”Hyvää uutista” viedään Neitsytsaarille
NEITSYTSAARET ovat lukuisista saarista, sekä suurista että pienistä, koostuva saariryhmä, joka sijaitsee Karibianmeren koillisosassa suoraan itään Puerto Ricosta. Ihanteellinen ilmasto ja kauniit maisemat – äkkijyrkästi suoraan merestä kohoavat vuoret, sadat maalaukselliset lahdet ja hiekkarannat – viehättävät monia turisteja. Varsinkin talvikuukausina saarille saapuu joka päivä tuhansia lomanviettäjiä lentokoneilla ja huvialuksilla. Ei ihme, että Neitsytsaaria kutsutaan ”Amerikan lomamaaksi”.
”Hyvää uutista” viedään Saint Thomasille
Miten Jehovan todistajien julistama ”hyvä uutinen” on saavuttanut tämän alueen? Tammikuussa 1947 T. E. Klein ja hänen vaimonsa, kaksi lähetystyöntekijää Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin ensimmäiseltä kurssilta, määrättiin julistamaan ”hyvää uutista” Saint Thomasille. He todella ponnistelivat saarnatessaan kaduilla ja talosta taloon. Neitsytsaarilla ovea lähestyvä tavallisesti huutaa: ”Sisällä!” Talonomistaja vastaa: ”Ulkona!” ja tulee ovelle.
Lähetystyöntekijät työskentelivät aamuvarhaisesta auringon laskun jälkeiseen aikaan saakka kulkien kapeita katuja ja kujia ja kiiveten jyrkkiä mäkiä ja portaita viedessään Valtakunnan sanomaa kaikenlaisille ihmisille. Vastakaiku oli hämmästyttävää. Vain neljän kuukauden aikana Kleinit hankkivat 750 uutta Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden tilausta. Siitä oli seurauksena, että postitoimiston täytyi järjestää postin jakelu maaseudulle. Pian monet kiinnostuneet lähtivät lähetystyöntekijöitten kanssa käymään toisten luona talosta taloon.
”Hyvä uutinen” tavoittaa muita saaria
Toinen Neitsytsaarten alue tavoitettiin, kun Edmead George palasi kotisaarelleen Saint Johnille tutkittuaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa New Orleansissa Louisianassa Yhdysvalloissa ja Puerto Ricossa. Hän alkoi kertoa sukulaisilleen ja naapureilleen siitä, mitä hän oli oppinut. Hänen vaimonsa, äitinsä ja tätinsä suhtautuivat asiaan myönteisesti. Samoin hänen naapurinsa Amos Sullivan, jäntevä merimies. Kun Edmead ja hänen perheensä havaitsivat välttämättömäksi muuttaa Saint Thomasille taloudellisista syistä, Amos jatkoi ”hyvän uutisen” julistamista. Amos ei todistanut säännöllisesti ainoastaan naapureilleen taivaltaen jalan mäkien ja vuorten yli, vaan hän myös souti pienellä soutuveneellään noin kolmen kilometrin päähän tavoittaakseen lahden toisella puolella asuvia ihmisiä. Nykyään siellä on seurakunta Cruz Bayssä, jonne Amoksen poika asettui asumaan tultuaan todistajaksi.
Vuonna 1948 Jehovan todistajat alkoivat julistaa ”hyvää uutista” Saint Croixin asukkaille. Kun T. E. Klein ja hänen vaimonsa saapuivat sinne vuonna 1951, Christianstedissa oli pieni seurakunta. Vuoden 1951 loppupuolella Klein teki lukuisia käyntejä erään saaren alkuasukkaan luokse. Koska käynnit useimmiten päättyivät väittelyihin, Klein lopulta sanoi miehelle: ”Jos haluat tutkia Raamattua, nuori mies, tulin tutkimaan Raamattua enkä väittelemään kanssasi.” Silloin tämä mies, Leroy Boyce, sanoi: ”Ainoa keino, jonka avulla voimme ratkaista tämän asian, on se, että tapaat pappini ja keskustelet asiasta hänen kanssaan. Sitten voin päättää, kumpaa teistä minun tulee uskoa.” Mikä oli seuraus? T. E. Kleinin kanssa käydyn keskustelun aikana pappi vihastui ja lähti hermostuneena pois. Nykyään Leroy Boyce palvelee vanhimpana Christianstedin seurakunnassa.
