Miksi kristityt yrittävät karttaa irstasta käytöstä
OIKEIN tekeminen ei merkitse vähimmän vastustuksen tien kulkemista. Se ei merkitse yksistään sen tekemistä, ”mikä käy luonnostaan”. Kaukana siitä! On aivan päinvastoin. Oikein tekeminen vaatii tietoista ponnistelua, valppautta, päättäväisyyttä eli lujaa määrätietoisuutta ja hellittämättömyyttä eli järkähtämättömyyttä ja ennen kaikkea periaatteellisuutta. Se merkitsee sen tunnustamista että Jumalalla on oikeus sanoa meille, mitä me saamme ja mitä emme saa tehdä, ja sitten tosi yritystä sitkeästi mukautua Jumalan tahtoon. Se sisältää tahdonvoiman, pidättymisen ja itsekurin kehittämistä. Se on sekä oikea että viisas menettelytapa, sillä Jumalan sana sanoo: ”Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.” – Sananl. 4:13.
Sen tekeminen, mikä on oikein, vaati pidättymistä eli itsekuria ensimmäisiltä vanhemmiltammekin. Niinpä Jumala oli antanut kielletystä hedelmästä käskyn, kuten Eeva sanoi käärmeelle: ”Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.” Tämän käskyn totteleminen vaati tahdonvoiman käyttämistä. Mutta kielletystä hedelmästä tuli tosi koetus Eevalle, sillä ei ainoastaan käärme ollut sanonut hänelle, että se tekisi hänet yhtä viisaaksi kuin Jumala itse on ja että hän ei kuolisi, jos söisi sitä, vaan myös hän näki itse, että hedelmä oli ”hyvä syödä” ja ”ihana katsella”. Ja siinä hänen koetuksensa tulikin: Pitäisikö hän itsensä kurissa, olisiko hän pidättyväinen sen suhteen, mikä näytti haluttavalta, koska hän tiesi Jehova Jumalan kieltäneen sen? Uskoisiko hän Jumalaa, joka sanoi, että hedelmän syöminen johtaisi kuolemaan, vai uskoisiko hän Saatanaa, joka väitti, että Jumala riisti häneltä jotain hyvää? – 1. Moos. 3:1–6.
Jos ensimmäisiltä vanhemmiltamme vaadittiin tahdonvoimaa ja itsekuria oikein tekemiseksi kiusauksen edessä, vaikka he olivat täydellisiä, niin kuinka paljon enemmän vaaditaankaan tahdonvoimaa ja itsekuria ihmisiltä nykyään, koska me olemme niin kaukana ennen täydellisistä vanhemmistamme! Tämä pitää erityisesti paikkansa sen jälkeen, kun he jättivät perinnöksi moraalisen heikkouden, taipumuksen itsekkyyteen ja pahuuteen.
Jehova Jumala itse havaitsi kohta Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” Ja Jehova huomautti edelleen profeettansa Jeremian kautta: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” Kristittyjen vaikeutta lisää vielä heitä kaikkialla ympäröivä maailma, jota hallitsee ”lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus”. – 1. Moos. 8:21; Jer. 17:9; 1. Joh. 2:16.
Pidättyvyyden ja itsekurin vastakohta on irstas käytös. Mitä irstaalla käytöksellä tarkoitetaan? Miksi kristityt yrittävät välttää sitä? Apostoli Paavali mainitsee sen ”lihan tekojen” joukossa, jotka sulkevat kristityn pois Jumalan valtakunnassa tai sen alaisuudessa saatavasta iankaikkisesta elämästä. – Gal. 5:19–21.
MITÄ ”IRSTAALLA KÄYTÖKSELLÄ” TARKOITETAAN?
Sanat ”irstas käytös” esiintyvät noin 40 kertaa Jumalan sanassa (engl. Uuden maailman käännöksessä), nimittäin noin 30 kertaa Heprealaisissa kirjoituksissa ja kymmenisen kertaa Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Heprealainen sana, joka on käännetty ”irstaaksi käytökseksi” on zimmáh, jonka ensisijainen merkitys on ”paha ajatus tai juoni”. Suomalaisessa raamatunkäännöksessä se on käännetty useimmiten ”ilkityöksi” ja ”iljettävyydeksi” mutta myös mm. sanoilla ”iljetys”, ”iljettävä meno” ja ”sukurutsaus”. Läpi Heprealaisten kirjoitusten tarkoitetaan tällä sanalla ruumiillista moraalittomuutta, kuten prostituutiota, aviorikosta ja haureutta sekä hengellistä uskottomuutta. – 3. Moos. 18:17; 20:14; Tuom. 20:6; Jes. 32:7; Hes. 23:21–49.
Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa on ”irstasta käytöstä” vastaava alkuperäinen kreikkalainen sana asélgeia, jonka alkuperä on tuntematon. Koiné-kreikan asiantuntijat sanovat tästä sanasta: ”Asélgeia merkitsee liiallisuutta, hillittömyyttä, pidättyväisyyden puuttumista, säädyttömyyttä, kevytmielisyyttä . . . huomattavana piirteenä on häpeämätön käytös.” (W. E. Vine, An Expository Dictionary of New Testament Words) ”Kurittomuutta enimmäkseen ruumiillisella alalla mutta kuvaannollisesti myös sielusta. . . . UT:ssa ainoastaan vanhempi ja aistillinen ’hekumallisuuden’ tai ’irstailun’ merkitys on soveltuva. (Mark. 7:22) Ihminen lankeaa tämän uhriksi ehdottomasti Jumalasta erotettuna. Se on tunnusomaista Sodomalle ja Gomorralle.” (Kittel, Theological Dictionary of the New Testament) Uuden maailman käännöksen (engl.) asélgeialle antama vastine ”irstas käytös” (suom. käännöksessä ”irstaus”) on siis erittäin sopiva.
Sanaa asélgeia samoin kuin sen heprealaista vastinettakin on yhä uudelleen käytetty tarkoittamaan törkeää sukupuolista moraalittomuutta. Niinpä apostoli Paavali viittaa aikansa pakanoihin, jotka ”ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa”. Apostoli Pietari sanoo, että ennen kristityiksi tuloaan jotkut olivat vaeltaneet ”irstaudessa, himoissa, juoppoudessa”. Ja opetuslapsi Juudas kirjoitti jumalattomista miehistä, ”jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi”. – Ef. 4:19; 1. Piet. 4:3; Juud. 4.
Mutta ”irstas käytös”, joka käsittää aviorikoksen, haureuden ja sodomian, ei rajoitu suinkaan näihin. Tämä käy ilmi, kun panemme merkille, että kristityt kirjoittajat, kuten Markus, sanovat Jeesuksen lausuneen, että sydämestä lähtevät aviorikokset, haureudet ja ”irstaus”. Apostoli Paavali puhuu samalla tavalla ”haureudesta ja irstaudesta”. – Mark. 7:22; Room. 13:13; 2. Kor. 12:21.
Se on irstasta käytöstä siinä merkityksessä, että se on käytöstä, joka ei ole oikeiden periaatteitten mukaista, ei pidättyvää, ei hallittua. ”Irstaan” eräs määritelmä sanookin sen merkitsevän ”vapautta moraalisesta pidättyvyydestä tai leväperäisyyttä periaatteessa tai käytöksessä; pidättyvyyden eli hillitsemiskyvyn puutetta, kevytmielistä kieltä”. – American College Dictionary.
MIKSI SE ON VÄÄRIN
Miksi kaikki irstas käytös on väärää? Useammastakin syystä. Ennen kaikkea se on väärin, koska se on kevytmielistä suhtautumista siihen, minkä Jumalan laki kieltää, tai sen haluamista. Se osoittaa sen vuoksi suuren Lainantajan Jehova Jumalan ja hänen lakiensa halveksimista. Sen voidaan näin ollen sanoa merkitsevän kapinallisia tekoja. Tällaiset teot voivat olla hiveleviä, miellyttävästi kiihottavia, mutta todellisuudessa ne ovat mielihyvän saamista kiellettyjen tekojen odotteesta tai niissä viipymistä. Tässä suhteessa voidaan jälleen viitata Eedenin puutarhan kiellettyyn hedelmään. Aadamia ja Eevaa ei ainoastaan kielletty syömästä tietyn puun kirjaimellista hedelmää, vaan, kuten Eeva sanoi, käsky kuului myös: ”Älkääkä koskeko siihen.” Miksi? Koska sen koskettaminen oli ensimmäinen askel siitä syömiseen. Sen koskettaminen merkitsi myös sellaisen haluamista, mikä oli kiellettyä ja siis pahaa itsessään. Kun joku haluaa sitä, mikä on kiellettyä, niin hän itse asiassa kapinoi Jumalaa vastaan.
