Toisenlaiseen palvelukseen ryhtyminen
YMPÄRI maailman tuhannet kiinnostuneet ihmiset pyytävät, että Jehovan todistajat tutkisivat Raamattua heidän kanssaan. Sellaiset pyynnöt tuottavat iloa todistajien sydämelle. Pane merkille seuraava kokemus, johon liittyy eräs pappi ja jonka eräs todistaja Kansasista Yhdysvalloista kertoo:
”Eräs nuori poika alkoi käydä kokouksissa valtakunnansalissamme. Kun hänen äitinsä sai tietää siitä, hän vihastui ja halusi poikansa lopettavan sen.
”Siksi hän pyysi metodistipappia tulemaan kotiinsa puhumaan pojalle. Nuorukainen pyysi minua tulemaan mukaan heidän keskusteluunsa. Kuitenkin tuo pappi tuli ensin tapaamaan minua. Selitettyään tilanteen hän sanoi olevansa halukas tapaamiseen, mutta sanoi, ettei hän halunnut väitellä tai kiistellä. Hän huomautti, että hän kunnioitti suuresti Jehovan todistajia, koska hänen työpaikassaan oli kaksi erittäin hyvin käyttäytyvää todistajaa.
”Kun sovittu ilta tuli, me kaikki tapasimme pojan kotona. Keskustelumme aikana tuli esiin kysymys sodasta ja kristityn puolueettomuudesta. Pojan äiti väitti, että jos joku asuu jossain maassa, hänen tulisi taistella sen puolesta. Kuitenkin pappi hämmästytti häntä sanomalla, ettei häntä ollut kutsuttu, sota-palvelukseen, mutta ettei hän tietäisi, mitä tekisi, jos hänet kutsuttaisiin.
”Kokoonnuimme keskustelemaan muutamia kertoja, ja viimeisellä kerralla näytin menetelmäämme tutkia Raamattua. Monet pojan perheen jäsenistä tulivat kuuntelemaan. Lähestyessämme keskustelumme loppua kävi aivan ilmeiseksi, että suurin osa heistä oli sulkenut mielensä Jumalan totuudelta. Sitten pappi kumartui puoleeni ja kuiskasi minulle: ’En usko, että kukaan muu täällä olevista jatkaa Raamatun tutkimista kanssanne, mutta haluaisin tietää, tutkisitteko vain yhden kanssa.’
”Tutkisinko? Tietysti! Tapasimme maanantai-iltaisin. Usein raamatuntutkistelu kesti kolme tuntia. Kävi ilmi, että metodistipappi rakasti syvästi Jumalan sanaa ja uskoi siihen. Hän oli myös sitä mieltä, että saarnaajan tulisi ansaita itse osa elatuksestaan jollei kokonaankin, minkä vuoksi hän oli ryhtynyt maalliseen työhön. Kun hän oppi Jumalan nimen Jehova tärkeyden, hän alkoi nopeasti käyttää sitä. Ei kestänyt kauan, kun hän näki, etteivät monet hänen kirkkonsa opetuksista olleet sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa.
”Koko tuon ajan, jolloin pappi tutki Raamattua kanssani, hän suoritti jatkuvasti uskonnollisia toimituksiaan. Hän käytti oppimaansa saarnoissaan. Kun tulimme asiaan, joka koski väärästä uskonnosta erottautumisen tarpeellisuutta, me keskustelimme siitä, miten väärin on jatkaa sellaisessa järjestössä olemista, jonka tietää opettavan valheita. (2. Kor. 6:14–18) Hän sanoi, että hänestä olisi vaikeata jättää pulaan tuota pientä kirkkoa ja että hän auttoi joitakin saarnoillaan. Hän puhui myös epämääräisesti tapaamisesta kirkon johtokunnan kanssa eroamistarkoituksessa, mutta sää oli ollut huono. Niin tämä vilpitön metodistipappi kävi taistelua omantuntonsa kanssa.
”Lopulta eräänä maanantai-iltana hän ilmoitti eronneensa kirkostaan. Olin pakahtua ilosta! Ja tämä mies, joka oli kerran saanut teologista koulutusta, liittyi nyt mielellään teokraattiseen palveluskouluumme. Noin kuukautta myöhemmin hän tuli kanssani ovelta-ovelle-palvelukseen.
”Miten sykähdyttävää olikaan nähdä tämän papin, joka oli aikaisemmin kirkkonsa tukipylväs, omaksuvan tosi uskonnon. Hänen syvä rakkautensa Jumalan sanaan ja todistajien hyvä käytös auttoivat häntä ottamaan tämän elämään johtavan askeleen. Vaikka hänen vaimonsa vastusti häntä ensin, hänkin alkoi tutkia. Heidät molemmat kastettiin vertauskuvana heidän antautumisestaan Jumalalle. Entä mitä tapahtui sille nuorelle miehelle? Hänetkin on kastettu, ja hän saa iloa Jehova Jumalan palvelemisesta.”