Irlannin hengellinen kasvu – sen niittämistä mitä on kylvetty

”SADE . . . joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi.” (Jes. 55:10) Irlantilainen maanviljelijä on hyvin tietoinen näiden sanojen totuudellisuudesta. Runsaitten sateitten ansiosta Irlannissa on paljon puita ja kasvillisuutta ja viehättäviä luonnonkauniita vuoria ja laaksoja. Joet, virrat ja järvet vielä lisäävät sen miellyttävän maiseman kauneutta. Mutta kasvua ei saada ainoastaan hedelmällisestä maasta. On nähtävissä myös hengellistä kasvua, kun väsymättömät, rohkeat Jumalan valtakunnan julistajat ovat monia vuosia kestäneet ja työskennelleet uskollisesti. He niittävät nyt hedelmää siitä, mitä he ovat kylväneet. – Gal. 6:9.

Palvelusvuoden 1977 aikana 1874 iloista työntekijää puhui toisille siitä hengellisestä turvallisuudesta, jonka he olivat löytäneet, ei ainoastaan rauhallisemmassa etelässä, Irlannin tasavallassa, vaan myös levottomassa Ulsterin maakunnassa, Pohjois-Irlannissa. Melkein kaksinkertainen määrä, 3 350, kokoontui viettämään Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoa. Kun tilannetta tarkastellaan sitä taustaa vasten, miten työtä suoritettiin aikaisempina vuosikymmeninä, niin tämä on todistus merkittävästä hengellisestä kasvusta. Jehovan työ Irlannissa selviytyi läpi myrskyisten aikojen!

KATOLISUUDEN VALLINSARVI

Eräs kirjoittaja on sanonut Irlannin tasavaltaa ”katolisuuden voimakkaimmaksi vallinsarveksi englantia puhuvassa maailmassa”. Yli 95 prosenttia väestöstä on roomalaiskatolisen kirkon jäseniä. Aluksi Jehovan kristittyjen todistajien evankelioimistyöhön suhtauduttiin väkivaltaisesti. Valtakunnan ”hyvän uutisen” ensimmäiset viejät saivat hyvin vihamielisen vastaanoton.

Varsinkin maaseutualueella ne, jotka yrittivät levittää totuuden sanomaa, häädettiin usein pois asunnoistaan. He joutuivat kohtaamaan ihmisjoukkoja, jotka uhkasivat heitä ja monta kertaa tekivät heille ruumiillista väkivaltaa tai ottivat heiltä pois heidän kirjallisuutensa ja tuhosivat sen heidän silmiensä edessä.

Irlannin eteläosassa kaksi todistajaa kohtasi yhtäkkiä raivostuneen naisjoukon, joka vihaisena syytti heitä kommunisteiksi. Vaikka he kuinka yrittivät puhua järkevästi ryhmän kanssa, he saivat osakseen yhä enemmän uhkauksia. Toinen todistajista yritti päästä pakoon nousemalla lähellä olevaan linja-autoon, mutta turvapaikan sijasta hän huomasi joutuneensa myös bussissa olijoiden hyökkäyksen kohteeksi. Lopulta häntä heiteltiin kivillä, mutta hänen onnistui päästä pakoon huutojen ”Heittäkää hänet jokeen” kaikuessa hänen korvissaan. Sitten väkijoukko käytti bussia toisen todistajan kiinni ottamiseen ja ryhtyi toiseen ankaraan hyökkäykseen häntä vastaan ja tuhosi kaiken hänen kirjallisuutensa. Vain erään poliisimiehen saapuminen oikeaan aikaan säästi hänet vakavalta loukkaantumiselta.

Myös sanallisia hyökkäyksiä tehtiin. Sanomalehdissä kerrottiin erään piispan sanoneen Jehovan todistajista: ”Nämä väärät profeetat . . . eivät ole sen parempia kuin muhamettilaiset; he ovat tosiasiassa pahempia, sillä he eivät usko sielun kuolemattomuuteen. . . . Heidän kuuntelemisensa merkitsee Kristuksen kieltämistä.” Ne, jotka ilmaisivat jonkinlaista kiinnostusta totuuden sanomaa kohtaan, joutuivat heti voimakkaan yhteiskunnallisen ja uskonnollisen painostuksen kohteeksi, jotta olisivat lakanneet seurustelemasta näiden ”väärien profeettojen” kanssa. Varsinkin Irlannin tasavallassa oli niiden, jotka ilmaisivat vastakaikua totuudelle, monissa tapauksissa suorastaan mahdotonta jäädä kotiseudulleen, koska heiltä usein evättiin toimeentulon mahdollisuus. Jotkut jopa lähtivät maasta, jottei heidän hengellinen edistymisensä olisi estynyt.

