja, eikä heillä ole riittävästi tietoa ottaakseen tämän vakavan askeleen. Heidän pitäisi tutkia hyvin ahkeraan ja ottaa selvää siitä, mitä Jehova vaatii heiltä tässä suhteessa.
3. Mikä estää joitakuita antautumasta?
3 Toiseksi on muutamia, jotka tietävät, että antautuminen on Jumalan vaatimus, ja jotka haluavat ottaa tämän askeleen, mutta koska he ovat verraten uusia totuudessa, niin heillä ei ole ollut kylliksi aikaa saastaisten tapojensa poistamiseen tai sekavien avioelämää koskevien asioittensa oikaisemiseen. Tällaisten henkilöitten tulisi viivyttelemättä ja kiireellisesti panna asiansa kuntoon ja mukautua Jehovan puhtaisiin vaatimuksiin, jotta he voisivat nauttia niitä siunattuja etuja, mitkä tulevat vain Jehovalle antautumisen mukana.
4. Kuvaile se vaarallinen asema, missä antautumattomien ihmisten kolmas luokka on.
4 Kolmanteen antautumattomien henkilöitten luokkaan havaitaan kuuluvan niiden, joilla on kylliksi tietoa ja jotka näkevät antautumisen tuoman vastuun, mutta jotka yrittävät syystä tai toisesta sivuuttaa, välttää tai lykätä antautumistaan. Nämäkin ihmiset rakastavat totuutta. He iloitsevat uutta maailmaa ja sen luvattuja siunauksia koskevasta sanomasta. He pitävät Jehovan todistajista. Käyvätpä he meidän kokouksissammekin. Mutta he ottavat silti odottavan asenteen, kunnes tulee suotuisampi aika antautua. Jotkut näistä henkilöistä haluavat ajatella, että on turvallisempaa olla antautumatta ja välttää siten vaara olla uskoton tätä velvoitusta kohtaan. Toiset koettavat välttää vanhan maailman Jehovan todistajiin painamaa häpeämerkkiä kenties liikesyistä tai ystäviensä takia. Ja toiset rakastavat vanhan maailman huvituksia ja kevytmielisiä teitä. Saattavatpa jotkut olla liian ylpeitäkin mennäkseen saarnaamaan talosta taloon, ja he ajattelevat siten voivansa välttää tämän vastuun, kun eivät antaudu, ja kuitenkin jotenkin menevänsä suoja-arkkiin ennenkuin Harmagedonin tulvavedet purkautuvat. Miten tyhmiä nämä kaikki puolustelut ovatkaan! Kuinka vaarallista ja väärää järkeilyä! Älä tee erehdystä: suhtautuminen Jehovalle, ”voittoisan valtakunnan” Jumalalle, antautumiseen on nyt elämän tai kuoleman valitsemista, mitä kukaan ei voi syrjäyttää, välttää eikä lykätä loputtomiin! Ja yhtä tärkeää kuin antautuminen on myöskin sen uskollinen pitäminen. Kysykööt sentähden kaikki, niin antautuneet kuin antautumattomatkin itseltään: Mitä antautuminen merkitsee minulle?
5. Mitä Raamattu sanoo Jehovan vaativan meiltä kaikilta?
5 Jehova vaatii ja haluaa yksinomaista antautumista. Tämä suuri totuus esitettiin painokkaasti jo niissä ensimmäisissä sanoissa, mitkä kirjoitettiin Jumalan sormella. ”Minä olen Jehova, sinun Jumalasi, . . . Sinulla ei saa olla koskaan mitään muita jumalia minun edessäni [tai mitään muita jumalia uhmaten minua]. Sinä et saa kumartaa niitä etkä taipua palvelemaan niitä, koska minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen Jumala, joka vaadin yksinomaista antaumusta.” (2. Moos. 20:2–5, Um, alaviite; 5. Moos. 9:10) Tämä muista eroava Jumala sanoo meille jälleen: ”Sinä et saa kumartaa mitään muuta jumalaa, koska Jehova on antautunut yksinomaisesti nimelleen. Hän on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” (2. Moos. 34:14, Um; F. Fenton) Israelilaiset olisi hävitetty eräässä Israelin kansan varhaisen historian tapauksessa sukupuuttoon, koska Jehova vaatii hellittämättä ”yksinomaista antaumusta”, jollei ylimmäisen papin Aaronin pojanpoika olisi toiminut nopeasti ’suvaitsematta kilpailua’ Jehovan suhteen. (4. Moos. 25:11, Um) Jos sinä et siis halua vihoittaa Jehovaa ”kiivastumaan sinua vastaan”, niin että hänen ”täytyy hävittää sinut pois maan pinnalta”, niin – kuten 5. Mooseksen kirjan 6:14, 15 (Um) sanoo – sinä et ”saa kulkea muiden jumalien perässä, minkään ympärilläsi olevien kansojen jumalien (sillä sinun Jumalasi Jehova sinun keskelläsi on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala)”.
