Ikävystytkö sinä?

Hyödyllisiä tosiasioita, joita nuoret haluavat tietää

IKÄVYSTYMINEN on nuorten keskuudessa yleinen pulma. Onpa vanhempienkin ihmisten taisteltava sitä vastaan. Mutta nuoret ilmaisevat usein pitävänsä kotielämää – tai yleensä elämää – tylsänä, mielenkiinnottomana. Miksi? Mitä sen suhteen voidaan tehdä?

Nykyisin maan päällä vallitseva asiainjärjestelmä on tosin erityisesti suurissa kaupungeissa riistänyt elämästä paljon vaihtelua ja miellyttävyyttä. Kuitenkin on aivan samoissa olosuhteissa aina joitakuita, joiden onnistuu nauttia elämästä, samalla kun toiset ikävystyvät. Tämä osoittaa, että ikävystyminen on suureksi osaksi asennekysymys.

Ottakaamme esimerkiksi kotielämä. Jokaisella perheellä on persoonallisuutensa. Samoin kuin yksi henkilö ei voi muodostaa perhettä, perheen persoonallisuuttakaan ei muodosta kukaan yksilö, vaan jokainen jäsen antaa jotakin perheen yhteispersoonallisuudelle. Millainen sinun perheesi on? Onko kotisi lämmin, iloinen paikka? Iloitsetteko te toisistanne, onko teillä aterioilla kiinnostavia keskusteluja, saatteko mielihyvää tehdessänne jotakin yhdessä ja toisillenne? Vai kulkeeko jokainen omaa tietään vähät välittäen toisista? Kummin päin toivoisit asian olevan?

On helppo syyttää toisia, kun asiat eivät ole, niin kuin me haluaisimme. Mutta ennen kuin valitamme, miksi emme kysyisi itseltämme: ”Mitä minä itse annan perheen persoonallisuudelle ja hengelle? Kuinka paljon minä ponnistelen saadakseni aikaan parannusta?” Jos laiva ponnistelee myrskyisellä merellä, ei auta paljon, jos merimies istuu nurkassa ja valittaa. Silloin tarvitaan ’joka mies kannelle’ ja jokaisen on autettava laivaa ylittämään myrskyinen meri haluttuun päämäärään.

Ikävystyneet nuoret eivät vain useinkaan näe heille annettujen tehtävien arvoa. Erittele koulutehtäväsi ja sinulle kotona määrätty työ. Ymmärrä, miksi ne ovat tärkeitä, yrittämällä nähdä, miten ne vaikuttavat elämääsi (ja toisten elämään) sekä nyt että tulevina päivinä. Jos voit tehdä tämän, kykenet suorittamaan tehtäväsi tajuten niiden tarkoituksen. Tämä voi tehdä elämän nautittavaksi sen sijaan että se olisi ikävystyttävää.

Tosiaankin juuri ne tehtävät, jotka voivat meistä olla ikävystyttäviä, saattavat vahvistaa meissä hyvin ensiarvoisia ominaisuuksia ja tottumuksia – sellaisia, jotka loppujen lopuksi vaikuttavat eniten tulevaan menestymiseemme elämässä. Valaistaksemme asiaa kysymme: Oletko sinä nuorukainen koskaan rakentanut lennokkia? Jos olet, niin sinun oli ensin liitettävä yhteen sen rungon monet osat ja sitten verhoiltava runko. Runko ei ehkä näy lainkaan lopullisessa valmisteessa. Mutta ilman sen antamaa tukea ja muotoilua lennokki olisi ollut arvoton. Tai oletko sinä neitonen milloinkaan ommellut pukua? Jos olet, niin ompelemasi saumat eivät ehkä näkyneet valmiissa puvussa. Mutta ilman noita piilossa olevia ompeleita ei pukua olisi ollut.

