Jehovan todistajat saavat palvontavapauden Portugalissa
JOULUKUUN 18. päivä 1974 osoittautui virstanpylvääksi Jehovan todistajien historiassa Portugalissa. Tuona päivänä sikäläiset todistajat tunnustettiin laillisesti, kun Jehovan todistajain seura rekisteröitiin. Tämä lopetti taistelun palvontavapaudesta, jota oli jatkunut lähes viisikymmentä vuotta.
On kiinnostavaa, että tämä tunnustaminen tapahtui sillä viikolla, jonka aikana Vartiotorni-seuran presidentin N. H. Knorrin ja varapresidentin F. W. Franzin piti vierailla Portugalissa. Sen tähden järjestettiin erikoiskokoukset lauantaiksi ja sunnuntaiksi 21. ja 22. joulukuuta.
PAIKAT TÄYTTYVÄT ÄÄRIÄÄN MYÖTEN
Lauantain kokous pidettiin Portossa, missä 7 586 henkeä täytti Urheilupaviljongin ääriään myöten. Sunnuntaikokouksen paikkana oli Estadio da Tapadinha, Lissabonin jalkapallostadion, jossa on 22 000 istuinpaikkaa. Stadionin johto osoitti erinomaista yhteistoimintahalua. Siirsipä se iltapäivän jalkapallo-ottelunkin aamuun, niin että etäisistä seurakunnista saapuvat todistajat voivat tehdä matkan ja nauttia sunnuntai-iltapäivän ohjelmasta.
Kun veljet Knorr ja Franz saapuivat, niin stadion oli jo ääriään myöten täynnä useitten tuhansien vielä odottaessa ulkopuolella sisäänpääsyä. Estäisikö istuinpaikkojen riittämättömyys heitä pääsemästä sisälle? Stadionin virkailijat tajusivat ilmeisesti tilaisuuden merkityksen. Veli Franzin puhuessa portugalin kielellä Psalmista 91 he antoivat ennenkuulumattoman määräyksen, joka salli niiden, jotka eivät mahtuneet katsomoon, mennä pelikentälle. Se oli totisesti liikuttava näky!
Kun läsnäolijat oli lopulta laskettu, todettiin 39 284:n tulleen Lissabonin kokoukseen, joten yhteensä näissä kahdessa erikoiskokouksessa oli 46 870 henkeä, siis kolme kertaa Portugalissa olevien Jehovan todistajien määrä. Seurasi pitkäaikainen suosionosoitusten myrsky, kun ilmoitettiin, että he saisivat pian avata valtakunnansaleja seurakunnan kokouksille.
Mutta miksi kesti niin kauan, ennen kuin saatiin laillinen tunnustus? Historian lyhyt tarkastelu osoittautuu kiinnostavaksi.
SALAHANKE PALVONTAVAPAUDEN TUKAHDUTTAMISEKSI
Jehovan todistajat ovat saarnanneet Jumalan valtakunnan ”hyvää uutista” Portugalissa vuoden 1925 toukokuusta lähtien. (Matt. 24:14, Um) Heidän ensimmäinen yleisökokouksensa pidettiin tuona vuonna Lissabonin Luís Camoes -oppikoulun voimistelusalissa, ja J. F. Rutherfordin puhetta aiheesta ”Miten voi elää maan päällä ikuisesti” oli kuuntelemassa 2 000 henkeä.
Tämän esitelmän jälkeen avasi Vartiotorni-seura toimiston Rua Santa Justa 95:ssä Lissabonissa. Samana vuonna (1925) alettiin samassa kaupungissa julkaista Vartiotorni-lehteä. Kanadalainen George Young, joka oli lähetetty Portugaliin järjestämään työtä, järjesti ja johti toisia kokouksia. Mutta tilanne voi muuttua nopeasti, ja niin tapahtui seuraavana vuonna.
Vuonna 1926 kukistettiin tasavaltainen hallitus, ja ”O Novo Estado” (Uusi valtio) alkoi hallita. Se oli jyrkästi vanhoillinen hallitus, jota roomalaiskatolinen kirkko tuki. Tämän hallituksen hallitseva hahmo oli tri Oliveira Salazar.
