Hyödyllisiä ehdotuksia:
Perhepiirin säilyttäminen
ME KAIKKI perhepiiriin kuuluvat – isä, äiti ja lapset – olemme yhdessä kiinnostuneita perheen hyvinvoinnista. Vastuuta siitä ei tulisi jättää yksistään isälle. Ravinto, vaatetus, asunto, terveys ja kasvu koskevat koko perhepiiriä. Me kaikki olemme osallisia perheen siunauksiin ja vastoinkäymisiin. Ennen kaikkea koko perheen tarvitsee säilyttää terve hengellinen suhde Jehova Jumalan kanssa. Vaikka isä ottaa johdon, toisten pitäisi olla osallisia kaikkiin näihin asioihin ja olla yhteistoiminnassa niiden hyväksi. Isä tosin on perheen pääasiallinen elättäjä, mutta toisten on ehkä osallistuttava tämän kuorman kantamiseen silloin tällöin.
Näinä aikoina, joina hinnat kohoavat ja inflaatio jatkuu, perheen on käytännöllistä laatia tulo- ja menoarvio. Perheenjäsenten on tarpeellista kehittää oikea näkemys. Lasten ei pitäisi esittää itsepintaisia vaatimuksia. Kaikkien tarvitsee olla yhteistoiminnassa ja antaa rakkaudellista apua. Tällaisen oikean hengen vallitessa kaikki perheenjäsenet huolehtivat siitä, etteivät ylitä perheen yhteistuloja. Tyytykööt kaikki perusylläpidon saamiseen perheessä. (1. Tim. 6:8) Välttäkää velkaantumasta tarpeettomasti. Raamattu sanoo: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.” (Room. 13:8) Kun te nuoreen väkeen kuuluvat olette ruokapöydässä, niin syöttekö lautasenne puhtaaksi? Otatteko ruokaa vain sen verran kuin jaksatte syödä, niin ettei osa siitä mene jätteisiin? Meidän pitäisi välttää tuhlaamista. Huolehtikaamme siitä, että käytämme rahamme ensin välttämättömyyksiin, ei ylellisyyksiin.
Mitä te nuoret teette edistääksenne aineellisella tavalla onnellista perhehenkeä? Kuinka monet teistä osallistuivat viime keväänä ja kesänä puutarhatöihin ja auttoivat siten ravintokasvien kasvattamisessa perhettänne varten? Ravintoaineiden hankkimista kannattaa opetella, koska edessä saattaa olla ankarampi aika, jolloin kaikkien tarvitsee ehkä osallistua peruselintarvikkeiden hankkimiseen, jotka ovat välttämättömiä hengissä pysymiselle. Sanotko asuvasi kaupungissa, missä ei voi tehdä puutarhatöitä? Jos niin on, niin kuinka monta korjaustyötä te teini-ikäiset pojat olette tehneet kotonanne vanhempienne puolesta viimeisen puolen vuoden aikana? Asunnoissa on aina jotakin korjattavaa, eikä kaikkia korjaustöitä pitäisi jättää isän tehtäväksi. Ehkä isäsi voi valmentaa ja auttaa sinua tekemään joitakin yleisiä korjaustöitä kotona ja huoltamaan autoa.
Entä te teini-ikäiset tytöt, oletteko te olleet kiinnostuneita aterioitten valmistamisesta kotiväkeänne varten? Kuinka monenlaisia leivonnaisia olette opetelleet valmistamaan? Sellainen on miellyttävää puuhaa, ja äidit voivat leipoa yhdessä tyttäriensä kanssa. Lasten ei pitäisi siis sallia tulla tyhjäntoimittajiksi, jotka vain tuhlaavat aikaansa. Lastemme pitäisi sen sijaan olla onnellisen perhepiirin osallistuvia jäseniä. Kehittäkäämme avuliaisuuden henkeä jokaisessa perheenjäsenessä.
Tällä tavalla perhepiiristämme tulee tosiaan ryhmä onnellisia ystäviä, rakkaudellisia tovereita. On tarpeen, että lapsista tulee vanhempiensa hyviä ystäviä, jotka auliisti puhuvat heille kaikista ongelmistaan. Teillä vanhemmilla ei pitäisi olla määräilevää, komentelevaa asennetta perheessä. Isän pitäisi sen sijaan olla kuin Jeesus, ”Iankaikkinen isä”, joka teki opetuslapsensa ystävikseen. Jeesus teki opetuslapsistaan uskottujaan. (Jes. 9:5; Joh. 15:14) Hankkikaa te isät samoin lastenne luottamus. On hyvä suunnitella perheenjäsenille yhteistä rentoutumista perheenä ja järjestää lomat sellaisiksi, mistä koko perhe pitää. Tehkää niistä vaihtelua aikaansaavia, terveellisiä, rentouttavia, opettavia ja halpoja. Avain oikean perhehengen kehittämiseen on ajan käyttäminen yhteiseen toimintaan. Aito toveruus rakentaa perheykseyttä.
