Onko Kristikunta todella Kristuksen valta-aluetta?

1. a) Mitä sana ”kristikunta” merkitsee? b) Mikä on ollut kristikunnan väite, ja miten se on yrittänyt toteuttaa sen?

JO KAUAN aikaa, erityisesti noin vuodesta 800 lähtien, kristikunnalla on ollut hallitseva vaikutus maailman asioihin. Sana ”kristikunta” on yhdyssana, mikä merkitsee ’Kristuksen valta-aluetta’ eli ’Kristuksen oikeudenkäyttöpiiriä’. Kristikunta on väittänyt näin ja on lähettänyt lähetyssaarnaajia pakanamaihin yrittäen käännyttää koko maailman kristikunnan alueeksi. Sen lähetyssaarnaajat ovat osallistuneet tieten tai tietämättään edistämään kristikunnan poliittista samoin kuin kaupallistakin valtaa monissa noista maista. Onko se siten tehdessään laajentanut Kristuksen valta-aluetta? Jos kristikunta on todella Kristuksen valta-alue, niin se on Kristuksen saarnaaman kristillisyyden laajentuma ja perustuu Jeesuksen ja hänen apostoliensa oppeihin ja periaatteisiin. Katsokaamme, onko näin.

2. Mitä kahta todistajaa voimme tutkia saadaksemme vastauksen kysymykseemme?

² Tarkastelemme ensiksi kristikunnan perustusta koskevaa oppia ja sitten sen perustamista historialliselta kannalta katsoen, kun katselemme lyhyesti pääpiirteissään, miten se sai niin voimakkaan vaikutusvallan maailman asioihin. Siten saamme kahden luotettavan todistajan, Raamatun ja historian, antaman todistuksen.

3. Mihin johtopäätökseen tulemme näiden kahden todistajan todistuksesta?

³ Jo alussa sanomme, että kumpainenkin näistä todistajista johtaa meidät samaan johtopäätökseen, nimittäin siihen, että kristikunta ei ole eikä ole koskaan ollut Kristuksen valta-aluetta. Johtopäätöksen esittäminen tässä vaiheessa auttaa lukijaa näkemään helpommin, miksi historian eri tosiasiat esitetään ja miten ne niin perusteellisesti todistavat, ettei kristikunta ole Kristuksen valta-alue, vaan päinvastoin kristillisyyden pahin vihollinen ja osa suuresta maailmanlaajuisesta babylonilaisesta uskonnollisesta mahdista. Ensiksi sen perusopit ovat peräisin Babylonista eikä Kristukselta, ja toiseksi sen poliittinen juonittelu ja vehkeily ovat jyrkästi Kristusta vastaan, joka sanoi: ”Minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole tästä maailmasta”; ja seuraajistaan: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” – Joh. 18:36; 17:16.

BABYLONILAINEN OPPIPERUSTUS

4. Milloin kolminaisuusoppi alkoi ensiksi soluttautua kristityiksi tunnustautuvien kirjoituksiin, ja missä määrin se herätti väittelyä?

⁴ Raamattu ei ole babylonilainen eikä sen tähden sisällä sanaa ”kolminaisuus”. Tämä oppi oli yksi sen Babylonin uskonnon huomattavista piirteistä, jossa oli jumal- ja demonikolminaisuuksia. Mutta toisen vuosisadan loppupuolella uskonnolliset kirjailijat, jotka väittivät olevansa kristittyjä, alkoivat käyttää tätä sanaa kirjoituksissaan. Se aiheutti uskonnollisia väittelyjä, jotka lopulta johtivat siihen, että Rooman valtakunta tarttui asiaan. Koska kolminaisuutta pidetään kristikunnassa kovin tärkeänä oppina, niin me lainaamme Katolisen tietosanakirjan (The Catholic Encyclopedia) 15. osasta:

5. a) Miten tärkeä kolminaisuusoppi on kristikunnassa Katolisen tietosanakirjan mukaan? b) Määrittele kolminaisuusoppi.

⁵ PYHÄ kolminaisuus. . . . I. KOLMINAISUUSOPPI. – Kolminaisuus on sana, jota käytetään merkitsemään kristinuskon keskeisintä oppia – sitä totuutta, että jumaluudessa on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja nämä kolme persoonaa ovat toisistaan erilliset. Näin ollen Athanasiuksen uskontunnustuksen sanoin: ”Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.” . . .

6. a) Onko Raamatussa mitään sanaa, joka kuvailisi Jumalan kolmiyhteiseksi? b) Kenen kirjoituksista sellainen sana ensiksi tavataan?