6. Mihin vanhan maailman järjestelmän ihmiset ovat antautuneet, ja millaisin seurauksin?
6 Katsokaamme hiukan niitä jumalia, joita kaikkialla vanhassa maailmassa ympärillämme olevat kansat palvelevat. Jotkut epäjumaloivat itseään. He ovat ylpeitä, korskeamielisiä ja asettavat henkilökohtaisen kunniansa, maineensa ja arvokkuutensa kaiken yläpuolelle. Toiset tekevät vatsastaan jumalansa, ajattelevat ainoastaan itseään ja etsivät aina lihan huvitusta ja tyydytystä. Toiset taas omistavat antaumuksensa ja ylistyksensä toisille luomuksille tai asioille. Raha, voima ja vaikutusvalta ovat monille ihmisille ”kaikkivoipia”, ja he tekevät suuria uhrauksia saavuttaakseen nämä päämäärät. Ja vanhassa maailmassa on nyt siksi tällainen asiaintila: ihmiset ovat niin antautuneet ja pyhittäytyneet henkilökohtaisille harrastuksilleen, liiketoimilleen, ammateilleen, elämänaloilleen, tai heidän harrastuksensa, lemmikkieläimensä tai mielihalunsa ovat nielleet niin heidät, että heillä ei ole aikaa omistaa huomiotaan ainoan elävän tosi Jumalan, ”jonka ainoan nimi on JEHOVA”, puhtaaseen palvontaan ja palvelukseen. – Ps. 83:18, KJ.
7. Minkä neuvon 1. Johanneksen kirjeen 2:15–17 antaa meille?
7 Kun joku tulee pois tästä vanhasta asiainjärjestelmästä ja hylkää sen, niin on täysin järkevää, että hän lakkaa rakastamasta ja palvelemasta sen monia vääriä jumalia. Jehova Jumala on ehdottomasti oikeassa, kun hän vaatii tällaista henkilöä omistamaan yksinomaisen antaumuksensa Hänelle. Apostoli Johannes ymmärsi tämän Jumalan vaatimuksen oikeudenmukaisuuden, ja siksi hän kirjoitti kristityille: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” Henkilö, joka ”tekee Jumalan tahdon” eikä omaa tahtoaan, antautuu Jumalalle tehdäkseen sen, sillä antautuminen tekee sen välttämättömäksi. – 1. Joh. 2:15–17.