Samoin on paljolti sen laita, mitä me opimme koulussa tai tehtäviemme avulla kotona. Se on osa kokonaiskuvasta ja voi auttaa laskemaan tulevan menestyksen perustuksen. Suorittamalla yksinkertaisia ja usein yksitoikkoisiakin tehtäviä tai taloustöitä kerran toisensa jälkeen me voimme oppia kestävyyttä ja päättäväisyyttä sekä saada sisäistä voimaa.

Mitä siis sanomme? Ettäkö tämän maailman kehittämässä nykyisessä järjestelmässä ei ole todellisuudessa mitään väärää ja että kysymys on vain siihen sopeutumisesta? Emme suinkaan. Todellisuudessa toivo, jonka Raamattu antaa tämän nykyisen järjestelmän lopun näkemisestä ja virvoittavan, vanhurskaan uuden järjestelmän tulosta Jumalan Pojan hallituksen alaisuudessa – tämä voi antaa meille kannustimen kestää. Nuorilla voi olla parempi toivo kuin vain tuleminen nykyisessä maailmassa ’yhdeksi hampaaksi rattaassa’. Juuri tämä paremman järjestelmän toivo estää monia kristittyjä vanhempia ikävystymästä jokapäiväiseen työhönsä, sillä hekin tuntevat nykyajan elämän paineen.

ALOITEKYKY JA LAAJA HARRASTUSKENTTÄ

Vapaa-aikoina usein kuultu valitus on: ”Ei ole mitään tehtävää.” Monestikaan pulmana ei ole kiinnostavien ja tekemisen arvoisten askareitten puute, vaan aloitekyvyn, mielikuvituksen ja ajattelun puute. Tai valitus saattaa ilmaista hyvin ahtaan harrastuskentän.

Nykyinen järjestelmä ei tee paljon aloitekyvyn edistämiseksi. Ihmiset ovat nykyään tottuneet olemaan enemmänkin katselijoita kuin tekijöitä. He katselevat elokuvia ja televisio-ohjelmia, kuuntelevat äänitettyä musiikkia tai katselevat, kun toiset pelaavat urheilukilpailussa.

Tämä on melkoisesti helpompaa kuin jonkin tekeminen itse tai se, että opettelee tekemään jotakin. Mutta ajan pitkään se myös edistää ikävystymistä. Se tekee sinut kovin riippuvaiseksi siitä, että toiset sinua hauskuttavat; se jättää sinut kykenemättömäksi tekemään mitään itse elämäsi muovaamiseksi kiinnostavaksi. Tämä on paikallaan pikkulapsille – mutta ei varttuville nuorille miehille ja naisille.

Miten laaja on sinun harrastuskenttäsi? Hyödyllisten toimintojen ja tutkimisen arvoisten tiedonalojen luettelo on sangen pitkä. Lukeminen vaatii enemmän ponnistelua kuin television katseleminen. Mutta siitä saa paljon suuremmat osingot. Ei ole sitä toiminnan alaa, sitä taitoa tai ammattia, sitä paikkaa tai kansaa tai eläintä, jota ei käsiteltäisi kirjoissa. Ja mitä enemmän luet, sitä enemmän nautit lukemisesta ja sitä paremmin kykenet omimaan tietoa. Mutta ei riitä vain lukeminen ’ajan tappamiseksi’. Sinun on ratkaistava, millä tulee olemaan arvoa. Silloin voit lukea mielessäsi päämäärä, joka voi rikastuttaa edessä olevat elämäsi päivät, varustaa sinut tekemään jotakin.

Me olemme luonnollisesti kukin eri persoonallisuuksia. Jokainen ei nauti sen tekemisestä, mistä toiset nauttivat. Jotkut nauttivat siitä, että oppivat työstämään puuta, nahkaa tai metallia, kun taas toiset saattavat pitää enemmän valokuvaamisesta tai kasvitarhan hoidosta. Tytöistä jotkut voivat pitää ruoanlaitosta ja leipomisesta, kun taas toiset saavat enemmän nautintoa ompelemisesta tai kampaamisesta. Mutta se, että oppii tekemään jotakin uutta ja sitten kehittää kyvyn suorittaa laatutyötä, tuottaa aitoa tyydytystä ja pitää elämän kiinnostavana.