⁶ Raamatussa ei ole toistaiseksi yhtään sanaa, jolla nämä kolme jumalpersoonaa ilmaistaisiin yhdessä. Sana trias (mistä latinalainen trinitas on käännös) tavataan ensiksi Teofilus Antiokialaisella noin vuonna 180. Hän puhuu Jumalan [Isän], Hänen Sanansa ja Hänen Viisautensa” kolminaisuudesta (”Ad Autolycum”, II, 15, P.G., VI, 1078). Tämä sana on tietysti saattanut olla käytössä ennen hänen aikaansa. Kohta sen jälkeen se esiintyy latinalaisessa muodossaan trinitas Tertullianuksella (”De pudicitia”, 21. luku, P.G., II, 1026). Seuraavalla vuosisadalla tämä sana on yleisessä käytössä. – S. 47.

7. Milloin Konstantinuksesta tuli keisari ja pontifex maximus, ja minkä näyn hän väitti saaneensa?

⁷ Tuli neljäs vuosisata ja Konstantinus Suuren nousu. Kun Konstantinus kukisti viimeisen jäljellä olevan vastustajansa, Rooman senaatti julisti hänet pääaugustukseksi ja pontifex maximukseksi 28.10.312. Kerrotaan, että hänen taistellessaan vastustajaansa Maxentiusta vastaan liekehtivä risti ilmestyi taivaalle auringon alla ja siinä oli sanat In hoc signo vinces, eli ”Tässä merkissä olet voittava”. (Meidän täytyy muistaa, että risti oli auringonjumala Solin vertauskuva.) Pane merkille kristikunnan nousu väärien oppien ja poliittisen juonittelun babylonilaiselle perustalle tämän ajan jälkeen.

8, 9. a) Mitkä tärkeät tapahtumat esiintyivät kristikunnan kehityksessä vuosina 313 ja 321?

⁸ Vuosi 313, 13. tammikuuta. Konstantinus pakanallisena pontifex maximuksena julkaisee kuuluisan suvaitsevaisuuskäskykirjansa nimikristittyjen hyväksi, ja heitä voidaan valita julkisiin virkoihin.

⁹ Vuosi 321. Sunnuntai, Dies Solis, auringonjumalan Solin – jonka vertauskuva on risti – päivä tehdään ainoaksi päiväksi, jona ei pidetä oikeudenistuntoja ja jonka vietto tehdään lain velvoittamaksi.

10. Miksi Konstantinus kutsui Nikean kirkolliskokouksen koolle, ja mikä sen johtamisessa osoittaa, ettei se ollut kristillinen?

¹⁰ Vuosi 325. Konstantinuksesta tulee Rooman valtakunnan itäisen ja läntisen osan päämies. Hän kutsuu koolle kirkolliskokouksen ratkaisemaan triasta eli ”kolminaisuutta” koskevan kiistan, joka uhkaa hänen valtakuntansa yhtenäisyyttä. Pakanallisena pontifex maximuksena, jota ei vielä ole kastettu kristityksi, Konstantinus johtaa kirkolliskokousta, ja ainoastaan noin kolmasosa eli 318 kristillistä episcopoi eli valvojista kautta valtakunnan kokoontuu Nikeaan, lähelle Nikomedeiaa. Kun lasketaan mukaan piispojen seuralaiset, niin läsnä on 1 200–2 000 henkeä. Lainaamme tähän kirjasta ”’Suuri Babylon on kukistunut!’ Jumalan valtakunta hallitsee!” (engl.) sivuilta 477, 478:a

11. Mikä väittely tapahtui kirkolliskokouksessa?

¹¹ ”Kolminaisuuden kannattajien puolesta taisteli nuori arkkidiakoni Athanasius Aleksandriasta, Egyptistä. Niitä, jotka vastustivat sitä ja osoittivat Raamatusta, että Jeesus Kristus on vähäisempi kuin hänen Isänsä Jumala, puolusti presbyteeri Areios. Noin kaksi kuukautta nämä kaksi puolta riitelivät. Areios väitti, että ’Jumalan Poika on luomus, tehty tyhjästä; että oli aika, jolloin häntä ei ollut olemassa; että hän kykeni omasta vapaasta tahdostaan valitsemaan oikean tai väärän’, ja ’jotta hän olisi oikeimmassa merkityksessä poika, hänen on täytynyt tulla Isän jälkeen, minkä vuoksi oli ilmeisesti aika, jolloin häntä ei ollut, ja siksi hän oli äärellinen olento’.b Kun Areios nousi puhumaan, niin eräs Nikolaus Myrasta löi häntä kasvoihin. Jälkeenpäin, kun Areios puhui edelleen, monet pistivät sormensa korviinsa ja juoksivat ulos kuin tuon vanhan miehen ’harhaoppien’ kauhistuttamina.