Heti paikalla ryhdyttiin painostamaan Jehovan todistajia. Vartiotorni joutui hallituksen sensuurin alaiseksi, ja vain vuotta myöhemmin sen painaminen oli siirrettävä Berniin Sveitsiin. Vuonna 1933 Portugalissa hyväksyttiin uusi perustuslaki, ja voimakas diktatuurivaltio nousi käyttämään rajatonta yksinvaltaa kansassa. Samana vuonna lakkautettiin Jehovan todistajien kaiken kirjallisuuden julkaiseminen Portugalissa ja Seuran toimisto suljettiin.
Sen jälkeen tehtiin yhä uudelleen yrityksiä laillisen tunnustuksen saamiseksi. Esimerkiksi F. W. Franz kävi 5. toukokuuta 1947 Portugalissa Vartiotorni-seuran asianajajan kanssa. Sen lisäksi että nämä vierailevat veljet pitivät parinkymmenen hengen ryhmälle puheen järjestöasioista, he neuvottelivat erään lissabonilaisen lakimiehen kanssa mahdollisuuksista saada laillinen tunnustus Jehovan todistajien työlle. Mutta heille sanottiin suoraan, että anomus hylättäisiin, sillä P.I.D.E. (salainen poliisi) työskenteli käsi kädessä katolisen kirkon kanssa.
Hallituksen kiellosta huolimatta Portugalin Jehovan todistajat puhuivat jatkuvasti lähimmäisilleen siitä, että Jumalan valtakunnan hallitessa tulee uusi järjestys, jossa vallitsee rauha ja vanhurskaus. (2. Piet. 3:13) Vuonna 1952 oli Portugalissa toimivien Jehovan todistajien huippu 53. Jälleen kerran neuvoteltiin lakimiesten kanssa Vartiotorni-seuran haaratoimiston laillisesta rekisteröinnistä Portugalissa, mutta hallituksen viranomaisten kanssa yhä uudelleen käytyjen keskustelujen jälkeen anomus hylättiin virallisesti ilman mitään perusteluja.
TERRORISMI PUHKEAA
Jehovan todistajat kokoontuivat jatkuvasti yksityiskodeissa raamatullisiin keskusteluihin. Tammikuussa 1961 oli Portugalissa yli tuhat todistajaa. Tuona vuonna tehtiin jälleen yritys järjestön lailliseksi rekisteröimiseksi, ja tällä kertaa käytettiin erästä paikallista seuraa. Mutta katolinen pappisvalta oli tullut raivoisaksi Jehovan todistajien nopean kasvun johdosta.
Maaliskuussa 1961 alkoi terrorismin aalto. P.I.D.E:n (salaisen poliisin) asiamiehet tunkeutuivat valtuuksitta tarkastamaan satojen todistajien koteja. Heidän Raamattunsa ja raamatullinen kirjallisuutensa takavarikoitiin; heitä vahingoitettiin ruumiillisesti ja heitettiin vankilaan. Seurauksena oli useita oikeusjuttuja, joissa yhdestä vedottiin maan korkeimpaan oikeuteen. Mikä oli tulos? Jehovan todistajia, niin miehiä kuin naisiakin, tuomittiin vankeuteen pelkästään jossakin yksityiskodissa pidetyssä raamatuntutkistelussa olemisesta. Tällaista terrorismia jatkui koko 1960-luvun ajan. Sitten pilkahti toivon säde. Miten?
Diktaattori Salazar sai halvauksen, ja nimitettiin uusi pääministeri. Kun uusi hallitus julisti uskonnonvapauden 21. elokuuta 1971, niin näytti siltä, että joitakin muutoksia olisi tulossa. Jehovan todistajat hankkivat iloiten ne 500 veljien nimeä, jotka laki vaatii luokitellakseen heidät ”tunnustetuksi uskonnoksi” tai ”kirkkokunnaksi”. Lisäksi he jättivät laajan todistelun uskomuksistaan ja järjestöstään oikeusministeriölle 14. marraskuuta 1972. Mutta kun viikot ja kuukaudet kuluivat, kävi ilmi, että jälleen anomus oli ”pantu hyllylle”.
VIHDOINKIN MUUTOS
Kun Salazar kuoli vuonna 1970, niin monet ilmaisivat toivovansa, että Portugali lopettaisi tyranniansa ja sortavan hallituksensa. Jotkut parlamentin jäsenet anoivat avoimesti ajatustenilmaisuvapautta maan asukkaille. Nuorempi sukupolvi oli myös tullut tyytymättömäksi vanhaan hallitukseen. Silloin se tapahtui: sotilasvallankumous, joka pantiin nopeasti toimeen, tapahtui 25. huhtikuuta 1974. Neljäkymmentäkahdeksan vuotta vanha diktatuuri kukistui yhdessä päivässä.