MIKSI MONET KIELTÄYTYVÄT ANTAUTUMASTA
8. Miksi sovitteleminen Jehovalle antautumisessa on niin vaarallista?
8 Kun jotkut kuulevat Jehovan todistajain saarnaavan Valtakunnan sanomaa, niin he ovat hyvin iloisia Jehovan runsaalta pöydältä saamastaan hengellisestä ravinnosta. Se maistuu hyvältä, ja he tulevat meidän kokouksiimme saamaan lisää, mutta sen sijaan että he söisivät yksinomaan Jehovan pöydältä, he yrittävät täydentää ruokavaliotaan Perkeleen pöydän muruilla. Koska he kieltäytyvät antautumasta kokonaan ja täydellisesti elävälle Jumalalle, Jehovalle, niin he yrittävät noudattaa sovittelumenetelmää. Valikoituaan ja maisteltuaan ruokia Jehovan hyvässä pöydässä he kääntyvät ympäri ja kuluttuvat voimaansa ja aikaansa palvellen tämän vanhan maailman etuja ja mielitekoja, mikä kaikki on vastoin pyhää Raamattua. Mutta voimmeko me olla ystävyksiä vanhan maailman ja Jumalan kanssa samanaikaisesti? Emme totisesti, ”sillä Jehova, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, Jumala, joka vaatii yksinomaista antaumusta”. (5. Moos. 4:24, Um) Jeesus sanoi painokkaasti: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä joko hän vihaa toista ja rakastaa toista tai pysyy uskollisena toiselle ja halveksii toista. Te ette voi olla Jumalan ja rikkauksien orjia.” (Matt. 6:24, Um) Tai niinkuin Kaikkivaltias itse esittää sen: ”Minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen Jumala, joka en suvaitse kilpailua.” (5. Moos. 5:9, Um, alaviite) Tällaiset Jumalan käskyt eivät jätä suinkaan antautuneelle mitään sijaa sovitteluun.
9. Minkä neuvon Jeesus antoi niille, jotka ovat niin huolissaan aineellisista seikoista, että eivät antaudu?
9 Jotkut saattavat edelleen sallia tämän nopeasti muuttuvan, kovasti kilpailevan, sodan uhkaaman vanhan maailman huolten ja tuskien painaa itsensä maahan ja ehkäistä heitä omistamasta yksinomaista antaumusta Jehovalle. Jeesuksen vertaus ennusti, että jotkut ihmiset ottavat auliisti vastaan totuudensanan, niinkuin maa kylväjän siemenen, ja sallivat sen juurtua ja orastaa, mutta samalla he sallivat myös rikkaruohon siementen kasvaa, kunnes ”tämän asiainjärjestelmän huoli ja rikkauden pettävä voima tukahduttavat sanan”, ja sellaiset tulevat hedelmättömiksi. (Matt. 13:22, Um) Kuinka paljon parempi olisi, että tällaiset raskautetut noudattaisivat Jeesuksen neuvoa? Hän sanoi: ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, mitä syötte tai mitä juotte, tai ruumiistanne, mitä pidätte yllänne. Älkää olko siis koskaan huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me panemme yllemme?’ Sillä kaikkea tätä tavoittelevat kansat innokkaasti. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan kaikkea tätä. Etsikää siis jatkuvasti ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” Valtakunnan etujen asettaminen ensiksi, ei toiseksi eikä kolmanneksi, vaan kaikkien muiden seikkojen edelle elämässämme, ei merkitse mitään vähempää kuin täydellistä ja kokonaista antautumista Jehova Jumalalle. – Matt. 6:25, 31–33, Um.
10. Miten pitkälle tulee mennä Jehovan rakastamisessa ja palvelemisessa?
10 Jehovan palvominen, so. yksinomainen antautuminen hänelle, merkitsee, että asianomainen palvelee häntä, niinkuin halukas orja palvelee isäntäänsä. Palveleminen merkitsee tottelemista, ja ne, jotka tottelevat Jehovaa, tekevät sen rakkaudesta häneen. (Joh. 14:23, 24) Rakkaus on todellisuudessa koko lain ja Jumalan käskyjen summa ja ydin, niinkuin Kristus Jeesus todisti: ”Sinun täytyy rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi [eli elinvoimastasi].” (Mark. 12:30 ja 5. Moos. 6:5, Um) Tämä ei jätä totisesti mitään pois, ja Jehovan rakastaminen tässä määrin ei merkitse vähempää kuin täydellistä antautumista hänelle.
11. Millaisen esimerkin Kristus Jeesus antoi meille antautumisen suhteen?
11 Kristillisyyden Perustaja ei saarnannut tätä peruskäskyä Jumalan laista ainoastaan toisien noudatettavaksi, vaan hän itsekin toteutti sitä omassa elämässään antautumalla kokosydämisesti ja ehdoitta tekemään Jehovan tahdon, kuten luemme: ”’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala.’” (Hepr. 10:7; Ps. 40:8, 9) Kun Jeesus oli kerran kiinnittänyt mielensä ja sydämensä tähän antautuneeseen elämään kolmenkymmenen ikäisenä, niin hän ei horjunut eikä epäröinyt milloinkaan, ei yrittänyt koskaan panna omaa tahtoaan Jumalan tahdon sijaan. ”En minä itsestäni voi mitään tehdä”, sanoi Jeesus. ”Minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” ”Minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.” Jumalan tahdon tekeminen oli todellisuudessa yhtä tärkeää Jeesukselle kuin ruoan nauttiminen elossa pysymiseksi. Lainaamme hänen sanansa: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” – Joh. 4:34; 5:30; 6:38.
