Kenellä voi olla uskoa tänä epäilyksen aikakautena?
ME ELÄMME epäilyksen aikakautta. Skeptisismi on tullut muotiin. Meitä kannustetaan asettamaan kaikki kyseenalaiseksi – tavat, mielipiteet, moraali, perinteiset arvot, jopa Jumalan olemassaolo ja hänen Sanansa, Raamatun, totuudellisuus.
Monet ihmiset, jotka tietävät Raamatusta hyvin vähän, epäilevät sitä joka tapauksessa. Heidän epäilynsä ei perustu siihen, mitä Raamattu todellisuudessa sanoo, vaan siihen mitä jotkut ovat sanoneet sen sisältävän. Mutta kuinka kukaan voi muodostaa varmaa mielipidettä kirjasta, jota ei ole koskaan lukenut ja jota ei todellakaan tunne? Kenellä sitä paitsi voi olla uskoa tänä epäilyksen aikakautena?
Eräs Jehovan todistaja sanoi miehelle, jonka vaimo oli kiinnostunut tutkimaan Raamattua: ”En missään tapauksessa odota teidän uskovan jotakin näin tärkeätä vain siksi, että olemme keskustelleet siitä kuluneen tunnin. Mutta sitten kun tiedätte, mitä Raamattu todella sanoo, uskon teidän olevan sen totuudellisuudesta yhtä vakuuttunut kuin minäkin.” Aviomies suostui syventymään asiaan, Raamatun kotitutkistelu aloitettiin ja ennen pitkää hänkin osallistui toisten opettamiseen. Hän hankki näin tosi uskoa tänä epäilyksen aikakautena.
Muuan ranskalainen perheenäiti, joka oli alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, sanoi: ”Minä epäilen, minä epäilen, minulla on hyvin vakavia epäilyksiä!” Kuitenkin hän jatkoi tutkimista. Hänen tietonsa kasvaessa hänen epäilynsä hävisi, ja hän on nyt yli 20 vuotta opettanut toisille asioita, jotka vahvistivat hänen uskoaan.
Usko tulee täsmällisen tiedon kautta, ja tuo tieto sisältää tosiasioita, joihin perustaa oikeat ratkaisut. Esimerkiksi kun Jeesus Kristus oli maan päällä, tieto hänen hämmästyttävistä teoistaan ja opetuksestaan sai monet vilpittömät ihmiset ’uskomaan hänen nimeensä’. – Johannes 2:23; 8:30.
Sama pitää paikkansa nykyään. Raamatun totuus käy selvästi ilmi, kun jätät omaan arvoonsa mahdollisesti kuulemasi Raamattua koskevat virheelliset tiedot ja otat itse selville, mitä tämä hämmästyttävä kirja todellisuudessa opettaa.
Esimerkiksi Raamatun ennustukset olivat sellaisia, ettei ainutkaan ihminen tai ihmisryhmä olisi voinut keksiä niitä. Kuitenkin nämä joskus satoja tai jopa tuhansia vuosia etukäteen kirjoitetut ennustukset ovat täyttyneet niin hämmästyttävän yksityiskohtaisesti, että ne ovat vakuuttava todiste siitä, että Raamattu on lähtöisin Jumalasta ja että sen lupaukset tulevat täyttymään.
Kauan sitten iäkäs Joosua, jolla oli takanaan monien vuosien kokemus Jumalan teistä, sanoi israelilaisille: ”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” – Joosua 23:14.
Lisäksi Raamatun arvo näkyy käytännössä. Kun Raamatun neuvoja sovelletaan, se parantaa ihmisten elämää ja muuttaa persoonallisuuksia. Se auttaa väkivaltaisia, riidanhaluisia ihmisiä kehittämään lempeyttä ja itsehillintää. Jos jotkut epäilevät tätä, heidän pitäisi tutkia Raamattua. Vaikutus, joka sen totuudella voi olla heidän elämäänsä, saattaa hämmästyttää heitä. – Galatalaisille 5:19–23; Efesolaisille 4:20–32.
Sen sijaan että joutuisit skeptisismin uhriksi tänä epäilyksen aikakautena, voit hankkia tosi uskoa. Raamattu voi tosiaankin auttaa sinua kehittämään vahvan, elämän antavan uskon. Mutta miten se voi tehdä tämän?
[Tekstiruutu s. 4]
Perhe epäilevässä maailmassa
Raamatulla on paljon sanottavaa perheestä. Se sanoo, että perheen perustana tulisi olla rakkaus ja että kysymyksessä on kahden henkilön pysyvä sitoumus, joka koskee heitä ja heidän lapsiaan. (Matteus 19:4–6) Jopa yhteiskunnissa, joissa ei ole tunnettu Raamattua eikä noudatettu sen periaatteita, ihmisen 6 000-vuotinen kokemus on todistanut perheen arvon.
Kuitenkin monet nuoret, jotka seuraavat, mitä sanomalehdissä, kirjoissa ja televisiossa esitetään, ovat alkaneet epäillä avioliiton arvoa nykyään. Jotkut katsovat avioliiton olevan rajoittava ja ajattelevat, että toiselle moraalisesti uskollisena oleminen rajoittaa heidän ”vapauttaan”. Epäillen heitä iäkkäämpiä he hyväksyvät ”uuden” moraalin, joka ei itse asiassa ole mitään muuta kuin vanhaa moraalittomuutta uudella nimikkeellä. He elävät jonkun kanssa sitoutumatta todella rakentamaan elinikäistä rakkautta, luottamusta ja ykseyttä.
Aika kuluu. He vanhenevat. Sitten kun he todella tarvitsevat uskollisuutta ja tukea, jota olisi pitänyt kehittää, he usein huomaavat olevansa hylättynä, yksin ja sydän särkyneenä. Vasta sitten he tajuavat, että tuo toinenkaan henkilö ei sitoutunut eikä hänellä ollut aikomusta maksaa takaisin aikaa, rakkautta ja antaumusta silloin kun niitä todella tarvitaan.
Jumala tietää, miten meidät on tehty. Hän tietää, mikä meille on parasta. Hänen moraalisia periaatteitaan ei voida kieltää eikä sivuuttaa ilman vakavia seurauksia. Tämä on tosiasia riippumatta siitä, mitä epäilevä maailma saattaa sanoa.