Suuria asioita tapahtuu pienessä maassa!
LÖYDÄTKÖ kartastasi Luxemburgin suurherttuakunnan? Tämä pikkuruinen maa sijaitsee aivan Belgian, Ranskan ja Länsi-Saksan rajojen yhtymäkohdassa. Vaikka se onkin pieni, se ei ole suinkaan mikään merkityksetön maa. Sen pääkaupunki Luxemburg on yksi Euroopan yhteisöjen (EY) keskuspaikoista. Se on myös arvossa pidetty rahamaailman keskus, jossa on tällä hetkellä edustettuna 125 pankkia. Luxemburgin suurherttuakunta on kuitenkin pinta-alaltaan vain 2 586 neliökilometriä ja sen väkiluku on ainoastaan 372 000!
On sen vuoksi ymmärrettävää, että Luxemburgin Jehovan todistajien osuus maailmanlaajuisessa Valtakunnan saarnaamistyössä on suhteellisen pieni, kun sitä verrataan siihen, mitä ympärillämme olevissa suuremmissa maissa asuvat todistajat tekevät. Täällä tapahtunut Valtakunnan saarnaamistyön kasvu tuo siitä huolimatta mieleen Sakarjan 4:10:n: ”Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän?” Kuten enkeli kertoi tuolle heprealaiselle profeetalle, se ei tapahdu ”sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot [”armeijoiden Jehova”, UM]”. (Sakarja 4:6) Olipa työmme siis kuinka vaatimatonta tahansa, sitä ei varmastikaan voida väheksyä. Jumalan hengen ohjauksessa se tuo ylistystä hänelle.
’Pienten alkujen päivät’
Valtakunnasta todistaminen alkoi Luxemburgissa, kun vuosina 1922–1925 kourallinen kristittyjä Strasbourgista Ranskasta tuli tänne levittämään traktaatteja. Vaikka heitä lukumääräisesti olikin vähän, heidän painetut sanomansa olivat voimakkaita. Mietihän seuraavia traktaattien otsikoita: Varoittava kehoitushuuto maailman johtajille, Varoitus kaikille kristityille ja Syytös väärää kristillisyyttä vastaan. Noiden sanomien levittämiseen tarvittiin paljon rohkeutta, sillä Luxemburgin suurherttuakunta oli yli 96-prosenttisesti roomalaiskatolinen ja tiukasti kiinni uskonnossaan ja perinteissään.
Vuosina 1930 ja 1931 Luxemburgissa näytettiin Luomisnäytöstä. Eräässä mielessä esitykset ja niistä koituneet seuraukset muistuttavat Jeesuksen palveluksesta. Suuret ihmisjoukot tungeksivat Jeesuksen ympärillä kuullakseen hänen puhuvan ja nähdäkseen tai kokeakseen hänen suorittamiaan parannustekoja, mutta vain harvoista tuli hänen opetuslapsiaan. (Matteus 4:23–25; 23:37) Luxemburgin kaupungissa vuokrattu sali oli täpötäysi Luomisnäytöksen esityksissä 300 hengen ollessa läsnä joka ilta. Mutta vain harvat palasivat lisätietoja antaviin esitelmiin ja keskustelutilaisuuksiin, joita pidettiin esityksiä seuranneina viikkoina. Alussa läsnä oli 20–30 henkeä, myöhemmin 10 ja lopulta 4. Vain noilla muutamilla oli kestävää arvostusta sitä hengellistä ruokaa kohtaan, jota heille tarjottiin.