Ja tässä on vastaavaisuus irstaalle käytökselle. Siihen sisältyy meneminen niin pitkälle kuin voi nauttiakseen kiellettyä hedelmää todellisuudessa syömättä sitä, kuten epäoikeutettujen vapauksien ottaminen henkilön suhteen, jonka kanssa ei ole naimisissa. Mutta vaikkeivät he menekään loppuun asti, niin heidän tekonsa ovat todellisuudessa kapinaa Jehova Jumalaa vastaan, koska he käsittelevät haluttuna sellaista, minkä Jumala on kieltänyt henkilöiltä, jotka eivät ole keskenään naimisissa. Kaikki irstas käytös on siis väärää, koska se on suuremmassa tai pienemmässä määrässä antautumista sellaisen haluamiseen, mikä on kiellettyä. Näin näemme, että kysymyksessä on rehellisyys, nuhteettomuus, moraalinen suoruus eli hyve. Irstas käytös ei ole suinkaan ensimmäisen suuren käskyn tottelemista, että tulee rakastaa Jehova Jumalaa koko sydämestä, mielestä, sielusta ja voimasta, sillä Jehovan rakastaminen merkitsee hänen käskyjensä noudattamista. – 1. Kor. 6:9, 10; Gal. 5:19–21; Matt. 22:36–40; 1. Joh. 5:3.
Irstas käytös on väärin myös siksi, että se on toisen suuren käskyn rikkomista, sen, että tulee rakastaa lähimmäistä niin kuin itseämme. Kevyt suhtautuminen jonkun naimattoman henkilön tunteisiin voi aiheuttaa suurta vahinkoa, kun taas kevyt suhtautuminen jonkun toisen kanssa naimisissa olevan tunteisiin merkitsee toisen omaisuuteen kajoamista. Kummassakin tapauksessa tällainen käytös osoittaa periaatteellisen rakkauden puutetta. Naineita henkilöitä neuvotaan juomaan vettä omasta säiliöstään ja kristittyjä varoitetaan pettämästä toisiaan tässä asiassa. – Sananl. 5:15–20; 1. Tess. 4:3–8.
IRSTAS KÄYTÖS ON TYHMÄÄ
Sananl. 10:23:ssa (Um) sanotaan: ”Tyhmälle on irstaan käytöksen harjoittaminen kuin urheilua.” Miksi on tyhmää pitää irstasta käytöstä urheiluna, pelinä, pelkästään huvina? Koska sitä ei voi tehdä vahingoittamatta itseään tavalla tai toisella ja koska itsensä vahingoittaminen on tyhmää. Irstas käytös vahingoittaa kolmella tavalla: se huonontaa suhteita Luojaan, aiheuttaa hankausta lähimmäisen kanssa ja aiheuttaa myös suoranaista vahinkoa asianomaiselle itselleen.
Irstaaseen käytökseen antautuminen on epämieluista ihmisen Tekijästä Jehova Jumalasta. Siinä on aina se vaara, että se johtaa sellaiseen hullaantumiseen, mikä saa ihmisen heittämään arvostelukyvyn tuuleen, jättämään huomioon ottamatta varoitusmerkit ja uskaltautumaan häpeälliseen elämään mielettömyyden hetkenä. Niinpä on ilmoitettu, että yksi prosentti Suomen todistajista erotettiin elokuussa päättyneenä palvelusvuonna, suurin osa sukupuolisen moraalittomuuden takia. Tämä tehtiin Jehovan järjestön pitämiseksi puhtaana ja turvallisena paikkana, johon voidaan ottaa tervetulleina vastaan vanhurskautta rakastavia. Irstas käytös johti todellakin sellaisten erottamiseen Jehovan järjestöstä, jotka antoivat kiellettyjen asioiden haluamisen kehittyä itsessään.
Irstas käytös on myös tyhmää siksi, että se voi aiheuttaa hankausta aviopuolisoiden välillä. Esimerkiksi hakkailua on sanottu ’peliksi, joka voi särkeä avioliiton’. Jo se seikka, että se voi herättää mustasukkaisuutta ja siten särkeä avioliiton, todistaa, ettei se ole viatonta peliä. Naineiden henkilöiden hakkailu muiden kanssa on yhtä tyhmää kuin väärääkin, ja sitä voidaan sanoa avioliiton hyvän viinin laimentamiseksi vedellä. Mitä uskollisempia aviopuolisot ovat toisilleen, sitä suloisempia heidän omat ilonsa ovat. Eikä siinä kaikki, vaan myös sitä lujemmat ovat aviositeet ja sitä suuremman moraalisen tuen kumpikin voi antaa toiselle silloin, kun sitä enimmän tarvitaan, kuten esimerkiksi, kun tapahtuu vakava erehdys tai kun tulee vastoinkäyminen äkillisen sairauden, tapaturman, työttömyyden jne. muodossa. Sellaiset aviopuolisot ikään kuin panevat rahaa pankkiin sadepäivän varalta, mutta hakkailevat puolisot tuhlaavat pääomaansa ja saattavat havaita olevansa ilman tarvittavaa moraalista tukea ahdingon aikoina.