12. Mikä ratkaisu tehtiin, ja mitkä muut määräykset julkaistiin kirkolliskokouksesta?

¹² ”Lopulta pontifex maximus Konstantinus teki ratkaisunsa ja esiintyi Athanasiuksen kolminaisuusopin puolesta. Niin julkaistiin Nikean uskontunnustus ’kolminaisuudesta’ ja saatettiin pakolla voimaan. Areios karkotettiin myöhemmin tämän vastustamisesta Illyriaan Konstantinuksen määräyksellä, mutta kutsuttiin sieltä takaisin viisi vuotta myöhemmin. Paitsi että Nikean kirkolliskokous julkaisi joukon säännöksiä, se määräsi, minä vuoden sunnuntaina (Dies Solis) pääsiäistä tuli säännöllisesti viettää.”

13. a) Milloin vasta Konstantinus kastettiin kristityksi? b) Miten pakanallinen Rooman senaatti ja kristikunnan uskonnot suhtautuivat Konstantinukseen, ja mitä Konstantinuksen onnistui tehdä?

¹³ Vuosi 337. Konstantinus sairastuu. Hänet kastetaan ja hän kuolee Nikomedeiassa. Hänen kuoltuaan Rooman senaatti (yhä pakanallinen) asettaa hänet jumalien joukkoon. Idän uskonnolliset seurakunnat laskevat hänet pyhimykseksi. Kreikan, koptilainen ja Venäjän kirkko viettävät pyhän Konstantinuksen juhlaa 21. päivänä toukokuuta. Konstantinuksen onnistui elinaikanaan yhdistää pakanauskonto ja kristillisyys, mikä teki luopiokristillisyyden todella babylonilaiseksi. Historioitsijat selostavat tämän vaikutusta:

14. Mitä Konstantinuksen ponnistukset vaikuttivat kristikuntaan?

¹⁴ ”Millainen Konstantinuksen kääntyminen kristinuskoon lieneekin luonteeltaan ollut, sen seurauksilla oli tavaton merkitys sekä valtakunnalle että Kristuksen kirkolle. Se avasi tien evankeliumin esteettömälle levittämiselle laajemmassa mitassa kuin minään aikaisempana historian kautena. Kaikki kristillisyyden avoimen tunnustamisen pidäkkeet poistettiin, ja siitä tuli valtionuskonto. Niin lukuisat kuin sille tästä muutoksesta koituvat edut eri kannoilta katsoen olivatkin, se alkoi kuitenkin pian kärsiä siitä, että se oli saatettu läheiseen kosketukseen maallisen vallan holhoavan vaikutuksen kanssa. Evankeliumin yksinkertaisuus turmeltui; otettiin käyttöön loistavia palvontatoimituksia ja muotomenoja; maailmallisia kunnianosoituksia ja palkkaetuja suotiin kristillisyyden opettajille, ja Kristuksen valtakunta muuttui suuressa määrin tämän maailman valtakunnaksi.” – Hendersonin ja Buckin Theological Dictionary (Teologinen sanakirja). Ks. myös M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia, 2. osa, s. 488a; ja Gibbonin Decline and Fall of the Roman Empire (Rooman valtakunnan rappeutuminen ja kukistuminen), 1. osa, s. 454-.

15. Miten kristikunnasta tuli babylonilaisempi ajan kuluessa?

¹⁵ Omaksumalla Raamatusta sellaisia sanoja kuin kreikkalaiset sanat epískopos, mikä tarkoittaa vain seurakunnan ’valvojaa’, ja diákonos, mikä merkitsee ’palvelijaa’, ja käyttämällä niitä komealta kalskahtavina arvoniminä, kuten ”piispa” ja ”diakoni” suomeksi nykyään, luopiokristillisyyden papit korottivat itsensä. Laimentamalla sitten totuutta he tekivät sen miellyttävämmäksi, vetoavammaksi ja hyväksyttävämmäksi pakanoille vetääkseen enemmän ihmisiä puoleensa ja saadakseen siten suuremman poliittisen vallan. Seuraus oli, että kristikunta tuli yhä babylonilaisemmaksi ja turmeltuneemmaksi historian edetessä. Lukija havaitsee kristikunnan babylonilaisen perustuksen siinä suorassa myönnytyksessä, minkä John Henry Newman, josta paavi Leo XIII vuonna 1879 teki kardinaalin, esitti kirjassaan ”Essay on the Development of Christian Doctrine” (Tutkielma kristinopin kehityksestä), joka julkaistiin vuonna 1878:

