”Älkää evätkö sitä toisiltanne”
MITÄ? Avioliitossa olevan oikeutta nauttia sukupuolisuhteista laillisen puolisonsa kanssa. Tämä kehotus on osoitettu kristitylle aviomiehelle ja vaimolle. – 1. Kor. 7:5.
Miksi apostoli Paavali kristityille kirjoittaessaan katsoi tarpeelliseksi ottaa esille niin intiimin asian? Ja miksi kristittyjen pitäisi kiinnittää siihen niin suurta huomiota nykyään?
Korinton kristityt, joille Paavali kirjoitti noin vuonna 55, asuivat niin moraalisesti turmeltuneessa kaupungissa, että korinttolaisten nimestä juontuva sana (korinthiázomai) alkoi merkitä ’haureuden harjoittamista’.
Me puolestamme voimme olla yhtä mieltä siitä, että nykyinen maailma on samoin moraalisesti turmeltunut. Monet hyväksyvät sukupuolielämässä vapaat suhteet. Jokaista pommitetaan seksillä television, elokuvien, kirjojen ja mainosten välityksellä. Tämä aiheuttaa suunnattoman painostuksen kulkea maailman moraalittomien mittapuitten mukaan.
Kristityt elävät tässä asiainjärjestelmässä ja hekin ovat tämän saman painostuksen alaisia. Se seikka, että jotkut kristityt jopa senkin jälkeen, kun ovat vaeltaneet monta vuotta totuuden tietä, lankeavat moraalittomuuteen, on todistus siitä, että tämä painostus on hyvin todellista ja vaarallista. Vaikka tämä painostus kohtaa sekä naimisissa olevia että naimattomia kristittyjä, keskittäkäämme tässä huomiomme erityisesti niihin, joilla on aviopuoliso, niihin, joille Paavali osoitti 1. Korinttolaiskirjeen 7:5:ssä olevat sanansa.
SUOJA
Jos olet naimisissa, niin kuinka voit suojella itseäsi – ja puolisoasi jota rakastat – lankeamasta sukupuoliseen moraalittomuuteen? Sinusta saattaa tuntua, että keskinäinen rakkautenne on niin voimakas, ettei tällaista voisi tapahtua kummallekaan teistä. Mutta saman Korinttolaiskirjeen 10. luvussa Paavali varoitti: ”Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.” – 1. Kor. 10:8–12.
Kirjeensä seitsemännessä luvussa Paavali esittää hyvän ja käytännöllisen neuvon: ”Haureuden yleisyyden vuoksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä. Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan, mutta samoin myös vaimo miehelleen. Vaimolla ei ole valtaa omaan ruumiiseensa, mutta hänen miehellään on; samoin miehelläkään ei ole valtaa omaan ruumiiseensa, mutta hänen vaimollaan on. Älkää evätkö sitä toisiltanne paitsi keskinäisestä sopimuksesta määräajaksi.” – 1. Kor. 7:2–5.
Paavali tiesi, miten väkevä voima sukupuolinen halu voi olla, niin kuin useimmat meistäkin tietävät. Siksi hän ymmärsi, ettei naimattomuus ollut mahdollista kaikille. Hän kirjoitti naimattomista: ”Jos heillä ei ole itsehillintää, niin menkööt naimisiin, sillä parempi on mennä naimisiin kuin olla intohimon tulessa.” – 1. Kor. 7:9, 37.
Aviopuolisoittenkin välille voi syntyä moraalisesti vaarallinen tilanne, jos jompikumpi puolisoista mielivaltaisesti laiminlyö aviovelvollisuutensa joksikin aikaa, varsinkin jos se jatkuu viikkoja tai kuukausia. ”Haureuden yleisyyden vuoksi” ja siitä sukupuolielämälle aiheutuvan vaaran vuoksi Paavali neuvoi aviopareja, ettei heidän tullut ’evätä toisiltaan’ sukupuoliyhteyttä.
TULEEKO PUOLISOLLE ”KUULUVAA” RAJOITTAA?
Moni nainen saattaisi kuitenkin sanoa: ’Merkitseekö se sitä, että olen velvollinen vastaamaan mieheni seksuaalisiin lähentelyihin aina kun hän haluaa? Entä jos en tunne halua yhdyntään? Ehkä olen väsynyt kovan päivän, esimerkiksi pyykkipäivän, jälkeen. Tai kuukautiskiertoni voi vaikuttaa mielialaani tai voimiini.’