Irstas käytös on myös tyhmää sen vahingon tähden, mitä se aiheuttaa suoranaisesti itsellemme. Ensiksikin irstaaseen käytökseen antautuminen aiheuttaa itsekunnioituksen menetyksen ja on omiaan tekemään huolimattomaksi muiden asioitten suhteen ja aikaansaa hengellisyyden menetyksen. Eikä irstas käytös ole vaikuttamatta turmiollisesti mieleen ja ruumiiseenkaan, vaikka lääketieteen alalla toimivien keskuudessa onkin kiistaa siitä, missä määrin näin on. Sairauksien joukkoon, joiden monet ovat katsoneet johtuvan irstaasta käytöksestä, kuuluvat mielisairaus, kasvaimet ja eturauhassairaudet. Totisesti, kuten Raamattu sanoo, irstasta käytöstä jatkava on tyhmä. Hän rikkoo suhteensa Luojaansa, heikentää siteitä aviopuolisoonsa ja aiheuttaa vahinkoa omalle mielelleen ja ruumiilleen.
VAHVISTAUTUMISEMME IRSTASTA KÄYTÖSTÄ VASTAAN
Miten voimme vahvistautua irstasta käytöstä vastaan? Ennen kaikkea ottamalla selville Jumalan ajatuksen asiassa. Meidän täytyy jatkuvasti toistaa itsellemme, että miten mieluista tai kiihottavaa tai sykähdyttävää irstas käytös lieneekin aisteille, se on väärää, pahaa, jumalatonta. Ja miten Jumalan sana käskee meitä suhtautumaan siihen, mikä on pahaa? ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” – Ps. 97:10.
Meidän ei tule ainoastaan rakastaa sitä, mikä on oikein, puhdasta ja hyvää, vaan meidän täytyy todella vihata sitä, mikä on pahaa, jos haluamme suojeltua siltä. Miten me osoitamme vihaavamme sitä, mikä on pahaa? Ensiksikin karkottamalla sen mielestämme, olemalla sallimatta mielemme viipyä siinä kuin jossakin halutussa. Se merkitsee sitä, että meidän täytyy varjella mieltämme ja sydäntämme niin kuin meitä käsketään: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Kuten Jeesus niin voimakkaasti osoitti, irstas käytös alkaa sydämestä: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä . . . ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, . . . aviorikokset, . . . irstaus.” – Sananl. 4:23; Mark. 7:20–23.
Käytännöllinen apu taistelussamme irstasta käytöstä vastaan on korvike. Korvaa aistillisissa asioissa viipyminen sen ajattelemisella, ’mikä on totta, kunnioitettavaa, oikeaa, puhdasta, rakastettavaa, hyvältä kuuluvaa, hyveellistä ja kiitettävää’. (Fil. 4:8) Niin, ”älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan”, se kun panee painon aistilliselle nautinnolle, ”vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta”. (Room. 12:2) Se merkitsee ’vanhan persoonallisuuden riisumista pois tottumuksineen’, joita ovat esimerkiksi ”haureus, saastaisuus, sukupuolinen himo”, ja ’pukeutumista uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka loi sen’. – Kol. 3:5, 9, 10, Um.
Korvaa huono seura, joka turmelee hyvät tavat, kristillisellä seuralla, joka vahvistaa hyviä tapoja. (1. Kor. 15:33) Korvaa saastaiset jutut tai pilat puhtaalla, terveellä huumorilla. (Ef. 5:3, 4) Korvaa seksuaalisten elokuvien ja televisio-ohjelmien katseleminen sellaisten ohjelmien katselemisella, jotka ovat hyödyllisiä ja opettavia. Jollei sellaisia ole tarjolla, niin miksi et olisi ilman niitä? On parempi, ettei ole mitään katseltavaa kuin että näkemäsi repii sinua ja on omiaan turmelemaan moraalisi. Kristityt ovat melkein kaksituhatta vuotta nauttineet elämästä ilman tällaisia nykyaikaisia huvittelumuotoja. Ne eivät ole välttämättömiä tyytyväisyydelle, onnelle eikä mielenrauhalle. On paljon parempi käydä kristittyjen ystävien luona heidän kodeissaan kuin seurustella haureellisten, avionrikkojien, murhaajien ja kieroutuneiden ihmisten kanssa elokuvissa tai televisiossa!