KODIN SIISTEYS
Perheen onnellisuus heijastuu aina kodista. Koti tulisi pitää siistinä ja mukavana. Kaikki perheenjäsenet voivat tehdä osansa sen hyväksi, että onnellinen koti säilyy kristillisten vaatimusten mukaisesti puhtaana, järjestyksellisenä, valmiina ottamaan vastaan vieraita ja kävijöitä. Silloin ei kenenkään perheenjäsenen tarvitse hävetä kutsua sisään ystäviään, kun he tulevat käymään. Siisti, kunnossa oleva koti heijastaa tosi kristittyjen hengellistä puhtautta.
Yksimielinen kristitty perhe pitää huolen myös siitä, että kodin ympäristö pidetään siistinä ja hyväkuntoisena. Jotkin perheet istuttavat kotinsa ympärille vain vähän pensaita ja kukkia, jotta pihan kunnossapito vaatisi mahdollisimman vähän työtä. He karttavat mutkikkaita, koristeellisia istutuksia, joiden kunnossapito saattaisi vaatia melkoisesti aikaa. Kun piha-alueen istutukset suunnitellaan kohtuullisiksi, niin perhe voi työskennellä ryhmänä tunnin tai pari viikossa pitääkseen talon ympärystän kunnossa naapuriston kunniaksi. Silloin naapurit eivät voi syyttää siitä, että toimelias kristitty perhe monien kodin ulkopuolisten toimintojen takia laiminlöisi kotinsa. Samalla kaikki perheenjäsenet voivat pitää yllä ystävällistä suhdetta naapureihin. Muistakaa, että epäsiisti piha ja sisältä huonosti hoidettu koti voivat olla ”kompastuksen aiheita” naapureille, jotka muutoin saattaisivat kuunnella kristillistä sanomaamme. Säteilköön onnellisen, järjestyksellisen kodin henki naapuristoon. – 1. Kor. 10:32.
RAAMATTU VAIKUTTAA HYÖDYLLISESTI PERHEHENKEEN
Raamatun lukeminen perheissä tuli yleiseksi Euroopassa ja Amerikassa 1700- ja 1800-luvuilla. Raamatun sanoman käsitteleminen antoi hengellistä opastusta perheelle ja edisti vanhurskauden perusperiaatteiden painumista vastaanottavaisiin sydämiin. Raamattu vaikutti monissa kodeissa voimakkaasti terveen perhehengen kehittymiseen.
Tällä vuosisadalla Jehovan todistajat ovat tähdentäneet Raamatun tutkimisen merkitystä kodeissa. Raamatunkohtien käsitteleminen päivittäin ja Pyhän Raamatun laajempi tutkiminen viikoittain on antanut hyvän perustan kristityn perheen yhteishengelle. Ei ole ollut kysymys vain siitä, että olisi luettu ja kuultu kultaisesta säännöstä (Matt. 7:12) ja hengen hedelmistä (Gal. 5:22, 23), vaan perheet ovat halunneet todellisuudessa tulla ”sanan tekijöiksi”. (Jaak. 1:22) Isän johdolla Raamatun perustotuuksista on keskusteltu sellaisella tavalla, että se on koskettanut kaikkien perheeseen kuuluvien sydäntä. Tämä puolestaan on auttanut perheitä olemaan anteliaita, kun he ovat iloiten suorittaneet hyviä tekoja toisille perheenjäsenille ja ulkopuolisille. Epäitsekkyyttä ilmaisemalla perheet ovat päässeet osallisiksi siitä tyydytyksestä, jonka Jeesus mainitsi sanoessaan: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” – Apt. 20:35
Huomattavan sijan antaminen Raamatulle kodissa ilmaisee sen tosiasian tunnustamista, että Jehova Jumala on huonekunnan suuri Isä ja Huolenpitäjä. (Jaak. 1:17; Ps. 145:16) Tällä tavalla rakennetaan ja ylläpidetään paitsi perheen tervettä suhdetta, myös kunkin henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella tulee suureksi voitoksi perheessä. (1. Tim. 6:6) Kaikki perheeseen kuuluvat alkavat tuntea olevansa haluttuja ja tarpeellisia, ja heitä kannustetaan palvelemaan Jehovaa yhdessä kokosydämisesti. Perhe alkaa tuntea todellista turvallisuutta.