16. Miksi kirkon hallitusmiehet hyväksyivät monet pakanalliset demoniset menettelytavat ns. kristinuskoon?

¹⁶ Luottaen siis kristillisyyden voimaan vastustaa pahan saastutusta ja muuntaa paholaistenpalvonnan suoranaiset välineet ja esineet evankeliseen käyttöön ja huomaten myös näiden käytön tulleen alkujaan alkeellisista ilmestyksistä ja luontaisista vaistoista, vaikka ne olivatkin turmeltuneet, ja että heidän täytyi keksiä se mitä he tarvitsivat, jos he eivät käyttäneet sitä mitä löysivät, ja että heidän hallussaan oli juuri ne perikuvat, joiden varjoja pakanuus tapaili, olivat kirkon hallitsijat varhaisista ajoista lähtien valmistautuneet, jos tilaisuus tulisi, omaksumaan väestön vallitsevat menot ja tavat samoin kuin sivistyneen luokan filosofiankin tai jäljittelemään niitä ja pyhittämään ne.

17. Miten kardinaali Newman yrittää puolustaa monien pakanallisten menettelytapojen omaksumista?

¹⁷ Temppeleitten käyttö ja niiden pyhittäminen joillekuille nimenomaisille pyhimyksille ja koristaminen tietyissä tilaisuuksissa puitten oksilla; suitsutus, lamput ja kynttilät; sairaudesta toipumisen jälkeen annetut uhrilahjat; pyhä vesi; turvapaikat; pyhäpäivät ja -ajat, kalentereitten käyttö, kulkueet, peltojen siunaaminen; papilliset vaatteet, tonsuuri, vihkisormus, itään päin kääntyminen, myöhemmän ajan kuvat, ehkä kirkkolaulu ja [laulu] Kyrie Eleison [Herra, armahda], ovat kaikki pakanallista alkuperää ja pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon. – S. 355, 371, 373, v:n 1881 painos.

POLITIIKKAAN SEKAANTUMINEN AIHEUTTAA JAKAUMIA KRISTIKUNNASSA

18. Mikä kristikunnan ajatus on ollut maallisesta vallasta, ja miten Raamattu osoittaa tämän ajatuksen kokonaan vääräksi?

¹⁸ Kristikunta on aina ajatellut, että sillä on oikeus hallita toisia ja että sen maissa hallitsevat ovat jumalallisen oikeuden saaneita kuninkaita eli hallitsijoita. Tällainen ajatus ilmaantui Korinton seurakunnassa apostoli Paavalin päivinä, mutta hän oikaisi pian korinttolaisten ajatuksen asiasta hyvin jyrkällä nuhteella. Purevasti ivaten hän sanoi: ”Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne!” (1. Kor. 4:8) Kristikunta on tyystin jättänyt huomioon ottamatta nämä apostoli Paavalin sanat, ja sen historia on yhtä pitkää sovittelua suosion ja poliittisen vaikutusvoiman ja vallan saamiseksi, mikä on johtanut katkeriin, korjaamattomiin jakaumiin.

19. Miten Rooman paavit omaksuivat pakanallisen arvonimen pontifex maximus?

¹⁹ Vuosi 378. Gratianus, joka alkoi hallita Rooman valtakunnan länsiosassa vuonna 375 itäisen osan keisarin Valensin kuoltua, tekee kenraali Theodosiuksesta valtakunnan itäosan keisarin. Myöhemmin Gratianus estää pakanallisen palvonnan Roomassa ja kieltää kantamasta pontifex maximuksen arvonmerkkiä. Damasus, Rooman ”kristitty” piispa, ottaa tuon arvonimen pakanallisine yhteyksineen ja velvoituksineen. Rooman paaveilla on ollut tämä arvonimi tähän päivään asti.

20, 21. Osoita vuosien 381 ja 395 tapahtumista, miten jakauma kristikunnan itäisen ja läntisen osan välillä alkoi kasvaa?

²⁰ Vuosi 381. Konstantinopolin (itäisen uskontojärjestön) ekumeeninen kirkolliskokous kutsutaan koolle, koska ”kolminaisuus”-ristiriita jatkuu kiihkeänä. Kirkolliskokous muokkaa Nikean kolminaisuususkontunnustusta täydellisemmin. Nektarius nimitetään Konstantinopolin patriarkaksi. Kirkolliskokous julistaa Konstantinopolin piispan olevan seuraava arvossa Rooman piispan jälkeen.