Mutta nykyisin tilanne on erilainen! Yleensä irlantilaiset ovat paljon suvaitsevaisempia ja halukkaampia keskustelemaan hengellisistä asioista. Todistajat käyttävät hyvin tilaisuuksia puhua toivostaan, kun he hoitavat jokapäiväisen elämänsä askareita. Usein kokonaiset perheet kiinnostuvat tällä tavoin siitä, mitä Raamattu sanoo. Eräs vastakiinnostunut puhui työtoverilleen siitä, mitä hän oppi, ja tämä herätti työtoverin kiinnostuksen. Hänkin otti yhteyden Jehovan todistajiin ja alkoi puhua toisille oppimastaan. Nyt yli 30 hänen sukulaisistaan on todistajia tai on kiinnostunut Raamatusta. Vanhojen ennakkoluulojen murtuminen helpottaa suuresti tilannetta nykyisin.

LEVOTTOMASSA POHJOIS-IRLANNISSA

Pohjois-Irlannissa, joka on valtaosaltaan protestanttista ja kiihkokansallista, tilanne ei aikaisemmin ollut juuri sen parempi. Ilkeämielisiä hyökkäyksiä pantiin toimeen täälläkin, ja roomalaiskatolisten ja protestanttisten yhdyskuntien välinen syvään juurtunut viha on ollut uhkana Jehovan todistajille, varsinkin kun jotkut katolilaiset yhä erheellisesti pitävät todistajia ”protestantteina”. Mutta nykyään yhä useammat ihmiset alkavat havaita, että todistajat ovat täysin erossa kaikista muista uskonnoista, sekä katolisista että protestanttisista. – Ilm. 18:4.

Erään kerran IRA uhkasi räjäyttää pommeja, ellei erästä yleisöesitelmää peruutettaisi. Poliisien ja etsivien täytyi vartioida konventtisalia. Erään toisen kerran kaksi ”ääniautoa” käyttävää todistajaa ajoi vahingossa hyvin katoliselle alueelle, missä heitä pidettiin väärin protestantteina. He joutuivat heittoaseiden ristituleen. He kokosivat nopeasti kaikki välineensä takaisin ajoneuvoonsa ja suuntasivat pois alueelta, mutta eivät ehtineet ennen kuin väkijoukko oli rikkonut auton tuulilasin ja ruhjonut koria rautakangilla.

Mutta ajan mittaan tilanne alkoi muuttua, asenteet parantuivat ja nämä rohkeat, kärsivälliset työntekijät alkoivat nähdä työnsä hedelmiä. Heidän työnsä ei ollut ollut turhaa, vaikka vielä vuonna 1960 tasavallassa raportoi Valtakunnan palvelusta keskimäärin vajaat 200 todistajaa.

KÄÄNNEKOHTA

Tapahtuma, joka merkitsi suurta käännekohtaa Jehovan todistajien toiminnassa Irlannissa, oli ensimmäinen suhteellisen suuri kansainvälinen konventti, joka pidettiin Dublinissa vuonna 1965. Konventti pidettiin paikallisella jalkapallokentällä. Kun tuli tietoon, että Jehovan todistajat käyttäisivät näitä tiloja, alkoi taistelu! Kohdattiin voimakasta, vihamielistä vastustusta. Jonkin aikaa oli epävarmaa, voitaisiinko konventtia pitää lainkaan. Kaupunginvaltuustoa, jonka määräysvallassa paikka oli, painostettiin lakkaamatta epäämään näiltä ”kristinuskon vastaisilta ja varsinkin katolisuuden vastaisilta ihmisiltä”, niin kuin heitä sanottiin, lupa käyttää kenttää. Vaikka todistajia sanottiin ”uhkaksi” ja vanhat fanaattiset asenteet nostivat rumaa päätään jälleen, lupa lopulta myönnettiin ja paikalla pidettiin erinomainen konventti.