12. Mitä vaaditaan siis kaikilta tosi kristityiltä?
12 Voitko kuvitella Kristuksen sanovan, että hänellä on liian kiire puusepän velvollisuuksiensa suorittamisessa ottaakseen kannettavakseen Jehovan palvelijaksi antautumisen vastuuta? Tai voitko kuvitella Jeesuksen ottavan sellaisen asenteen, että saarnaaminen talosta taloon on ala-arvoista hänelle tai että se vaatii liian paljon hänen voimaansa ja aikaansa? Jeesuksesta oli päinvastoin kirjoitettu profeetallisesti: ”’Minä iloitsen sinun tahtosi tekemisestä, Jumalani; sinun lakisi on minun sydämessäni.’ Minä olen kertonut vapautuksen iloista uutista suuressa seurakunnassa; katso, minä en ole pidättänyt huuliani.” (Ps. 40:8, 9, Ts) Ettehän te, jotka haluatte todellisuudessa olla kristittyjä, tahdo varmasti kenenkään sanovan teitä pakanoiksi tai jumalattomiksi? Mutta ollaksenne tosi kristittyjä teidän täytyy seurata Kristusta Jeesusta hänen askeleissaan, sillä Kristus jätti meille oikean mallin ja esimerkin jo ensimmäisellä askeleellaan antautuessaan tekemään Isänsä, Jehovan, tahdon. Ja meidän tulee seurata häntä tälläkin ensimmäisellä tärkeällä askeleella. (1. Piet. 2:21) Voitko kuvitella apostolien, kuten Paavalin ja Pietarin, puolustautuvan ja yrittävän väistää tai lykätä Jeesuksen antautuneissa askeleissa seuraamista? Et suinkaan! Paavali suorastaan suositteli, että meidän tulee noudattaa hänen esimerkkiään, niinkuin hän noudatti Kristuksen Jeesuksen esimerkkiä. – 1. Kor. 11:1; Fil. 3:17; 2. Tess. 3:7, 9.
SUURIMMAN ESIMERKIN NOUDATTAMINEN
13. Mitä itsensä ”kieltäminen” merkitsee?
13 Kristuksen tosi seuraajien tulee antautua samalla tavalla tekemään Jehovan tahto, kuten ilmenee Jeesuksen sanoista: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä.” (Luuk. 9:23) Joka kieltää itsensä, hän kieltää omistavansa itseään tai oikeutensa valita elämänuraa ja koettaa sen sijaan saada selville, mikä on Jehovan tahto ja päätös hänen tulevaisuutensa suhteen, ja sitten menetellä sen mukaan. Hän lakkaa tekemästä omaa tahtoaan ja koettaa sen sijaan aina ahkerasti saada selville ja tehdä Jumalan tahdon. Jos se, että sinä kieltäydyt itse valitsemasta elämänuraa tai -tietä, jotta sinä voisit tehdä Jumalan tahdon, tuottaa sitten pilkkaa, häpäisyä ja kaikenlaisia vaikeuksia ja vainoja, ehkä julmaa kidutusta ja vankeuttakin totalitaarisessa työleirissä, niin se on kuitenkin Raamatun mukaan ihmisen järkevää Jumalan palvelemista, ja se on kaikki, mitä Jehova vaatii. ”Minä pyydän teitä hartaasti”, kirjoitti apostoli Paavali Roomassa oleville kristityille veljilleen, ”Jumalan armahtavaisuuden kautta, veljet, esittämään ruumiinne uhriksi, joka on elävä, pyhä, otollinen Jumalalle, pyhää palvelusta järjenkykyjänne käyttäen.” – Room. 12:1, 2, Um.