²¹ Vuosi 395 Theodosius (josta oli tullut koko valtakunnan ainoa hallitsija) kuolee; hänen valtakuntansa jaetaan. Idän ja lännen piispat jakautuvat poliittisessa uskollisuudessaan, mikä kristikunnan alusta lähtien on sille tärkeämpi kuin Kristus ja kirkon ykseys ja leimaa sen epäkristilliseksi. – 1. Kor. 1:10–13.

22. Miten paavi Leo I ilmaisi katolisen kirkon poliittiset kunnianhimoiset pyrkimykset?

²² Vuosi 440. Leo I:stä tulee roomalaiskatolisen kirkon paavi. Hän lausuu tuon kirkon poliittiset pyrkimykset julistaessaan: ”Minä elvytän hallituksen jälleen täällä maan päällä, en tuomalla takaisin keisareita, vaan julistamalla uuden teokratian tekemällä itsestäni Kristuksen sijaisen sen lupauksen perusteella, mikä annettiin Pietarille, jonka seuraaja minä olen, ennallistaakseni lain, rangaistakseni rikoksen, torjuakseni kerettiläisyyden, suosiakseni neroutta, säilyttääkseni rauhan, parantaakseni erimielisyydet, suojellakseni oppineisuutta vedoten rakkauteen mutta halliten pelolla. Mikä muu kuin kirkko voi tehdä tämän? Teokratia luo uuden sivistyksen. Minä en tahdo kantaa otsaripaa vaan tiaraa sen yleissuvereniteetin merkkinä, jonka edessä raakalaisuus on pakeneva ja onnellisuus ennallistuva jälleen!” – John Lord, Beacon Lights of History (Historian majakkavaloja), III osa, s. 244, 245.

23–25. Kuvaile edelleen kristikunnan uskontojärjestön jakautumisen laajenemista vuosina 476, 553 ja 726.

²³ Vuosi 476. Idän ja lännen kirkkojen jakauma laajenee, kun Rooman paavi Felix III julistaa Konstantinopolin patriarkan kirkonkiroukseen.

²⁴ Vuosi 553. Konstantinopolin patriarkka johtaa kolmatta Konstantinopolin yleistä kirkolliskokousta Rooman piispan vastalauseesta huolimatta.

²⁵ Vuosi 726. Konstantinopolin keisari Leo III kieltää kuvainpalvonnan, määrää kuvat hävitettäviksi. Kirkon Roomassa olevan läntisen haaran paavi Gregorius II julistaa sen tähden itäiseen kirkkoon kuuluvan itäisen keisarin kirkonkiroukseen, mikä johtaa itäisen (kreikkalaisen) kirkon eroon läntisestä (latinalaisesta) kirkosta.

26, 27. a) Miten roomalaiskatolinen kirkko saavutti v. 800 huipun politiikkaan ja hallitukseen sekaantumisessaan? b) Milloin ”pyhä Rooman valtakunta” alkoi ja loppui?

²⁶ Vuosi 800. Rooman kirkko sekaantuu politiikkaan siinä määrin, että korottaa itsensä hallitsijain yläpuolelle. Irene hallitsee Konstantinopolin keisarinnana. Mutta Rooman paavi määrää Kaarlen (Kaarle Suuren) frankkien kuninkaaksi. Tänä vuonna perustettiin ”pyhä Rooman valtakunta”, joka säilyy vuoteen 1806. Katolinen tietosanakirja (engl.), v:n 1929 painos, 3. osa, s. 615 sanoo:

²⁷ ”Kaksi päivää myöhemmin (joulupäivänä v. 800) sattui Kaarlen elämän tärkein tapaus. Paavin pitämän ylimmäispapillisen messun aikana kuninkaan polvistuessa rukoukseen pääalttarin edessä, jonka alla lepäsivät pyhän Pietarin ja Paavalin ruumiit, paavi lähestyi häntä, asetti hänen päähänsä keisarin kruunun, osoitti hänelle muodollista kunnioitusta muinaisen tavan mukaan, tervehti häntä keisarina ja augustuksena ja voiteli hänet läsnä olevien roomalaisten puhjetessa suosionhuutoihin toistaen kolmesti: ’Jumalan voitelemalle Kaarle Augustukselle, mahtavalle ja rauhaa rakastavalle keisarille, elämä ja voitto!’” (Sivulla 774 tietosanakirja puhuu tästä ”hänen kruunauksenaan Konstantinuksen seuraajaksi”.)