Konventin järjestämisessä oli muitakin suuria ongelmia. Esimerkiksi yli tuhat majoituspaikkaa peruutettiin viime hetkellä uskonnollisen painostuksen takia, mutta siitä huolimatta saatiin majapaikka kaikille 3 948 edustajalle, jotka olivat läsnä. Muuan vuokraemäntä sanoi jälkeenpäin: ”Meille ei ole kerrottu totuutta teikäläisistä, mutta nyt kun tunnemme teidät, otamme aina mielellämme teidät vastaan.”

NOPEAA HENGELLISTÄ KASVUA

Usein totuuden siementen kylvämisen jälkeen seuraa nopea hengellinen kasvu. Kerromme yhden esimerkin: Eräs nuori mies sai Jehovan todistajien julkaiseman nelisivuisen traktaatin ollessaan käymässä vanhempiensa luona eräässä Pohjois-Irlannin levottomassa osassa. Hän arvosti sitä, mitä traktaatissa sanottiin Jumalan valtakunnasta, ja ymmärsi, että se oli ainoa ratkaisu Pohjois-Irlantia repiviin katkeriin uskonnollisiin vihamielisyyksiin. Hän toimi opettajana katolisessa koulussa, ja työnsä vuoksi hän meni Englantiin, missä hän voi olla erään Jehovan todistajien seurakunnan yhteydessä. Vain neljän kuukauden kuluttua hän päätti palata kotikaupunkiinsa auttaakseen ”hyvän uutisen” julistamista siellä. Apua totisesti tarvittiinkin, koska vain viisi muuta oli tekemässä tunnetuksi Jumalan valtakuntaa sillä alueella.

Saavuttuaan takaisin hän järjesti niin, että kolme paikallista sanomalehteä julkaisi hänen lähettämänsä kaupunkilaisille osoitetun kirjeen, jossa hän selitti syytä kotiinpaluuseensa. Tämä herätti suurta kiinnostusta ja avasi mahdollisuuden moniin keskusteluihin. Hän on voinut auttaa monia muita kasvamaan Raamatun totuuden arvostamisessa. Näiden joukossa on yksi hänen entinen ystävänsä, joka oli ollut vangittuna IRA:n yhteydessä tapahtuneiden terroristitekojen vuoksi. Nyt tämä ystävä ymmärtää väkivallan turhaksi ja käsittää, että pysyvä rauha ja oikeudenmukaisuus voi tulla vain Jumalan valtakunnan hallitessa maata.

KOKOAJAN TYÖNTEKIJÄT TEKEVÄT OSANSA

Suuri osa tässä aikaisemmin hedelmättömässä maassa tapahtuneesta hengellisestä kasvusta on aikaansaatu hyvin koettelevissa olosuhteissa. Uskolliset miehet ja naiset ovat omaksuneet elämäntyökseen Irlannin asukkaiden palvelemisen. Nykyiset yli 300 kokoajantyöntekijää ja kaikki ne, jotka toimivat rohkeasti ennen heitä, ovat suorittaneet suunnattomasti työtä. Noin 15 prosenttia Irlannin kaikista todistajista toimii nyt koko ajallaan totuuden siementen istuttamisessa ja kastelemisessa.

Tällä kokoajanpalveluksella on ollut suuri vaikutus. Yksi esimerkki tästä vaikutuksesta on sanomalehtiuutinen, joka koski skootterilla kulkevan kahden nuoren naistodistajan toimintaa: ”Donegalia on kohdannut jälleen kerran tuholaisten vitsaus, jotka ovat viekkaampia kuin ketut tai mäyrät. Armeija miehiä ja naisia, joista jotkut kiertelevät skoottereilla, on tekemässä käyntejä talosta taloon kaupungissa ja maaseudulla jättäen niihin ilmaisia lehtiään.” Vitsaus joillekuille, mutta rauhan evankeliumi sydämeltään rehellisille ihmisille!

