Ihmiset ’tarttuvat Jumalan valtakuntaan’ – miten?
JOHANNES Kastaja alkoi saarnata keväällä vuonna 29 ”Juudean erämaassa ja sanoi: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” (Matt. 3:1, 2) Johanneksen työ auttoi valmistamaan kansaa, joka hyväksyisi tämän valtakunnan kuninkaan ja asettuisi ehdolle sen jäseniksi. Täten tuli ensi kerran ihmiskunnan historiassa ”taivasten valtakunta” päämääräksi, jota kohti ihmiset voivat ponnistella.
Mutta jäsenyyden saavuttaminen tässä taivaallisessa Valtakunnassa ei ollut oleva yksilölle helppo asia. Se vaati uutteraa ponnistelua. Tätä tarkoittaen Kuninkaaksi voideltu Jeesus Kristus sanoi: ”Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta se päämäärä, jota kohti ihmiset työntyvät, ja ne, jotka työntyvät eteenpäin, tarttuvat siihen.” – Matt. 11:12, Um.
Kreikkalainen verbi, joka ilmaisee ajatuksen ’eteenpäin työntymisestä’, viittaa ’väkipakolla tapahtuvaan yritykseen’. Ketkä yrittivät näin voimakkaasti? Vihollishyökkääjätkö? Eivät, vaan ihmiset, jotka uskoivat Johannes Kastajan saarnan ja ottivat vastaan Jeesuksen Kristuksen Kuninkaana. He pyrkivät ja ponnistelivat päättäväisesti Valtakuntaan. He tarttuivat etuun olla Valtakunnan tulevia jäseniä ikään kuin tarttuen saaliiseen tai vallaten kaupungin rynnäköllä. He eivät säästäneet mitään ponnisteluja tämän edun saamiseksi. Mutta mikä sai heidät tekemään näin?
Kuten Jeesus mainitsi eräässä vertauksessaan, se alkoi siitä, että he kuulivat ”valtakunnan sanan”. ”Siemen” eli ”valtakunnan sana” juurtui heidän sydämessään. He ’ymmärsivät sanan’, ts. heidän sydämessään kehittyi tosi arvostus Valtakunnan jäsenyyden verratonta arvoa kohtaan. (Matt. 13:19–23) Valtakunta tuli merkitsemään heille enemmän kuin mikään muu, ja se pani heidät tekemään sen, mikä oli tarpeellista siihen ’tarttumiseksi’. (Matt. 13:45, 46) Siksi he katuivat Jumalan lakia vastaan tekemiään rikkomuksia, kääntyivät pois väärältä tieltään ja alistuivat vesikasteeseen kuvaukseksi katumuksestaan ja kääntymyksestään. Aito sydämen arvostus sai heidät jatkuvasti ponnistelemaan, jotta he olisivat tehneet kutsumuksensa taivaalliseen valtakuntaan varmaksi. – 2. Piet. 1:10.
Jatkuva ponnistelu oli esteitten vuoksi välttämätön Valtakuntaan tarttumiseksi. Mutta kuka oli pystyttänyt nämä esteet? Jehova Jumala oli pystyttänyt ne arvottomien estämiseksi pääsemästä Valtakuntaan. Vain ne, joita hän veti ja jotka täyttivät hänen vaatimuksensa, voivat saada pääsyn. (Joh. 6:44; 1. Kor. 6:9–11) Tällaisten ihmisten täytyi vaeltaa kaitaa tietä, löytää ahdas portti, pyytää jatkuvasti ja kolkuttaa alituisesti, jotta tie olisi auennut. (Matt. 7:7, 8, 13, 14) Pääsyn saavuttaminen saattoi merkitä luopumista huomattavista asemista, lupaavien taloudellisten etujen tavoittelusta, jopa jostakin yhtä rakkaasta kuin on silmä tai käsi. – Mark. 9:43–47.
Jokainen, joka ei säilytä moraalista ja hengellistä puhtautta, suljettaisiin pois Valtakunnasta. Apostoli Paavali muistutti Galatian kristittyjä: ”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” – Gal. 5:19–21.
