”Koti kullan kallis” – kriittisinä aikoina

KOTI on turvapaikka, missä perhe tyytyväisenä asuu, rentoutuu ja työskentelee yhdessä. Onnellinen perhe, jolla on iloinen henki, tekee kodin miellyttäväksi. Perheen unohtumattomat kokemukset, humoristiset tapahtumat ja yhteiset toiminnat vuosien varrelta muodostavat miellyttäviä muistoja kodista. Tosi on menneiden vuosien rauhallisempien aikojen runollinen ilmaus ”koti kullan kallis”. Niinpä tunnetussa laulussa sanotaankin: ”Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan, . . . Eipä paikkaa olekaan kodin vertaa ollenkaan.”

Koti on sellainen, miksi me teemme sen. Onko sinulla rakkaita muistoja lapsuudenkodistasi? Edistitkö menneisyydessä sen miellyttävyyttä ja iloista henkeä? Onko kotisi onnellinen nyt? Mitä teet nyt, jotta se olisi rauhan ja yhteishengen tyyssija? Vai aiheutatko sinä puolestasi epäsopua, jopa sekasortoa ja hajaannusta?

Raamattu osoittaa, että jokainen suku maan päällä on kiitollisuuden velassa nimestään perheitten suurenmoiselle Luojalle, Jehova Jumalalle. On oikein notkistaa polvensa Hänelle kunnioituksen osoittamisessa ja rukouksessa. (Ef. 3:14, 15) On viisasta noudattaa Raamatun neuvoja perheemme pitämiseksi yksimielisinä näinä ”kriittisinä aikoina”. Raamattu tekee selväksi, millä tavalla koti voidaan tehdä onnelliseksi paikaksi, jossa kaikki perheenjäsenet toimivat yhdessä terveessä, järkevässä hengessä. Tämä edistää perheonnea. Onnelliset, yksimieliset perheet katsovat kunnian ja voiman kuuluvan Jehovalle, Jumalalleen. – Ps. 96:7.

Perhe on todellisuudessa ystäväpiiri, jonka sukulaisuussiteet liittävät yhteen. Jumala on asettanut vanhemmat johtamaan sitä, ja siihen kuuluu myös alaikäisiä, lapsia. Perhepiiri on nykyään ankaran hyökkäyksen kohteena. Se on kuin maalitaulu jousiammunnassa. Siihen kohdistaa hyökkäyksensä materialismin viehätys ja halu ostaa uusia tavaroita yli perheen varojen. Isä haluaisi ostaa hienon uuden auton. Äiti haluaa uusimpia kodinkoneita. Lapset haluavat määrätä television katselun ja käyttää paljon aikaa uusien televisio-ohjelmien katselemiseen väittäen, että nämä esitykset ovat vaarattomia. He sanovat, että heidän ystävänsä ovat nähneet ohjelmat ja että näiden vanhemmat ovat hyväksyneet ne. Lapset vaativat vaarallisia vapauksia ja suhtautuvat huolettomasti siihen, keiden seurassa ovat. – 1. Kor. 15:33.

Kotirauhaa häiritsevät edelleen vanhempien väliset väärinymmärrykset. Vaimot valittavat, että miehet eivät puhu heille tarpeeksi ja kulkevat omia teitään. Miehistä tuntuu, että vaimot ovat liian hyökkääviä ja näyttävät toisinaan anastavan itselleen johdon. Joissakin tapauksissa miehet ovat jopa luopuneet johtoasemastaan. (1. Kor. 11:3) Lapsista tuntuu siltä, että heitä torutaan liian usein. (Sananl. 22:15) Perhepiiriin tulee paineen vuoksi jännitystiloja, jotka lopulta aiheuttavat repeämiä.

Tällainen alituinen pommitus voi jatkua yötä päivää nykyajan perhettä vastaan tässä epävarmassa maailmassa. Kun perheet joutuvat murtumispisteeseen, nousee uusia ongelmia, jotka uhkaavat koko inhimillistä yhteiskuntarakennetta. Onko se joutunut sellaiseen vaiheeseen, että perheen yhteistoiminta on sula mahdottomuus? Onko terveen perhehengen, perheuskollisuuden ja perheen yhteenkuuluvuudentunteen aikaansaaminen ja säilyttäminen käynyt ylivoimaisen vaikeaksi? Ei lainkaan!