Tällaiset reaktiot ovat ymmärrettävästi yleisempiä naisten keskuudessa kuin miesten. Miesten sukupuolivietti näyttää yleensä olevan vakaampi. He kiihottuvat herkemmin. Ja on vähemmän todennäköistä, että jokin häiriö tai kiihtymys tekisi hänet haluttomaksi sukupuolisuhteisiin. Naiset taas ovat usein alttiimpia vaikutuksille, heidän tunteittensa viritys on herkempi. Niinpä jokin huoli, lasten välinen riita, lapsen sairastuminen tai aviomiehen lausuma kova sana voi vähentää vaimon kiinnostusta sukupuolisuhteisiin. Lisäksi liian rasittava työ tai kuukautiskierron vaikutus saattaa tehdä sukupuoliyhdyntään osallistumisen pikemmin vaivannäöksi kuin nautinnoksi. – 1. Moos. 31:35; 1. Piet. 3:7.
Paavalin sanat eivät tarkoita sitä, että vaimon (tai aviomiehen) täytyy osallistua yhdyntään milloin tahansa jompikumpi puolisoista saattaisi haluta sitä.
On olemassa toinen Raamatun neuvo, jota rakastavat aviomiehet ja vaimot soveltaisivat tässä tilanteessa. ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua”, kuuluu sopiva neuvo. – 1. Kor. 10:24.
Rakastava kristitty mies ei varmaankaan kiihkeästi vaadi hänelle ”kuuluvaa”, kun on ilmeistä, että hänen vaimonsa on liian väsynyt tai haluton. Hänen tulisi yrittää pitää mielessään apostoli Pietarin aviomiehille antama neuvo: ”Asukaa jatkuvasti samalla tavoin heidän [vaimojenne] kanssaan tiedon mukaan, osoittaen heille kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle.” (1. Piet. 3:7) Tällainen erinomainen suhtautumistapa auttaa aviomiestä rajoittamaan tai hillitsemään sukupuolista haluaan kunniallisella ja rakkaudellisella tavalla.
Nainen, jota on siunattu niin huomaavaisella puolisolla, kunnioittaa häntä varmaan enemmän ja saattaa usein tuntea olevansa halukkaampi sukupuolisuhteisiin, koska hän tietää voivansa luottaa täysin siihen, että hänen miehensä on hellä ja huomaavainen.
Viisas ja rakastava vaimo ymmärtää, että hänen miehellään on sukupuolinen tarve ja oikeus saada tämä tarve tyydytetyksi, aivan samoin kuin aviomiehen täytyy huolehtia vaimonsa tarpeista. Paavali esittää avioliitossa oleville vakavan muistutuksen: ”Älkää evätkö sitä toisiltanne paitsi keskinäisestä sopimuksesta määräajaksi.” (1. Kor. 7:5) Joskus joku pariskunta saattaa päättää, että jonkin syvää hengellistä tai tunneperäistä huolestumista koskevan asian vuoksi sukupuoliyhdyntä olisi sopimatonta joksikin aikaa. Mutta sen tulisi tapahtua ”keskinäisestä sopimuksesta” eikä sen tulisi kestää kovin pitkää aikaa, jottei kummallekaan aiheutettaisi tarpeetonta rasitusta sukupuolisten halujensa ’hillinnässä’.
KESKUSTELUN TARVE
”Keskinäinen sopimus” edellyttää hyvää ajatustenvaihtoa. Jotkin pariskunnat puhuvat vapaasti muista asioista mutta eivät intiimeistä sukupuolielämään liittyvistä asioista. Lapsena saatu kasvatus, kokemukset tai estot ovat saattaneet johtaa siihen, ettei sellaisista asioista puhuta puolison kanssa. Tämä voi aiheuttaa väärinymmärryksiä, pettymystä ja melkoista tunneperäistä tuskaa. Jos vaimo ei kerro ongelmasta, joka vaikuttaa hänen seksuaaliseen reagointiinsa, niin se voitaisiin ymmärtää väärin todisteeksi kieltäytymisestä, mistä olisi onnettomat seuraukset. Tai aviomies voi pitkäaikaisen sairauden jälkeen havaita halunsa sukupuolisuhteisiin vähentyneen. Hän ei ehkä kehtaa puhua siitä vaimonsa kanssa. Mutta ellei hän puhu, niin mitä vaimo päättelee? Kristillinen rakkaus saa aviopuolisot voittamaan mahdollisen vaiteliaisuuden ja puhumaan keskenään vapaasti sellaisista asioista, jotta avautuisi mahdollisuus keskinäisen rakkaudellisen avun antamiseen normaaleitten suhteitten palauttamiseksi. Sellaisista asioista puhumisessa on tärkeätä valita paras mahdollinen aika. Tavallisesti on viisasta käsitellä sellaisia asioita silloin, kun molemmat ovat rentoutuneita ja hyvin levänneitä eikä silloin kun jännityksellä tai väsymyksellä voisi olla haitallinen vaikutus. – Sananl. 25:11.