Kun huomaat vaikeaksi innostua jonkin tekemisestä itseäsi varten, miksi et tekisi jotakin jollekulle toiselle? Tehtävä, joka saattaa näyttää kiinnostamattomalta, jos teet sen itsellesi, voi herättää tosi kiinnostuksen, kun teet sen toista varten – perheen jäsenelle, ystävälle tai, mikä vielä parempi, jollekulle puutteessa olevalle. Se antaa syvän tyydytyksen, eivätkä tilaisuudet lopu. Ehkä tuo toinen henkilö ei odota sitä mitä teet. Yllätyksellisyys lisää sen tekemisen nautintoasi.

Toisista kiinnostuminen on voimakas ase ikävystymistä vastaan. Monilla meitä ympäröivillä ihmisillä on mielessään yllättävän suuri määrä tietoa ja kokemusta sekä sydämessään hienoja ominaisuuksia – mutta sinä et koskaan tiedä niistä mitään, jollet yritä löytää niitä. Asia on kuten sananlasku sanoo: ”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.” (Sananl. 20:5) Osoita kiinnostusta, tee kysymyksiä, suorita tahdikkaasti tutkimuksia varsinkin niiden parissa, joilla on vuosien kokemusta arvokkaista asioista. Saat runsaan palkan, ja aika kuluu aivan liian nopeasti. – Sananl. 27:9, 17.

Mutta mitä voit toisilta saamasi hyödyn ohella antaa? Ilmaisetko sinä ajatuksesi, jakeletko toisille sitä, mitä sinulla on mielessäsi ja sydämessäsi?

Nuoret, joita innostaa aidosti Jumalan lupaama uusi järjestys ja jotka jakavat tätä hyvää uutista toisille, huomaavat sen antavan lisämerkitystä heidän elämälleen. Nuorten tai vanhojen totuudennälkäisten ihmisten löytäminen ja mahdollisuus auttaa heitä antavat runsaan palkan. Sekään, että totuuden hylkääviä on paljon enemmän, ei vaimenna tämän toiminnan piristävää vaikutusta. Se tekee siitä sen sijaan vaativamman, jopa jännittävän.

Hyvät toverit auttavat myös taistelussa ikävystymistä vastaan. Mutta jos toverisi ovat itse helposti ikävystyvää lajia, koska heillä ei ole elämässä tavoittelun arvoista päämäärää, niin he ovat sinulle vain jarruna ja estävät sinua kehittämästä aloitekykyä ja luonteenlujuutta. He ovat niiden tyhmien kaltaisia, joista Sananl. 17:24 puhuu ja joiden ”silmät kiertävät maailman rantaa”, kun he uneksivat etäisiä asioita ja heidän ajatuksensa vaeltelevat sinne tänne vailla tiettyä päämäärää.

Aloitekyvyn ohella ovat kestävyys ja usko tärkeitä tekijöitä ikävystymisen voittamisessa. Apostoli Paavali sanookin Jumalalle ja häntä palveleville suorittamastamme palveluksesta: ”Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.” (Gal. 6:9) Silloinkin, kun yritämme kehittää kykyjä, joilla on jokin todellinen tarkoitus ja arvo, meidän on jatkettava, kunnes alamme korjata ponnistelujemme hedelmää.

Me voimme ajan mittaan vanhempiemme asianmukaisesti opastamina ja heidän hyväksymyksellään laajentaa tutkimusretkeilyämme muidenkin kehitettävien kykyjen pariin, ja niin meistä tulee parempia, kiinnostavampia ja arvollisempia ihmisiä. Kun omaa kirkkaan tulevaisuuden toivon, elämä ei ole ikävystyttävää.