Ei koskaan liian vanha oppiakseen
SANONTA: ”Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppiakseen” on yhtä tosi kuin kulunutkin. Uusien asioitten oppiminen on parhaita tapoja nuoren mielen ja hengen säilyttämiseksi, vaikka olisikin vanha vuosiltaan. Luonnollisesti se, joka on vanha, havaitsee oppimisen hiukan vaikeammaksi. Muutoksen tekeminen on vähän työläämpää kuin hänen nuoruudessaan eli elämänsä keväässä. Jos me kuulumme vanhempiin, niin emmekö me voi korvata asiaa ponnistelemalla hiukan enemmän? Eikä sen pitäisi olla liian rasittavaa, koska meidän ymmärryksemme ja tiedon tärkeyden arvostuksemme täytyy olla nyt todennäköisimmin parempi kuin nuorena ollessamme. Pitkälle edistyneitten vuosien ei tarvitse siis estää meitä oppimasta uusia asioita eikä tekemästä muutosta, mikä lupaa parempaa.
Jehova Jumala käyttää vanhoja, jos he ovat halukkaita oppimaan ja tekemään muutoksen. Jooelin ennustus kertoi, että Jehova oli vuodattava meidän aikanamme henkeään kaikenlaiseen lihaan ja auttava siten vuosiltaan vanhatkin antautuneet kristityt saamaan lisätietoa ja -ymmärrystä, mikä kannustaa heitä suurempaan toimintaan. (Jooel 2:28, 29) Tosiasiat osoittavat selvästi, että tämä sama periaate koskee myöskin hyvää tahtovia ihmisiä.
Jehovan todistajain vuoden 1958 Yearbook kertoo eräästä amerikkalaisesta metodistinaispapista, joka tuli kuudenkymmenen viiden vuoden ikäisenä kosketukseen Jehovan valtakunnan hyvän uutisen kanssa. Vaikka hän luuli tietävänsä kaiken Raamatusta ja näytti ensin melko tärkeältä ja omavanhurskaalta, niin hän osoittautui avomieliseksi totuuden rakastajaksi. Hän oppi muutamissa viikoissa kylliksi uusia asioita tehdäkseen jyrkän muutoksen elämässään, ja hän katkaisi yhteytensä uskontojärjestöönsä ja alkoi todistaa Jehovasta.
Jehovan kansan suurissa konventeissa kastettujen joukossa on aina joitakuita, jotka ovat ehtineet pitkälle vuosissa. On kuvaavaa, mitä eräs Lontoon sanomalehti raportoi kerran: ”Siellä oli harmaahapsinen 76-vuotias isoäidin äiti” sekä ”hento, pieni ohuttukkainen 86 vuoden ikäinen nainen.” Hekin tunnustivat kasteelle menollaan oppineensa paljon uusia asioita ja tehneensä jyrkän muutoksen elämässään.
Vartiotorni-Seuralle annettiin äskettäin jäljennös eräälle Jehovan todistajalle Kanadaan lähetetystä kirjeestä, jonka oli kirjoittanut muuan Englannin kirkon entinen saarnaaja. Tämä maallikkosaarnaaja oli tullut yhdeksänkymmenen kahden vuoden vanhana totuuden täsmälliseen tuntemukseen ja oli tehnyt muutoksen elämässään asennoitumalla Jehovan ja hänen valtakuntansa puolelle. Hän on sen johdosta onnellisempi kuin koskaan noina yhdeksänäkymmenenä kahtena vuotena. Ja jotkut antautuneet kristityt ovat nähneet vanhalla iällään edukseen astua kokoajan palvelukseen ymmärtäen, että totisesti ”antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa”. – Apt. 20:35, Um.
On tosiaan epäviisasta hylätä uudet ajatukset tai kieltäytyä tekemästä muutosta vain vuosien paljouden takia. Ja se on erityisen tyhmää, kun kysymyksessä on Jumalan Sanan totuus ja Jehovan palvonta. Vain ne, jotka hankkivat jatkuvasti oikealaatuista tietoa ja tekevät muutoksen elämässään, voivat toivoa säästyvänsä Jumalan vihan ilmetessä Harmagedonissa, mikä Raamatun ennustuksen täyttymys on hyvin lähellä. Jumalan Sana neuvoo siitä syystä meitä omaksumaan uusia ajatuksia, tekemään muutoksen elämässämme – iästämme huolimatta: ”Etsikää Jehovaa, kaikki te maan nöyrät, jotka olette pitäneet hänen säädöksensä; etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, saattaa olla, että teidät kätketään Jehovan vihan päivänä.” – Sef. 2:3, As.