Vuonna 1949 ”hyvä uutinen” tavoitti Brittiläisten Neitsytsaarten asukkaat. Saman vuoden heinäkuussa lähetystyöntekijöiden vene Sibia saapui Road Townin satamaan Tortolalle. Neljä lähetystyöntekijää alkoi heti käydä talosta taloon kertomassa ihmisille ”hyvää uutista”. Päivän ajaksi he hajaantuivat pitkin rannikkoa ja vuoria saarnaamaan ihmisille ja johtamaan raamatuntutkisteluja. Iltaisin lähetystyöntekijät ottivat rannalle mukaan kaasulamppunsa, jotta saatiin valoa sopivan puun alla pidettävää raamatullista puhetta varten. Kun saaren asukkaat näkivät kaasulyhdyn, he sytyttivät pieniin paloöljypulloihin pannuista kangasriekaleista tehdyt soihtunsa ja laskeutuivat alas vuorenrinnettä kuulemaan puhetta. Soihdut näyttivät ikään kuin useilta liikkuvilta tähdiltä vuoren rinteellä. Se oli hurmaava näky.
Sibia kävi Tortolalla monta kertaa. Vähitellen sinne muodostui pieni kiinnostuneitten ryhmä. Lähetystyöntekijät voivat pitää säännöllisesti kokouksia siellä ollessaan. Kun he lähtivät pois, ryhmä jatkoi kokoontumista keskenään. Vuonna 1955 Lionel Sullivan, toinen Amos Sullivanin poika, saapui Tortolaan ja perustettiin Road Townin seurakunta.
Sopivien valtakunnansalien löytäminen
Kasvavien seurakuntien kokousten pitopaikoiksi vuokrattiin pieniä saleja. Mutta nämä salit tulivat pian liian ahtaiksi. Saint Thomasilla näytti mahdottomalta löytää sopivaa kokouspaikkaa. Kiinteistöt olivat hyvin kalliita, ja vuokrattavia paikkoja oli vähän ja nekin olivat hyvin kalliita. Mutta eräänä aamuna Jehovan todistajien seurakunnan esivalvojalle Walter Georgesille ilmoitettiin, että eräs nainen halusi puhua hänen kanssaan. Tämä keskustelu valmisti tietä kokouspaikan, valtakunnansalin, rakentamiselle.
Hallitus oli antanut määräyksen, että kaikkien asukkaitten tuli hankkia vesiklosetit. Tämä nainen halusi lahjoittaa maata, jos todistajat auttaisivat häntä hallituksen asettaman uuden säädöksen täyttämisessä. Koska naisen asunto oli huonossa kunnossa, todistajat tarjoutuivat rakentamaan hänelle talon, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Nainen oli mielissään järjestelystä. Sen jälkeen kun todistajat saivat lahjoitettua maata koskevan luovutuskirjan, he olivat valmiita rakentamaan uuden salin.
Mutta ketkä rakentaisivat sen? Sikäläisillä todistajilla oli hyvin vähän tietoa rakentamisesta. Eräs Floridassa Yhdysvalloissa asuva todistaja, joka oli kotoisin Saint Thomasilta, laati ilmaiseksi piirustukset. Mutta mistä he voivat tietää varmasti, että he osasivat lukea piirustuksia oikein? Joka ilta Walter Georges kävi Leroy Boycen luona, joka oli Saint Croixilla asuva todistajatoveri ja rakennusurakoitsija, ja tämä selitti piirustuksia hänelle. Leroy sanoi Walterille, mitä seuraavana päivänä piti tehdä. Tällä tavalla todistajat kykenivät rakentamaan valtakunnansalin ja talon naiselle, joka lahjoitti maan.
Nykyinen tilanne
1970-luvulla ”hyvää uutista” julistavien määrä Neitsytsaarilla lisääntyi valtavasti. Yhdysvaltain Neitsytsaarilla ja Brittiläisillä Neitsytsaarilla on nyt yli 570 julistajaa. Piirikonventeissa, joita pidetään joka vuosi tavallisesti Saint Thomasilla tai Saint Croixilla, on ollut läsnä lähes 1 000. ”Hyvää uutista” on tosiaan viety Amerikan lomamaahan, ja monet ottavat sen mielellään vastaan, muun muassa espanjankielinen väestö, jota parhaillaan palvelee kaksi Jehovan todistajien seurakuntaa.