14. Tuleeko empiä antautua siksi, että jotkut epäonnistuvat antautumislupauksen pitämisessä?
14 On totta, että antautuminen asettaa raskaan vastuutaakan ihmiselle. Ja uskollisuus tämän taakan kantamisessa on pakollinen! Jotkut lukijat, jotka eivät ole vielä antautuneet Suurelle Persoonalle, Jehovalle, saattavat tästä syystä empiä astua eteenpäin ja sanoa, ei ihmisille, vaan Jehovalle, niinkuin Jesaja sanoi: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:8) Johtuuko se siitä, että sinä pelkäät, ettet sinä voi täyttää vaatimuksia? Kenties sinä tunnet joitakuita henkilöitä tai olet kuullut joistakuista henkilöistä, jotka olivat antautuneet eivätkä sitten eläneetkään sen mukaisesti. Sinä sanot, että he ovat ulkokullattuja, etkä sinä halua olla ulkokullattu. Jos sinä vihaat ulkokultaisuutta (niinkuin sinun tuleekin tehdä), niin näytteletkö sinä ulkokullattua väittämällä olevasi kristitty ja kuitenkin kieltäytymällä antamasta koko elämääsi elävän Jumalan, Jehovan, halukkaana palvelijana eli orjana hänelle, niinkuin Kristus teki jättäessään esimerkin jokaiselle tosi seuraajalleen? Vai ajatteletko sinä vain noiden epäonnistuneitten heikkojen raukkojen esimerkkejä oikeuttaaksesi itsesi lykkäämään oman antautumisesi toteuttamista? Jos näin on, niin silloin voit viitata Juudas Iskariotiin, joka myös rikkoi uskollisuuden koetuksessa. Äläkä unohda ajatella raittiisti Saatana Perkeleestä, joka luopui tahallaan antautuneisuudestaan Jehovalle hyläten vastuuvelvollisuutensa. Saatana ja Juudas ja muut uskottomat ovat varmasti varoittavia esimerkkejä sellaisesta elämäntiestä, mitä tulee välttää, karttaa, ei jäljitellä eikä noudattaa.
15. Miksi meidän tulee karkoittaa pelkuruuden henki elämästämme?
15 Sinäkin voit olla luonnostasi heikko ja pelätä aina epäonnistuvasi. Sinä voit olla luonnostasi pelkuri. Mutta jos sinä toivot saavasi elämän jolloinkin Jehovan iankaikkisessa uudessa maailmassa, niin sinun täytyy hävittää tuo pelon ja raukkamaisuuden henki. Tästä ei ole epäilystäkään, sillä Jehova itse paljasti oikean tiensä, mistä Johannes kirjoitti sanoen: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, . . . Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. Mutta pelkurien ja epäuskoisten . . . ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm. 21:1, 7, 8) Jos sinä uskot ja antaudut kokonaan Jehovalle, niin hän antaa sinulle rohkeudenhenkensä, niinkuin Paavali kirjoitti vakuuttaen: ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja terveen järjen hengen. Älä sentähden häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, joka olen vanki hänen takiaan, vaan ota osasi pahan kärsimisestä hyvän uutisen tähden Jumalan voiman mukaan.” (2. Tim. 1:7, 8, Um) Eikö olisi siis sen sijasta, että katsoisit arkasydämisten ja pelkurien antamia vääriä esimerkkejä, oikeampaa ja paljon parempaa kiinnittää huomio Raamatussa eteemme asetettujen uskollisten voittajien pitkään riviin?
16. Mitä huomattavia esimerkkejä on olemassa sekä menneisyydessä että nykyään pelottomista, antautuneista Jehovan palvelijoista?