Entisaikaan terveen kristillisen hengen omaavissa perheissä oli merkittävä sija päivittäisellä perherukouksella. Rukousta ei esitetty ainoastaan aterioilla, vaan myös päivän päättyessä, kun perhe polvistui yhdessä kunnioittavasti. Isä puhui Jumalalle koko perheen puolesta ja ilmaisi kiitollisuutta päivän iloista ja anoi anteeksiantoa erehdysten vuoksi. Samoin nykyaikana Jehovan todistaja -perheet ovat ”valppaat rukousten suhteen”. (1. Piet. 4:7) Perhe, joka pysyy lähellä Jumalaa rukouksessa, saa apua terveen perhehengen kehittymiseen.
NÖYRYYS JA KOTI
Nöyrät vanhemmat, joilla on terve kristillinen järki, ovat valmiit kuuntelemaan onnellisten lastensa ajatuksia. Sekä isä että äiti ovat valppaita kiittämään ja ilmaisemaan luottamusta lastensa hyviin ominaisuuksiin. Vanhempien ei pitäisi olla hanakoita arvostelemaan lapsiaan, varsinkaan julkisesti, vaan heidän tulisi yrittää aina lujasti ja huomaavaisesti rakentaa hyvää henkeä ja suhdetta ja pitää viestintäkanavat lapsiinsa avoimina. Vanhempien ei pitäisi antaa sellaista kuvaa, että he eivät ole koskaan väärässä, koska se itsessään voisi aikaansaada esteen. Isä ei luovu raamatullisesta johtoasemastaan, mutta hän voi silti olla nöyrä. (Jaak. 3:2) Joskus hänen ehkä tarvitsee myöntää virheensä koko perheen edessä ja tehdä tarkistuksia joihinkin ratkaisuihinsa.
Vanhempien ei pitäisi odottaa liian paljon lapsiltaan tai palata alituisesti lastensa heikkouksiin. Ruokapöydässä voidaan kannustaa tarkoituksenmukaisen ja hyödyllisen keskustelun avulla parantamaan käytöstä huomaavaisella, nöyrällä tavalla. Vanhempien on hyvä yrittää olla myönteisiä ja iloisia käsitellessään perheen ongelmia ja asioita. On syytä muistaa, että ”ilo” on toisella sijalla hengen hedelmien luettelossa. (Gal. 5:22) Lastenkaan ei pitäisi odottaa liian paljon vanhemmiltaan. Heidänkin tarvitsee olla nöyriä ja huomaavaisia odottaessaan vanhempiensa ottavan johdon. – Ef. 6:1–3.
Jos lapsilla on vähän mahdollisuuksia olla toisten kristittyjen lasten seurassa, vanhempien pitäisi itse yrittää olla lastensa hyviä tovereita. Silloin taas, kun lapsilla on paljon ystäviä, vanhempien on hyvä oppia tuntemaan nämä lastensa ystävät ja osoittaa myös ystävällisyyttä heille. Vanhemmat voivat auttaa lapsia nauttimaan rakentavasta toveruudesta kutsumalla kotiinsa sellaisia lapsia, joilla on oikea asenne, joko vanhempiensa kanssa tai ilman heitä.
”Koti kullan kallis”! Nämä sanat ovat kuvailleet sopivasti Jumalan kansan onnellisia koteja aina tähän päivään saakka. Kun Jehova siunaa edelleen kansaansa elämän välttämättömyyksillä ja ennen kaikkea runsailla hengellisillä varauksilla, niin hänen kansansa monet ”kodit” maan päällä voivat heijastaa Hänen suuren kaikkeudenperheensä onnellisuutta. (Ps. 104:1, 14, 15; Matt. 4:4) Niistä tulee tosi rauhan ja turvallisuuden tyyssijoja näiden ”kriittisten aikojen” riitaisuuksista huolimatta. (2. Tim. 3:1–5, 13) Arvostusta ilmaisevilla lapsilla ja vanhemmilla ei tosiaankaan ”paikkaa olekaan kodin vertaa ollenkaan”. Kun lapset tulevat vanhemmiksi, ilahduttavat muistot ja rakkaus ikääntyviä vanhempia kohtaan saavat heidät palaamaan kotiin, milloin tahansa siihen on tilaisuus, vaikkapa vain muutamaksi tunniksi paremmin tajutakseen ja ilmaistakseen kiitollisuutensa kodin aikaisempina vuosina tarjoamasta rauhasta, turvallisuudesta ja tervehenkisyydestä. Tosiaankin, ’kullan kalliin kodin’ – kuinka vaatimaton tahansa lapsuudenkotimme lieneekin ollut – pitäisi aina palauttaa mieleemme rakkaita muistoja hyvästä kasvatuksesta ja perhehengestä, joka on perustunut lujasti Jumalan sanaan, Raamattuun.
[Kuva s. 5]
Perheen pitäisi nauttia yhdessä huokeasta virkistäytymisestä