Kuitenkin niiden, jotka saavat pääsyn Valtakuntaan, täytyy kantaa hedelmää sen lisäksi, että he taistelevat lihan taipumuksia vastaan säilyttääkseen moraalisen ja hengellisen puhtauden. Niistä, jotka ’ymmärtävät sanan’, Jeesus Kristus sanoi: ”Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.” (Matt. 13:23) Mutta mitä tämä hedelmä on? Onko se tulos, joka saadaan autettaessa toisia tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi? Vai onko se Jumalan hengen hedelmä, rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskon, lempeyden ja itsehillinnän oivalliset ominaisuudet?
Hedelmä ei ole tässä tapauksessa uusia opetuslapsia eikä oivallisia kristillisiä ominaisuuksia. Kylvetty siemen on ”valtakunnan sana”. Hedelmän täytyy näin ollen olla tämän siemenen moninkertaistuma. Hedelmän kantaminen tarkoittaa tosiaan ilmaisujen esittämistä Valtakunnasta. Tällaiset ilmaisut ovat lähtöisin arvostavasta sydämestä. (Luuk. 6:45) Valtakuntaan ehdolla olevat ovat aidosta rakkaudesta toisia kohtaan esittäneet jatkuvasti ilmaisuja siitä, jotta ne saisivat monet muutkin ryhtymään toimenpiteisiin Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen saamiseksi.
Luonnollisesti he kantavat myös Jumalan hengen hedelmää, samalla kun Jumalan henki saa heidät puhumaan Valtakunnan ”sanaa” eli sanomaa. Valtakunnan tulevat perilliset ymmärtävät, että heidän täytyy kaikessa ilmaista epäitsekästä kiinnostusta toisia kohtaan. Heidän täytyy Jeesuksen tavalla tuntea sääliä niitä kohtaan, jotka ovat hengellisesti murheellisessa tilassa. (Matt. 9:36) He eivät voi myöskään olla tunteettomia veljiensä tarpeitten suhteen. Heillä täytyy olla halua kuluttaa itseään ja tulla täysin kulutetuksi uskovien tovereitten hyväksi. 1. Joh. 3:16–18 kehottaa: ”Meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.”
Jehova Jumalan asettamat ylevät vaatimukset takaavat sen, että ne, jotka saavat pääsyn Valtakuntaan tullen kuninkaiksi Kristuksen kanssa, tekevät jatkuvasti hyvää alamaisiaan kohtaan ja kohtelevat heitä säälivästi. Kun he ovat osoittautuneet epäitsekkäiksi, oikeutta rakastaviksi ja pahaa vihaaviksi pilkasta, katkerasta vainosta tai kuolemanuhastakin huolimatta, niin he eivät ilmeisestikään turmellu eivätkä käytä väärin valtaansa, kun kaikki painostus väärintekoon on mennyt.
Enemmistö on luonnollisesti alamaisia eikä hallitsijoita, niin kuin kaikissa hallitusmuodoissa. Niiden lukumäärä, jotka ’tarttuvat valtakuntaan’ taivaallisina perillisinä, on rajallinen. (Ilm. 14:1, 3) Mutta eikö olisi suurenmoista elää sellaisten persoonien hallinnon alaisuudessa, jotka ovat osoittaneet rakkautensa koetuksessa, niin että ovat saaneet Jumalan hyväksymyksen? Jos tämä on halusi, niin tartu tilaisuuteen tulla Jumalan valtakunnan uskolliseksi maalliseksi alamaiseksi tekemällä juuri sitä, mitä vaaditaan sen tulevilta taivaallisilta hallitsijoiltakin.
Se vaatii tosin tosi ponnistelua. Mutta meidän pitäisi olla kiitollisia siitä. Ne korkeat vaatimukset, jotka täytyy täyttää joko ’tarttuakseen Valtakuntaan’ Jeesuksen Kristuksen hallitsijatoverina tai saadakseen elämän sen alamaisena, seulovat pois ne, jotka itsekkyytensä tai rakkauden puutteensa takia tekisivät vain elämän vaikeaksi toisille. Päättäkäämme siis kuulua niihin, jotka osoittavat arvostavansa Valtakunnan merkitystä ponnistelemalla kaikin voimin ollakseen Jumalan hyväksymiä saamaan sen siunaukset.