16 Kristus Jeesus oli voittaja, ei pelkuri. Hän nousi ja taisteli alusta pitäen kaikkien maan päällä elämiensä vuosien ajan Perkelettä ja hänen paholaisiaan vastaan kuin jalopeura, tosiaan niinkuin ”Juudan suvun jalopeura”. Varhaiskristityt, Jeesuksen uskolliset apostolit mukaanlukien, olivat samaten kaikkea muuta kuin pelkureita. Ja sellaiset miehet kuin Aabraham, Iisak, Jaakob ja Daavid, sellaiset naiset kuin Saara, Raahab, Debora ja Jaael – sekä monet muut rohkeitten, liitonpitävien Jehovan todistajien pitkässä rivissä, mikä ulottuu taaksepäin vanhurskaaseen Aabeliin asti – olivat täydelleen antautuneita Jehovalle ja seisoivat lujina kuolemankin uhatessa vihollisen käsissä. Mutta joutuiko heidän elämänsä haaksirikkoon? Ei lainkaan, sillä heillä oli vahva ankkuri, usko Jehovan ylimpään voimaan herättää kuolleetkin. Ja niin on nytkin Jehovan uskollisilla, antautuneilla orjilla, joiden luku nousee yli kuudensadantuhannen, Jumalan voiman ja rakkauden henki, ja se tekee heidät vapaiksi pelosta, lannistumattomiksi, innokkaiksi, rohkeiksi totuuden ja vanhurskauden puolesta taistelijoiksi kauheita ylivoimia vastaan. – Hepr. 11:4–39; 12:1, 2.
HENKILÖKOHTAINEN VALINTA
17. Mistä lähteestä elämä tulee, kenelle se tarjotaan ja miten se saadaan?
17 Kaikki ihmiset ovat syntyneet syntisinä, kuten mekin kaikki, ja me olemme syntymästämme asti kuolemantuomion alaisia ja ilman elämänoikeutta ensimmäisen ihmisen Aadamin Jumalan käskyä vastaan tekemän rikoksen takia. Iankaikkinen elämä on sentähden Elämänantajan, Jehovan, ansaitsematon lahja, ja hän on nähnyt hyväksi asettaa tämän lahjan jokaisen sitä haluavan ihmisen saataville, mutta ainoastaan Kristuksen Jeesuksen kautta. (Apt. 3:23; 4:12; Room. 5:19; 6:23; 1. Kor. 15:22) Ainoa keino saavuttaa iankaikkinen elämä on siis ottaa se vastaan niillä ehdoilla, joilla Jumala antaa sen, so. tulemalla luottavaisesti Kristuksen kautta Elämänantajan, Jehovan, luo ja antautumalla halukkaasti palvelemaan häntä nyt ja iankaikkisesti. Tämä Jumalalle antautuminen täytyy tehdä iloisesti ja vapaaehtoisesti. Se on henkilökohtainen valinta, eikä kukaan voi tehdä sitä toisen puolesta. Se ei ole myöskään pakoituksesta tehtävä valinta. Sitä valintaa ei tule tehdä vain rauhan säilyttämiseksi perheessä tai siksi, että joku tuntee olevansa painostettu tekemään sen. Ketään ei pakoiteta valitsemaan ainoaa elämään johtavaa tietä. Tämä valinta tapahtuu jokaisen yksilön henkilökohtaisella vastuulla. Mooses sanoi: ”Minä olen asettanut elämän ja kuoleman teidän eteenne, siunauksen ja kirouksen, ja sinun täytyy valita elämä voidaksesi pysyä elossa, sinä ja sinun jälkeläisesi.” Miten joku valitsee sitten nyt elämän? Seuraava jae selittää: ”Rakastamalla Jehovaa, Jumalaasi, kuuntelemalla hänen ääntään ja pitämällä kiinni hänestä, sillä hän on sinun elämäsi ja päiviesi pituus.” Toisin sanoen, sinä valitset elämän antautumalla kokonaan Jehovalle, Jumalallesi, totellaksesi häntä iankaikkisesti. – 5. Moos. 30:19, 20, Um.