Entä sitten, jos on tarpeellista välttää pitkän aikaa sukupuoliyhteyttä? Ehkä lääkäri on selittänyt, että sukupuolisuhteet aiheuttaisivat vakavan vaaran jommankumman terveydelle. Tällöinkin on hyvä ajatustenvaihto tärkeätä. Kun molemmat puolisot ymmärtävät tilanteen ja kohtaavat sen yhdessä, se on paljon helpompaa kuin jos vain toinen puoliso kärsisi vaiti ollen. ’Epäämisen’ kohteeksi joutunut voi myös luottavaisesti odottaa Jehovalta apua pysyäkseen siveänä ja pitääkseen aviovuoteen saastuttamattomana. (Hepr. 13:4) Tällaisena aikana olisi luonnollisesti typerää asettua alttiiksi vaikutuksille tai tilanteille, jotka voisivat heikentää päätöstä pysyä siveänä.
Ikävä kyllä, jotkut puolisot ovat jättäneet täyttämättä aviovelvollisuutensa muista syistä. Joissakin tapauksissa sukupuolisuhteita on käytetty aseena kiistojen ratkaisemisessa, keinona saada oma tahtonsa läpi tai ilmauksena mielipahasta tai tyytymättömyydestä, jonka jokin erehdys tai laiminlyönti on aiheuttanut. Mutta se on vastoin Raamatun viisasta neuvoa: ”Älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa. Mutta tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, antaen toisillenne auliisti anteeksi.” (Ef. 4:26, 32) Rakkaus ”ei pidä kirjaa pahasta”; eikä se ’maksa pahaa pahalla’. – 1. Kor. 13:4, 5; Room. 12:17.
Raskauden mahdollisuus voi myös vaikuttaa sukupuolisuhteisiin kohdistuvaan tunteeseen. Monissa maissa syntyvyydensäännöstelymenetelmien tuntemusta ja ehkäisyvälineiden käyttöä pidetään itsestään selvänä. Kristitty aviomies voi omantuntonsa ja puolisonsa kanssa käydyn neuvottelun perusteella tehdä henkilökohtaisen ratkaisun tässä suhteessa.
Joissakin maissa ehkäisyvälineiden tuntemus on kuitenkin vielä vähäistä ja niiden saanti vaikeaa. Tämä voi olla huolen aihe varsinkin silloin, kun on tapana, että aviomies yksinomaan ratkaisee, milloin hän on sukupuolisuhteissa vaimonsa kanssa ja milloin ei. Vaimon saatetaan odottaa olevan niihin valmis. Mutta silloinkin, kun mies on kasvatettu ajattelemaan tällä tavalla, hän todennäköisesti muuttuisi, kun hän alkaa ymmärtää Raamatun periaatteita. (Ef. 2:3; 4:20–24) Hänen vaimoaan kohtaan osoittamansa huomaavaisuus saisi hänet ymmärtämään hänen tarpeensa ja tarvittaessa hankkimaan sellaista tietoa, joka parhaiten auttaisi häntä säätelemään suhdettaan häneen ja toimimaan perheen yhteisten päämäärien hyväksi.
Koskaan ennen ei ole ollut tällaista aikaa vaadittaessa kristittyjä pysymään lujina uskossa ”kaikessa siveellisessä puhtaudessa”. (1. Tim. 5:2) Kipeämmin kuin koskaan ennen avioparit tarvitsevat toistensa rakkaudellista tukea ’työskennellessään omaksi pelastuksekseen’. (Fil. 2:12) Jos olet avioliitossa oleva kristitty, niin ole rakkaudellinen, kärsivällinen, hellä ja sääliväinen puolisoasi kohtaan kaikessa, myös sukupuolisuhteiden ollessa kysymyksessä. Muistakaa, että teillä on toisianne kohtaan velvoitus, sinun tulee antaa puolisollesi hänelle ”kuuluva”. ”Älkää evätkö sitä toisiltanne”, vaan toimikaa osoittaen rakkaudellista kiinnostusta ja huomaavaisuutta puolisoanne kohtaan. Ole siten avuksi itsesi ja puolisosi suojelemiseksi moraalittomalta painostukselta. Sellainen rakkaudellinen keskinäinen kiinnostus saa varmasti osakseen Jehovan siunauksen ja rikastuttaa yhteistä elämäänne.