28, 29. Miten Venäjä joutui ortodoksiseen kirkkoon, ja poistiko se pakanuuden Venäjältä?

²⁸ Vuosi 988. Vladimir Suuri kastetaan itäiseen kirkkoon. Hän käskee ihmisiä heittämään kuvansa Dnepr-jokeen, vaikka he tekivätkin sen itkien, ja pakottaa heidät kastattamaan itsensä kristityiksi. Amerikkalainen tietosanakirja sanoo:

²⁹ ”Venäjän pakanuus ei hävinnyt, kun kristillistä evankeliumia alettiin saarnata. Se säilyi kansankielessä, sananparsissa, perimätiedoissa, kotielämässä ja uskonnollisissa vakaumuksissakin. Niin myöhään kuin 18. vuosisadalla käärmeitä palvottiin joissakin syrjäkylissä. Eugenius Golubinsky, Venäjän kirkon suurin historioitsija, selittää, että Venäjä kastettiin 9. vuosisadalla, mutta ei kääntynyt kristinuskoon.”

30. Mikä oli yksi syy ristiretkiin, ja osoittautuivatko ne kristillisiksi?

³⁰ Vuosi 1054. Paavi Leo IX:n lähettiläät julistavat kreikkalaisen patriarkan Mikael Kerullarioksen kirkonkiroukseen yritettyään iestää Idän kirkot alamaisiksi Rooman paaville hänen ollessaan ylin hallitsija, jolla oli Jumalan antama oikeus katolisessa kirkossa. Historioitsijat väittävät, että tämä ero oli yksi syy, joka vaikutti roomalaiskatolisten ristiretkien syntymiseen, mitkä johtivat niin hirvittävään muhamettilaisten, juutalaisten ja katolilaisten hävitykseen ja verenvuodatukseen.

31, 32. Mikä lopulta aikaansai Venäjän patriarkaatin perustamisen?

³¹ Vuosi 1453. Muhamettilaiset valloittavat Muhammed II:n johdolla Konstantinopolin. Konstantinopolin patriarkan sallitaan jäädä paikoilleen ja toimia. Se vaikuttaa uskonnollisesti Venäjään. Amerikkalainen tietosanakirja sanoo v:n 1929 painoksen 24. osan sivulla 38b:

³² ”Venäjän patriarkaatin perustamisajatus oli luonnollinen seuraus Bysantin valtakunnan kukistumisesta ja Moskovan-Venäjän kasvusta. Moskovaa tervehdittiin kolmantena Roomana.”

33. Milloin Venäjän ortodoksinen kirkko perustettiin täydellisesti, ja miten kirkon itäisen jakauman piispat suhtautuivat Venäjän ja Rooman patriarkkoihin?

³³ Vuosi 1587. Itsenäinen Venäjän kirkko perustetaan täysin. M’Clintockin ja Strongin Cyclopaedian mukaan: ”Kun Konstantinopolin patriarkka Jeremia kävi tuona vuonna Venäjällä saadakseen tukea, niin hän myöntyi muuttamaan Moskovan metropoliitan patriarkaksi Jobin hahmossa, joten Venäjän patriarkka otti Idän piispojen käsityksessä Rooman lahkolaispatriarkan paikan.” (Huomaa, että Rooman paavia kutsutaan ”lahkolaiseksi”.)

34, 35. Mitä tapahtui Venäjän kirkossa vuosina 1696 ja 1721?

³⁴ Vuosi 1696. Pietari Suuresta tulee Venäjän yksinomainen keisari. Hän poistaa patriarkaatin ja panee sijaan pysyvän synodin, joka koostuu keisarin tai hänen sihteerinsä johdossa olevista prelaateista.

³⁵ Vuosi 1721. Venäjän kirkkoon asetetaan pyhä hallitseva synodi. Kirkosta tulee kansalliskirkko, Venäjän valtakunnan siviilivirkavallan yksi osasto, tsaarivallan ylläpitoväline.

36–38. Selitä, mitä Kreikassa tapahtui vuosina 1829, 1833 ja 1850.

³⁶ Vuosi 1829. Itsenäinen Kreikan valtakunta perustetaan.

³⁷ Vuosi 1833. Kreikan sijaishallitus julistaa Kreikan ortodoksisen itämaisen kirkon riippumattomaksi kaikesta ulkomaisesta kirkollisesta ylivallasta.