PALVELEMINEN SIELLÄ MISSÄ TARVE ON SUUREMPI

Työtä Irlannissa edisti suuresti myös se, että monet perheet muista maista vastasivat kutsuun muuttaa sellaisilta alueilta, missä oli paljon todistajia, niihin Irlannin osiin, missä heitä oli vain vähän. Jotkut näistä ovat julistaneet Valtakuntaa osalla ajastaan, toiset taas koko ajallaan, mutta kaikki he ovat ilmaisseet todellista tienraivaushenkeä. Koska monien uusien irlantilaistodistajien on tarvinnut lähteä maasta painostuksen vuoksi, tämä on ollut hyvä keino tasapainon ylläpitämiseen. Nämä iloiset työntekijät, jotka heijastavat samaa lähetystyöintoa kuin monet varhaiskristityt, ovat suorittaneet merkittävää työtä.

Nämä avuksi tulleet ovat vahvistaneet seurakuntia kaikkialla Irlannissa. Muuttaminen ja uuteen maahan asettuminen ei ole helppoa. Ongelmia on ollut paljon, mutta niihin on tartuttu rohkeasti ja realistisesti. Yksi tällaista apua saanut seurakunta kukoistaa nyt sellaisessa tasavallan kaupungissa, missä vain muutama vuosi sitten paikallisen papin johtama väkijoukko hyökkäsi eräiden Jehovan todistajien kimppuun ja pieksi heitä.

Nämä seurakunnat ovat nyt helposti tunnistettavia keskuspaikkoja, joihin vilpittömät ihmiset voivat tulla. Eräs entinen katolinen mies, joka oli luopunut kokonaan uskonnosta, asui tällaisen seurakunnan alueella. Hänen vaimonsa, joka oli harras kirkossakävijä ja toivoi saavansa miehensä takaisin kirkkoon, ei olisi itse ollut missään tekemisissä niiden kanssa, jotka tulivat puhumaan Raamatusta. Mutta miehen kiinnostus oli herännyt. Sen kärsivällinen kehittäminen hitaasti mutta varmasti tuotti hedelmää. Lopulta tämä pariskunta järjesti niin, että oli läsnä yhdessä Jehovan todistajien puolivuosittain pidettävistä kierroskonventeista, hoiti oman matkansa sinne ja hankki oman majapaikkansa. Hyvä seura auttoi molempia suunnattomasti, ja sukulaisten painostuksesta huolimatta molemmat edistyivät hyvin hengellisesti ja lopulta heidät kastettiin yhdessä. Noustessaan kastealtaasta mies tunsi erään toisen vastakastetun todistajan. He olivat nuoruudessaan palvelleet yhdessä alttaripoikina!

Paikallisten irlantilaisten todistajien evankelioimisinto yhdessä niiden innon kanssa, jotka ovat halukkaasti muuttaneet muista maista Irlantiin, on johtanut runsaaseen elonkorjuuseen. Irlannissa ei ole nyt yhtään sellaista osaa, jota ei olisi tehokkaasti viljelty jatkuvan hengellisen kasvun saamiseksi.

TÄMÄN HETKEN TODISTUS MENESTYKSESTÄ

Maassa on nyt 68 Jehovan todistajien seurakuntaa sekä 30 pienempää ryhmää syrjäisissä paikoissa. Niitä palvelee viisi kierrosvalvojaa, jotka vierailevat jokaisessa paikassa kaksi kertaa vuodessa hengellisen rohkaisun antamiseksi. Nämä seurakunnat ja ryhmät saavat myös paljon hyötyä hyvistä konventeista, joita pidetään säännöllisesti eri puolilla Irlantia.

Pohjois-Irlannissa vallitsevan epävarman tilanteen vuoksi ei muutamaan vuoteen ole ollut mahdollista pitää siellä suurempaa kansallista konventtia. Mutta alueen todistajat ovat iloiten liittyneet tasavallasta olevien todistajien joukkoon rakentavissa konventeissa, joita on pidetty hyvissä tiloissa Dublinissa. Nämä konventit ovat suuresti murtaneet todistajiin kohdistuneita ennakkoluuloja.

Irlannin rajalta sekä pohjoiseen että etelään päin ihmiset, jotka rakastavat Jumalaa ja oikeita periaatteita, edistyvät hengellisesti ja juurtuvat ja vakiintuvat uskossaan. (Ef. 3:17) Samoin kuin maanviljelijältä, joka odottaa satonsa kasvamista, on suurta kärsivällisyyttä vaadittu kaikilta niiltä, jotka ovat osallistuneet totuuden siementen kylvämiseen ja kasvattamiseen. Mutta nyt Jumala saa aikaan kasvun. – 1. Kor. 3:6, 7.