18. Mikä valinta jokaisen asiaan perehtyneen ihmisen tulee tehdä?
18 Joosuakin tähdensi sitä seikkaa, että jokaisen on henkilökohtaisesti valittava Jehovalle suoritettu antautunut palvelus. ”Jos teidän silmissänne on nyt paha palvella Jehovaa, niin valitkaa itse tänään, ketä te tahdotte palvella, niitä jumaliako, joita teidän toisella puolella Virran olevat esi-isänne palvelivat, vai niiden amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta mitä minuun ja minun huonekuntaani tulee, niin me palvelemme Jehovaa.” (Joos. 24:15, Um) Jokaisella teistä, jotka ette ole antautuneet, on näin ollen nyt sama vapaus valita, valita elämä tai kuolema. Jos sinä kieltäydyt vapaaehtoisesti antautumasta Jehova Jumalalle tänä hänen tuomiopäivänään, mitä me nyt elämme, niin sinun elämäsi päättyy Harmagedonissa, jollei ennen, ja sinä olet tuomittu syntinen, jolla ei ole oikeutta elämään eikä myöskään ylösnousemustoivoa. Jos sinä toisaalta valitset elämään johtavan Jehovan tien, niin sinä annat halukkaasti ja hyvin mielelläsi kokonaan sydämesi ja mielesi, voimasi ja omaisuutesi Jehova Jumalalle ja hänen voittoisalle valtakunnalleen.
19. Onko Jehovalle antautuminen sen arvoinen, mitä se maksaa?
19 Tee kuitenkin kustannuslaskelma! Tutki, mitä se vaatii sinulta tässä maailmassa. (Luuk. 14:26–33) Mutta mittaa, mitä sinä annat, verrattuna siihen, mitä Jehova lupaa sinulle. Onko sinulla jotakin, mitä et ole saanut ensin Jehovalta, lukuunottamatta antautumis- ja ylistämiskykyäsi ja halukasta palvelustasi? Sinä pyhität siis kaiken omaamasi iloiten Jumalalle. Mitä sinä olet jo saanut häneltä, sen sinä annat hänelle niiden sanomattomien etujen ja siunausten tähden, joita suodaan jatkuvasti Jumalalle antautuneille henkilöille. Hän antaa heille henkensä ja voimansa sekä suo heille oikeuden tulla mainituiksi hänen nimellään ja puhua hänen nimessään hänen todistajinaan. Nämä Jumalan antautuneet palvelijat ovat tässä tuomitussa kuolevassa vanhassa maailmassa onnellisimpia elossa olevia ihmisiä. Heidän toiveensa varjeltua Harmagedonissa Jumalan sanan ja nimen kunniaansaattamiseksi poistaa kaiken pelon tulevan rajumyrskyn suhteen, ja he odottavat luottavaisina saavansa elää ikuisesti uudessa maailmassa, jossa on uudet taivaat ja maailmanlaajuinen täydellisyyden paratiisi. Paljon riippuu varmasti nyt antautumisesta, ja kaikki riippuu uskollisuudesta tätä antautumista kohtaan. – Luuk. 9:59–62.
20. Miksi hyvätahtoisten ihmisten on mitä tärkeintä antautua Jehovalle juuri nyt?
20 Muutamina viime vuosina on tullut esiin suuret joukot, yli 50 000 vuodessa, ja antautunut elävälle Jumalalle, Jehovalle. Kysy itseltäsi: ”Mitä antautuminen merkitsee minulle?” Koska Harmagedon tulee nopeasti, niin suotuisa pelastumisaika on nyt, ei myöhemmin. Nyt – ei myöhemmin – Jumalan kärsivällisyys odottaa kaikkia, jotka haluavat elää etsiäkseen häntä, kun hänet vielä voidaan löytää. Nyt – ei myöhemmin – on aika paeta teokraattisille vuorille turvaan. Nyt ei ole sentähden aikaa lykätä elämän pyhittämistä Jehova Jumalalle. Älä jätä siis huomiseen sitä, mikä pitäisi tehdä nyt, kun ymmärrät, mitä antautuminen merkitsee ja mitä siunauksia se tuo. Jos sinulla on tosi usko ja toivo ja jos sinulla on hyvä tahto Jumalaan nähden ja riittävä tieto ja ymmärrys antautumisesta ja arvostus sitä kohtaan ja jos olet moraalisesti ja raamatullisesti puhdas, niin sinun pitäisi tänä päivänä salassa rukoillen luvata Jehova Jumalalle, että sinä tahdot tästä lähtien ja ikuisesti palvoa ja palvella yksinomaan häntä ja että sinä tahdot tehdä hänen tahtonsa, mikä on esitetty hänen kirjoitetussa Sanassaan, Raamatussa, tulkoon mitä tahansa. Jos sinä teet näin, niin miksi et antaisi sen jälkeen kastaa itseäsi? Jehova siunaa sinua silloin runsaasti!