Panama iloitsee rakennustyöstään
RAKENNUSHANKKEET eivät ole mitään uutta Panamassa. Vähän ennen tämän vuosisadan alkua alettiin rakentaa valtavaa kanavaa, joka kulkee tämän kapealla kannaksella sijaitsevan maan keskustan poikki ja yhdistää Atlantin valtameren ja Tyynenmeren toisiinsa. Tämän suunnattoman rakennushankkeen ansiosta pikkuruinen Panama sai nimen ”maailman risteysasema”.
Tammikuun 18. päivänä 1986 saatiin päätökseen toisenlainen rakennustyö. Tuona päivänä Jehovan todistajat pitivät juuri valmistuneiden haaratoimistotilojensa vihkiäiset. Vaikka ainoastaan 211 henkeä saattoi olla varsinaisesti läsnä vihkiäisohjelmassa, tuhannet muut kuuntelivat ohjelmaa puhelimen välityksellä. Uudessa rakennuksessa on tilat haaratoimiston henkilökunnalle, lähetystyöntekijöille ja kirjapainolle.
Näiden tilojen rakentaminen on kuitenkin vain osa hengellisestä rakennusohjelmasta, joka on ollut käynnissä Panamassa 1800-luvun lopusta lähtien, jolloin tänne kylvettiin Valtakunnan totuuden siemeniä. Vuonna 1957 Panamassa oli noin tuhat ”hyvän uutisen” julistajaa. (Matteus 24:14) Tuona vuonna rakennettu pieni haaratoimisto ja lähetyskoti riitti silloin. Mutta 20 vuodessa todistajien määrä on kolminkertaistunut! Niinpä syyskuussa 1982 Jehovan todistajien hallintoelin antoi hyväksymyksensä uuden haaratoimiston rakentamiselle.
Toimisto sijaitsee kauniilla paikalla, josta on näköala järvelle, vajaan 20 kilometrin päässä Panaman pääkaupungista Panamásta.
Rakentamisen haasteita
Mutta kuka suunnittelisi rakennuksen? Miten se rakennettaisiin, ja ketkä tekisivät työn? Pitäen mielessään Psalmin 127:1:n sanat veljet ponnistelivat eteenpäin tietäen, että Jehova auttaisi heitä voittamaan nämä ylitsepääsemättömiltä tuntuvat esteet.
Ensin tehtiin alustava pohjapiirros, josta näkyi miten paljon tilaa tarvittaisiin toimistoa, kirjastoa, kirjallisuusvarastoa, pientä kirjapainoa ja haaratoimiston henkilökunnan asuinhuoneita varten. Mukaan liitettiin tilava valtakunnansali. Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevan Vartiotorni-seuran päätoimiston arkkitehtiosasto suunnitteli sitten rakennuksen, joka täytti nämä tarpeet.
Seuraavana haasteena oli varsinainen rakennustyö. Sadat paikalliset todistajat ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi. Yhdysvaltalaiset veljet tarjosivat myös taitojaan ja apuaan. Vain kuuden viikon kuluessa oli saapunut kaikkiaan 230 auttajaa, joiden joukossa oli myös joitakuita muista Keski-Amerikan maista tulleita.
Paikalliset veljet antoivat mielellään kotinsa käyttöön. Muuan perhe muutti jopa tilapäisesti telttaan asumaan voidakseen majoittaa 11 vapaaehtoista työntekijää. Sellaiset veljet, jotka omistivat koululaisten kuljettamiseen tarkoitettuja pienoisbusseja, huolehtivat näiden työntekijöiden kuljetuksesta. Toiset osallistuivat niiden 30 000 ilmaisen aterian valmistamiseen, jotka tarjoiltiin itse rakennuspaikalla. Ananaksesta, appelsiinista, papaijasta ja mangosta sekä kookosmaidosta tehtyjä virkistäviä juomia tarjoiltiin säännöllisesti tropiikin auringon alla ahertavien janon sammuttamiseksi.
Ei mikään Baabelin torni
Työ edistyi nopeasti. Kahdessa viikossa kaikki seinät oli pystytetty toisen kerroksen tasalle asti, osa teräspalkeista oli paikoillaan ja toisessa kerroksessa sijaitsevan valtakunnansalin lattia oli valettu. Putki- ja sähkötöitä tehtiin samanaikaisesti harkkomuurauksen, rappauksen ja ikkunoiden ja ovien asennuksen kanssa. Vajaan kuukauden kuluttua katto oli paikoillaan, ja se suojasi juuri ajoissa rankalta saderyöpyltä, joka oli epätavallinen siihen aikaan vuodesta.
Joskus eteen tuli ongelmia. Aika ajoin paikalla oli jopa 800 vapaaehtoista työntekijää, ja tarvittiin melkoisesti järjestelyjä, jotta kaikille olisi riittänyt töitä. Lisäksi suurin osa muualta tulleista veljistä ei osannut espanjaa. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt rakennustöitä, niin kuin pahamaineisen Baabelin tornin rakentamisen aikoihin, vaan veljet ilmaisivat hengen hedelmää – ja saivat apua tulkeilta. – Galatalaisille 5:22, 23.
Koko hankkeen ajan korostettiin hengellisiä asioita. Seurakunnankokoukset pidettiin säännöllisesti rakennuspaikalla, ja kenttäpalvelukseen osallistumiselle varattiin aikaa. Lisäksi järjestettiin tilaisuuksia virkistäytymiseen, kiertokäynteihin ja yhdessäoloon. Veljet olivat kuitenkin siellä pääasiallisesti tekemässä työtä, ja rakennukset valmistuivat nopeasti!
Vihkiäispuheessaan hallintoelimeen kuuluva John Booth teki erinomaisen yhteenvedon sanoessaan: ”Mitä tästä kaikesta rakentamisestamme oikein tulee? No, mehän rakennamme ikuista tulevaisuutta silmällä pitäen. Ei niin, että tämä rakennus kestäisi ikuisesti, mutta tämän rakentamisen ja veljien kaikkialla tässä maassa ja kaikkialla maailmassa tekemän työn tuloksena on ihmisiä, jotka tulevat elämään ikuisesti.” Ei siis ole ihme, että Panaman Jehovan todistajat iloitsevat jatkuvasti laajentuvasta rakennustyöstään!
[Kartat s. 21]
(Ks. painettu julkaisu)
Panama
Panamá