Oikean uskonnon löytäminen
SEURAAVAN kertomuksen Kristuksen uskonnon etsimisestään esitti eräs Valtakunnan palveluskoulun oppilas Vartiotorni-seuran päätoimistossa:
”Kolmetoistavuotiaana halusin tulla papiksi. Mutta ollessani alaluokilla oppikoulussa äitini sai halvauksen ja joutui sairaalaan – hänen ruumiinsa vasen puoli oli kokonaan halvaantunut. Perhe hajosi, veljeni ja sisareni joutuivat toisten kasvatettaviksi. Mutta minä halusin yhä päästä korkeakouluun ja tulla papiksi.
”Kuudentoista ikäisenä ajattelin yhä paljon valitsemaani kutsumusta. Mutta toisinaan mietin itsekseni: Miksi ruveta metodistipapiksi? Miksei katoliseksi papiksi tai rabbiiniksi tai hindu- tai muslimipapiksi? Pääasia oli auttaa köyhiä syrjittyjä ihmisiä, lohduttaa ja opettaa heitä. Sitten aloin kysellä itseltäni: Kuka oli paras pappi, joka koskaan on ollut koko avarassa maailmassa? Tietysti Jeesus Kristus! Näin ollen se uskonto, joka noudatti hänen esimerkkiään, oli juuri se, jossa minä halusin palvella pappina.
”Niinpä aloin tutkia Jeesuksen elämää Raamatusta. Huomasin hänen rakastaneen ihmisiä ja opettaneen heitä niin hyvin Jumalan sanasta, että he vuorostaan pystyivät opettamaan toisia. Pidin siitä. Tähyilin siis tätä piirrettä oikeassa uskonnossa. Tahdoin tarkistaa, kuinka paljon Raamattua tutkittiin oman kirkkoni jäsenten keskuudessa. Huomasin, että tosi ymmärrystä oli hyvin vähän. Useimmat näyttivät ajattelevan uskonnon olevan vain sunnuntaita varten.
”Kysyin papiltani, miksi hän oli valinnut papinviran ja ajatteliko hän onnistuneensa siinä. Hän sanoi minulle, että aloittaessaan hän ajatteli sytyttävänsä maailman tuleen, mutta lopulta totesi, että ihminen pystyy tekemään vain hyvin vähän. Pyysin häntä selittämään Raamatusta mieliaiheensa kolminaisuuden. Hän sanoi, että jos menen seminaariin, minulle opetettaisiin se siellä, että hänen oli mahdotonta opettaa sitä Raamatusta.
”Kysyin sitten häneltä, pitäisikö papin antaa oikea esimerkki moraalissa muille kirkon jäsenille ottaen huomioon, että Jeesus sanoi laumalleen: ’Seuratkaa minua.’ Hän vastasi: ’Olen vain ihminen enkä Jeesus, joten tehkää vain niin kuin minä sanon, eikä niin kuin minä teen.’
”Tämän haastattelun jälkeen tiesin, että oikean uskonnon täytyi olla jossain muualla. Niin aloin etsiä kirkosta kirkkoon lukien useista uskonnoista aina käyttäen Jeesuksen evankeliuminpalvelusta mallina. Kahden vuoden tuloksettoman etsimisen jälkeen aloin ihmetellä, miten Jumala voi odottaa ihmisten palvovan häntä, jollei hänellä ole uskontoa, joka noudattaa Jeesuksen esimerkkiä ja antaa heille oikean mallin.
”Eräänä päivänä muuan ystäväni pyysi minua noutamaan hänen kemiallisen pesulansa asiakkaan pyykin. Menin, ja tuo asiakas ojensi minulle Vartiotorni-lehden pyytäen minua lukemaan sen ja kertomaan myöhemmin, mitä ajattelin siitä. Kun palautin tuon henkilön puhtaat vaatteet, sanoin hänelle, etten ollut koskaan lukenut lehteä, jossa olisi ollut niin paljon lainauksia Raamatusta. Hän kutsui minua esitelmään Jehovan todistajien valtakunnansaliin. Hyväksyin kutsun ajatellen itsekseni: miksen menisi valtakunnansaliin, koska olen ollut niin monissa muissakin kirkoissa?
”Se oli yläkerrassa, ja kun nousin portaita, niin muistan ajatelleeni hymyillen: tämä kirkko vie minut lähemmäs taivasta kuin mikään niistä muista, joita olen kokeillut. Mutta kun astuin saliin, hämmästyin – ei ristejä, ei kuvia vertavuotavista sydämistä eikä lammasta kantavasta Jeesuksesta, ei alttaria, vaan ainoastaan eri rotuihin kuuluvia ihmisiä, jotka istuivat ääneti rinnakkain. Ja saarnan aikana kuulin lainattavan ja selitettävän useampia raamatunkohtia kuin olin koskaan kuullut muilta pappismiehiltä.
”Esitelmän jälkeen kysyin lähelläni istuvalta todistajalta kolminaisuudesta. Muutamassa hetkessä hän esitti minulle runsaat todistukset itse Raamatusta näyttäen, ettei se ole Raamatun oppi. Kysyin sitten enemmän vuoden 1914 merkityksestä, jonka puhuja oli maininnut. Hän selitti minulle Raamatun ajanlaskun avulla tuon tärkeän vuoden merkityksen tukien raamatullista todisteluaan vapaalla kädellä piirtämällään lukusuoralla.
”Pitkä oikean uskonnon etsintäni loppui sinä päivänä. Juuri tätä olin hakenut, uskontoa, joka noudattaa Jeesuksen palveluksen mallia ja tarjoaa kaikille kristityille edun valmentua tähän palvelukseen. Se oli onnellinen hetki. Kiitin Jumalaa, että hän oli vetänyt minut kansansa luo.”