Kestävyydestä saadaan palkaksi siunauksia
Vuonna 1931 ensimmäiset syntyperäiset luxemburgilaiset ryhtyivät saarnaamistyöhön. Se ei ollut lainkaan yksinkertaista. Roomalaiskatolinen kirkko oli pannut alulle inhottavan propagandakampanjan Jumalan kansaa vastaan, ja sen vaikutuksesta poliisi häiritsi talosta-taloon-palvelustamme mahdollisimman paljon. Poliisi takavarikoi kirjallisuuttamme, varoitti tai pidätti veljiämme lähes joka kerta, kun he olivat kenttäpalveluksessa. Pysähtyisikö tosi palvonnan kasvu nyt suurherttuakunnassa? Aivan päinvastoin! Heti August Riedmuellerin, ensimmäisen maassa työskennelleen kokoajanpalvelijan, karkotuksen jälkeen kymmenen luxemburgilaista kastettiin 25. syyskuuta 1932. He osallistuivat saarnaamistyöhön säännöllisesti huolimatta vaikeuksistaan poliisin kanssa.
Sotaa edeltävänä vuonna 1934 viisitoista täällä ollutta julistajaa levitti 3 164 raamatullista julkaisua. Monesti he matkustivat pyörällä 80–100 kilometriä päivässä! Muuan sisar selosti: ”Polkupyöräni oli ’vakiotoverini’. Minulle oli mieluisaa työskennellä kylässä toisensa jälkeen, erityisesti sunnuntaisin.”
Saksan armeija valtasi Luxemburgin suurherttuakunnan vuonna 1940 ja pakotti veljemme työskentelemään viisi vuotta maan alla. Muutamia heistä pidätettiin. Vietettyään kuukausia vankilassa heidät vapautettiin ja heitä kiellettiin ankarasti jatkamasta enää lainkaan julkista saarnaamista Jehovan todistajina. (Ks. Apostolien teot 4:17, 18.) Kaksi veljeä vietiin keskitysleireille. Kaikesta huolimatta jäljelle jääneet veljet tekivät voitavansa, ja kiinnostuneille johdettujen Raamatun kotitutkistelujen määrä nousi vuoden 1942 6:sta 20:een vuonna 1944. Ja kun 23 henkeä raportoi kenttäpalvelusta vuonna 1939, niin vuonna 1946 saatiin uusi 39 julistajan huippu.
Jehovan siunaus nähtävissä
Näitä aikoja seuranneina vuosikymmeninä Jehova Jumala on siunannut runsaasti Valtakunnan saarnaamistyötä Luxemburgissa antamalla kasvua. Todistajien määrä kasvoi 1 336:n huippuun vuonna 1988. Nyt haaratoimistomme alueella on keskimäärin yksi Jehovan todistaja jokaista 327:ää asukasta kohden. Yli 2 900 henkeä oli läsnä Herran illallisen vietossa 1. huhtikuuta 1988, mikä merkitsi sitä, että joka 148. asukas oli läsnä! Kokoajanpalvelusta kohtaan on myös osoitettu paljon kiinnostusta. Vielä vuonna 1955 oli ainoastaan viisi kokoajantyöntekijää eli tienraivaajaa, mutta toukokuussa 1988 oli kentällä kaikkiaan 190 tienraivaajaa!
Tämä kasvu on tehnyt välttämättömäksi laajentaa haaratoimistotilojamme. Ensimmäinen Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran haaratoimisto perustettiin tänne syyskuussa 1955, ja siihen kuului kaksi huonetta eräästä yksityiskodista. 12. syyskuuta 1987 vihittiin käyttöön kaunis, uusi 20 huonetta käsittävä haaratoimisto ja Beetel-koti. Samanaikaisesti vihittiin myös miellyttävä uusi lähetyskoti, jossa on kolme huoneistoa ja kaksi valtakunnansalia.
Saarnaamista kaikissa tilanteissa
Luxemburg on tosiaan kansainvälinen maa. Luxemburgilaiset ovat itse kolmikielisiä. Mutta koska yksi jokaisesta neljästä asukkaasta on kotoisin jostakin vieraasta maasta, yleisesti puhutaan monia kieliä.