Tämä toi mukanaan tervetulleita muutoksia. Väliaikainen sotilashallitus ilmoitti esimerkiksi heti palauttavansa kansalaisten perusvapaudet Portugalissa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1926. Elokuun 29. päivänä 1974 säädettiin laki, joka soi ihmisille oikeuden kokoontua vapaasti ilman erikoislupaa.
Miten Jehovan todistajat riemuitsivatkaan tästä uutisesta! He pitivät useitten seurakuntien konventin Lissabonin yliopistokaupungin urheilupaviljongissa 1 211:n ollessa läsnä. Seitsemäntoista samanlaista konventtia seurasi nopeasti toinen toistaan, kaikki erinomaisissa julkisissa tiloissa, ja niissä pidetyissä esitelmissä oli läsnä yhteensä 29 664 henkeä. Ja kuten edellä mainittiin, Portugalin todistajat kokoontuivat joulukuussa joukoittain kymmenien tuhansien kiinnostuneitten kanssa Vartiotorni-seuran matkustavien virkailijoitten vierailun yhteydessä pidettyihin kahteen erikoiskokoukseen.
Kuinka tervetullut muutos Jehovan todistajien hyväksi, kun he saivat nyt poliisin taholta suojelusta vastustuksen sijasta! Kun eräs räyhäävä mies yritti äskettäin hajottaa kokouksen, niin poliisille valitettiin. Oli todella kiinnostavaa kuulla poliisipäällikön vastaavan: ”Kuvitelkaa! Me saimme määräyksen vainota teitä edellisen hallituksen aikana. Nyt me aiomme suojella teitä. Aion lähettää kaksi poliisia vartioon valtakunnansalille seuraavaan kokoukseenne.”
”TEIDÄN JUMALANNE TÄYTYY TOTISESTI OLLA ERILAINEN”
Raamattu kehottaa kristittyjä: Vaeltakaa ”nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he . . . teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa”. (1. Piet. 2:12) Käyttäytyvätkö Jehovan todistajat ”nuhteettomasti”, kuten tässä mainittiin?
Muuan jalkapalloilun innokas kannattaja, joka oli ollut Lissabonin stadionilla koko sunnuntaipäivän 22. joulukuuta, selitti: ”Se on hämmästyttävää! Aamulla jalkapallo-ottelu, ja vain 5 000 ihmisen joukko tarvitsi 30-miehisen poliisipartion ylläpitämään järjestystä. Poliisin oli pidätettävä yksi kiihtynyt katselija, joka yritti hyökätä erotuomarin kimppuun. Mutta iltapäivällä lähes 40 000 ihmisen läsnä ollessa ei yhtään poliisia edes nähty stadionilla! Eikä tapahtunut yhtään ainoaa häiriötä!”
Erään tällä alueella asuvan vahtimestarin vaimo huomautti: ”Kuvitelkaahan! Kun he puhdistivat stadionia, niin he veivät pois nekin roskat, jotka minä panin tänne tänä aamuna oveni eteen. En ole koskaan nähnyt ihmisten toimivan yhdessä tällä tavalla ilman pulmia ja hälinää.”
Kun eräs Jehovan todistajien edustaja tapasi johtokunnan ilmaistakseen kiitollisuutensa stadionin käyttöluvasta, niin puheenjohtaja sanoi: ”Eilen teidän väkenne läsnäolo tuotti kunniaa tälle johtokunnalle. Teillä ei ole mitään kiittämistä. Te annoitte meille loistavan opetuksen kansalaisten käyttäytymisessä, yhteistoiminnassa ja rakkaudessa.” Eräs toinen johtokunnan jäsen huudahti: ”Voin vain sanoa, että teidän Jumalanne täytyy totisesti olla erilainen, kun te voitte käyttäytyä niin kuin te käyttäydytte.”
Jehovan todistajat ovat pakahtua innostuksesta äskeisten Portugalissa tapahtuneitten kehitysvaiheitten johdosta. He saavuttivat marraskuussa 14 220:n huipun niiden määrässä, jotka vievät Raamatun totuutta toimeliaasti toisille. Ja he johtavat yli 14 160 ilmaista raamatuntutkistelua ihmisille heidän kodeissaan. Portugalin väestö janoaa ilmeisesti tietoa Jumalan sanasta. Jehovan todistajat ovat valmiita, halukkaita ja nyt laillisesti kykeneviä auttamaan heitä.