Tämän korvaamisperiaatteen käyttö, hyvän ja terveellisen paneminen huonon ja tuhoisan tilalle, voi muuttaa illanvietot rakentaviksi tilaisuuksiksi, sen sijaan että ne olisivat uhka hyveelle. Usein syödään ja juodaan paljon, mikä on omiaan tekemään varomattomammaksi. Korvaa meluisa jatsi ja rock and roll -musiikki ’hyvällä musiikilla’, minkä ei tarvitse ehdottomasti olla hengellistä eikä klassista. Onhan runsaasti kaunista viihdykettä keveän klassisen ja kansan- ja viihdemusiikin aloillakin. Sama koskee tanssia. Korvaa tanssi, joka on omiaan herättämään intohimoja, tansseilla, jotka ovat terveellisiä, iloisia ja viattomia.
NUORET OVAT ERITYISESTI HAAVOITTUVIA
Nuoret eivät ehkä ymmärrä sitä, että he ovat erityisesti alttiita kiusaukselle vajota irstaaseen käytökseen. Miksi niin? Ensinnäkin sukupuolten välinen vetovoima ja mieskuntoisuus ovat tavallisesti väkevämmät nuorilla kuin vanhemmilla henkilöillä. Nuoret ovat myös kokemattomampia ja jossain määrin kypsymättömämpiä ’hengen hedelmien’, kuten hyvyyden ja itsehillinnän, kehittämisessä. Jumalan sana sanoo viisaasti: ”Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.” – Ps. 119:9; Gal. 5:22, 23.
Näiden tosiseikkojen takia on nuorten epäviisasta seurustella vakituisesti, ennen kuin he ovat kyllin iäkkäitä mennäkseen naimisiin ja pystyvät elättämään itsensä. Hyvin nuorten nykyinen pyrkimys seurustella vakituisesti vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa on suureksi osaksi syynä teini-ikäisten tyttöjen aviottomiin lapsiin; onpa vihkimättömistä 12-vuotiaistakin tytöistä tullut äitejä! Uutisotsikko ”Eniten aviottomia 16–19-vuotiaitten joukossa” on tyypillinen nykyään.
Nuorten, jotka haluavat kulkea suoraan ja astua onnelliseen avioelämään, täytyy tunnustaa, ettei nuorten vastakkaisiin sukupuoliin kuuluvien ole selvästikään viisasta eristäytyä muista ollakseen kahden kesken. Sittenkin kun he ovat kyllin iäkkäitä avioituakseen ja seurustellakseen avioliittoa silmällä pitäen, heidän on oltava varuillaan, etteivät ota asiaan kuulumattomia vapauksia toisiinsa nähden. Edellinen sukupolvi oli paljon viisaampi. Se ei sallinut tyttöjen kulkea kaitsijatta. Kun erään varakkaan perheen tytär kerran valitti äidilleen, että hänen veljilleen ei vaadittu kaitsijaa vaikka hänelle vaadittiin, niin hänen maallisesti viisas äitinsä vastasi: ”Mutta, lapsi, sinä et ymmärrä! Pojat eivät voi tulla raskaiksi!” Tämä ei ole kuitenkaan ainoa syy varovaisuuteen, mutta sen pitäisi totisesti olla varoittava!
Ei ole epäilystäkään siitä, että irstas käytös on pahaa ja vahingollista. Se on niiden neljän perusominaisuuden vastaista, jotka Jehova Jumala on lahjoittanut meille. Se on epäoikeudenmukaista, koska se on Jumalan vanhurskaitten suvunjatkamista hallitsevien lakien vastaista; se on epäviisasta, koska se rikkoo suhteet Jumalaan ja puolisoomme; se on rakkaudetonta, koska se vahingoittaa ehdottomasti toisia; ja se on voimien väärinkäyttöä, koska se on heikkoa myöntymistä itsekkään halun tyydyttämiseen. ”Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” – Gal. 6:7, 8.