³⁸ Vuosi 1850. Konstantinopolin patriarkka tunnustaa Kreikan eli helleenisen kirkon itsenäisen rakenteen.

39. Mikä roomalaiskatolinen oppi julistettiin v. 1869–1870?

³⁹ Vuosi 1869–1870. Ensimmäinen Vatikaanin kirkolliskokous julistaa Rooman paavin erehtymättömäksi.

40–42. Kuvaile tapahtumat Venäjällä vuosina 1917–1945 ja Neuvostoliiton hallitusmiesten asenne Venäjän ortodoksiseen kirkkoon.

⁴⁰ Marraskuu v. 1917. Bolševikit nousevat valtaan toisessa vallankumouksessa ja määräävät oikeudet riistettäväksi Venäjän kirkolta valtionkirkkona ja takavarikoivat kirkon omaisuutta ja häpäisevät ja solvaavat kaikkiin arvoasteisiin ja uskontokuntiin kuuluvia pappismiehiä. Julistetaan, että ”uskonto on oopiumia kansalle”.

⁴¹ Vuosi 1918. Moskovasta tulee uuden Venäjän pääkaupunki. Seuraavina vuosina osoittautuvat voimakkaat ponnistelut uskonnon poisjuurimiseksi liian kalliiksi. Siksi neuvostohallitus käyttääkin Venäjän kirkkoa poliittisiin tarkoituksiinsa panemalla sen juurruttamaan isänmaallisuutta kirkkonsa jäseniin. Venäjän ortodoksinen kirkko myöntyy tähän järjestelyyn.

⁴² Vuosi 1945. Venäjän ortodoksisen kirkon kirkolliskokous pidetään Moskovan esikaupungissa. Metropoliitta Benjamin, Pohjois-Amerikan Moskovan-patriarkaatin eksarkki, sanoo, että Moskovasta voisi vielä tulla ”kolmas Rooma”, ja se saattaisi olla ”koko kirkon” kohtauspaikka. Viralliset neuvostopiirit ovat myötätuntoisia tällaisille ajatuksille, sillä ne suosivat Venäjän ortodoksisen kirkon imperialismia, minkä yhteydessä niiden poliittisesta pääkaupungista Moskovasta tulisi maailman tärkein kirkollinen keskus.

43, 44. Miten Vatikaani noudatti hajottavaa menettelyä Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen suhteen, ja miten pitkälle he onnistuivat?

⁴³ Vuosi 1962–1965. Toinen ekumeeninen Vatikaanin kirkolliskokous pidetään neljänä istuntokautena. Vatikaani lähettää hajotustarkoituksessa kutsuja, mutta ei Istanbulin (Konstantinopolin) patriarkan kautta, vaan suoraan kullekin Idän kirkkokunnalle. Venäjän ortodoksinen kirkko lähettää edustajia. Vatikaanin hajotusmenetelmästä sanoo arkkipiispa Iakovos, Amerikassa oleva kreikkalaisortodoksinen priimas, kuten New York Times 4.11.1962 ilmoitti otsikkonaan ”Iakovos moittii Vatikaanin menetelmätapaa – vakuuttaa kirkolliskokouskutsujen loukanneen ortodoksisia johtajia”:

⁴⁴ ”’Vain Moskovan kirkon suhteen Vatikaani onnistui tässä menetelmätavassaan.’ . . . Syyt, jotka saivat Venäjän kirkon ’äkkiä muuttamaan asennettaan ja hyväksymään paavi Johannes XXIII:n kutsun, ovat epäilemättä selvästi poliittista laatua.’”

LEVOTTOMUUTTA HERÄTTÄVIÄ SUUNTAUKSIA

45. Osoita, miten Vatikaanin toinen kirkolliskokous paljasti jyrkät erimielisyydet kristikunnan uskonnoissa.

⁴⁵ Edellä mainitussa kirkolliskokouksessa vallitsi jyrkkä erimielisyys monien tärkeitten oppia ja käytäntöä koskevien aiheitten suhteen yli 2 000 kardinaalin ja piispan riveissä, ja konservatiivien johdossa oli Rooman kuuria, kirkon voimakkain hallintokunta. Vapaamieliset muodostavat kardinaalien ja piispojen enemmistön. Kirkolliskokouksen aikana hahmoteltiin kirkon yhteyttä koskeva säädös. Asiakirja käsitteli ainoastaan Idän ortodoksisia kirkkoja ja jätti huomioon ottamatta protestantismin. Lainataksemme New York Timesia joukko säädöksestä puhuvia kirkolliskokouksen jäseniä osoitti, että

yhteyden pulmaa täytyy katsella erimielisen kirkon edessä 20. vuosisadalla olevien kysymysten yhteydessä eikä kokonaan menneitten vuosisatojen teologisten nidosten valossa. He viittasivat selvästi kommunismin nousuun, materialismin ja maailmallisuuden kaksoisuhkaan ja ei-kristillisten uskontojen kasvuun. – New York Times, 1.12.1962, ”Prelaatit lopettavat keskustelun ykseydestä ortodoksien kanssa”.

46. Mitä levottomuutta herättäviä suuntauksia ilmenee latinalaisessa Amerikassa?

⁴⁶ Katolilaiset ovat nykyään latinalaisessa Amerikassa hyvin levottomia sen suhteen, että monet pyhäinkuvat poistetaan heidän kirkoistaan Marian ja ristillä olevan Kristuksen kuvan jäädessä jäljelle. Toinenkin muutos, se, että nyt sallitaan syödä lihaa perjantaina, koskee heihin syvästi. Miten on kaikkien niiden vuosien laita, joina he rukoilivat kuvia ja pyhimyksiä tai kieltäytyivät lihasta perjantaina? he kysyvät. Johdattiko kirkko heidät väärään palvontaan, ja eivätkö nämä hartaudenharjoitukset hyödyttäneet mitään Jumalan edessä?

47–49. Mitkä vuoden 1965 Britannica-kirjan esittämät kehitysvaiheet osoittavat, ettei kristikunta ole Kristuksen valta-aluetta.

⁴⁷ Britannica Book of the Year, 1965 (Vuoden 1965 Britannica-kirja), s. 706, kertoo monia rauhattomiksi tekevästä asiainkehityksestä edelleen:

⁴⁸ Jatkuvaa suuntausta vahvistaa rinnakkaiselo kommunistihallitusten kanssa valaistiin syyskuussa, kun Budapestissä allekirjoitettiin sopimus paavinistuimen ja Unkarin hallituksen välillä. Rooma salli pappien tehdä uskollisuudenvalan ja nimitti kuusi piispaa.

⁴⁹ [Toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen aikana] . . . Vaikka toistatuhatta piispaa, joiden johdossa olivat kardinaalit Albert Meyer Chicagosta, Joseph Ritter St. Louisista ja Paul Emile Léger Montrealista, yritti saada uskonnonvapautta koskevan julistuksen äänestykseen, se estettiin.

50. Selitä, ovatko kristikunnan perustukset kristilliset vai eivät.

⁵⁰ Kahden luotettavan ja arvovaltaisen todistajan, Raamatun ja historian, tutkimisemme paljastaa kristikunnan perustukset. Todistus on vakuuttava: Ne eivät pohjaudu Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen periaatteisiin, hänen, joka sanoi: ”Minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole tästä maailmasta.” (Joh. 18:36) Kristikunnan kolminaisuusoppi, sen kuvien käyttö ja kerettiläisten polttaminen, sen harjoittama kansojen käännyttäminen pakkokeinoin ja sen ei-kristillistenkin poliittisten hallitusten kanssa tekemät sopimukset heijastavat Babylonin ja sen jumalan Saatanan henkeä.

51. Olisiko meidän surtava kristikunnan pulmia?

⁵¹ Nyt sen politiikkaan sekaantuminen ja sovittelu on yllättämäisillään sen. Sen pulmat tulevat yhä arveluttavammiksi. Jos kristikunta olisi todella Kristuksen valta-aluetta, niin hänen valtakuntansa olisi epäonnistuma. Saamme olla kiitollisia siitä, että kristittyjen ei tarvitse olla huolissaan kristikunnan kriisistä eikä sen epäonnistumisesta, vaan he voivat ahkeroida kertoakseen ihmisille Kristuksen todellisesta valtakunnasta, joka nyt hallitsee taivaasta käsin ja ulottaa pian valtansa hallitakseen koko maata rauhassa ja ykseydessä.

52. Mitkä kristikuntaa koskevat kysymykset jäävät vielä vastattaviksi?

⁵² Tila on sallinut ainoastaan mainita kristikunnan toisen suuren osan, nimittäin protestantismin, mutta sarjamme seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme kysymyksiä, jotka ovat saattaneet herätä mielessäsi: Entä protestantismi, se kristikunnan osa, joka erosi 16. vuosisadalla? Rakensiko se uusille perustoille? Ennallistiko protestanttinen uskonpuhdistus todella oikean palvonnan?

[Alaviitteet]