Ulkomaalaiset tulevat työskentelemään Euroopan yhteisöjen virastoissa, monissa pankeissa tai käytännön aloilla. Niinpä näitä ulkomaisia kieliä puhuvia ryhmiä palvelemassa on ranskalaisia, italialaisia ja portugalilaisia seurakuntia.
Muuan portugalilainen sisaremme kertoo, mitä tapahtui äskettäin eräällä lentomatkalla: ”Otin mukaani jonkin verran lehtiä mahdollista satunnaista todistamista varten. Lentokoneemme tarvitsi huoltoa ensimmäisessä pysähdyspaikassamme. Kenenkään ei sallittu poistua koneesta. Aluksi minulla ei kerta kaikkiaan ollut rohkeutta tehdä sitä, mitä sydämeni vaati minua tekemään. Rukoilin Jehovaa yhä uudelleen antamaan minulle voimaa käyttääkseni tämän tilaisuuden hyväkseni.
”Harkittuani tilannetta jonkin aikaa menin kysymään lentoemänniltä, saisinko tarjota joitakin rohkaisevia ja hyödyllisiä lehtiä koneessa oleville ihmisille. He antoivat minun tehdä sen, ja olin mielissäni, kun saatoin lähestyä matkustajia vapaasti edeten istuinriviltä toiselle aivan kuin olisin ollut talosta-taloon-työssä. Saatoin levittää 12 lehteä ja kirjasen eri ihmisille, ja kävin joitakin hyviä keskusteluja.
”Miesmatkustaja, jota viimeiseksi lähestyin, vastasi alentuvasti, ettei hän tarvinnut apua, sillä hän oli erään evankelisen kirkon pappi. Hänen mielestään minun ei ollut myöskään sopivaa lähestyä matkustajia sillä tavoin. Tahdikkaasti jatkoin keskustelua siltä yhteiseltä pohjalta, että uskoimme Jumalaan ja arvostimme kaikkia niitä siunauksia, joita hän antaisi häneen uskoville. Keskustelun jälkeen pappi kiitti minua siitä, että minulla oli uskoa, sekä myös rohkeudestani puhua kaikille matkustajille.
”Sitten vierustoverini alkoi esittää kysymyksiä, ja keskustelimme lähes kolme tuntia!”
Veljemme ovat osoittaneet myös poikkeuksellista intoa talosta-taloon-palveluksessaan. Muuan kierrosvalvoja kertoo palvelukseen lähdöstä eräässä seurakunnassa: ”Huippukohta oli kokoontumisemme kenttäpalvelusta varten sunnuntaiaamuna. Seurakunnan yhteydessä olevasta 109 julistajasta 102 oli läsnä osallistuakseen saarnaamistyöhön! He ponnistelivat erinomaisella tavalla kutsuakseen kiinnostuneita iltapäivällä pidettävään esitelmään, ja seurauksena oli, että täpötäydessä salissa oli läsnä 198 henkeä! Monet olivat kokouksessa ensimmäistä kertaa, vaikka tuon seurakunnan alueella onkin yksi todistaja jokaista 50 asukasta kohden!”
Nuoret ilmaisevat myös erinomaista asennetta niitä tilaisuuksia kohtaan, joita heillä on Valtakunnan sanoman julistamiseen. Luettuaan Vartiotornissa 1. huhtikuuta 1985 olleita tietoja joidenkin veljiemme pidättämisestä Turkissa kaksi teini-ikäistä päätti käydä Turkin suurlähettilään luona. He kertovat:
”Ensiksi meidän täytyi sopia tapaamisesta. Aluksi hänen sihteerinsä ei suhtautunut meihin vakavasti. Saadaksemme sihteerin vakuuttuneeksi vilpittömistä aikomuksistamme näytimme hänelle erikielisiä lehtiemme numeroita, jotka sisälsivät saman selostuksen. Se teki häneen vaikutuksen, hän otti lehdet ja meni suurlähettilään toimistoon. Kymmenen minuutin kuluttua hän palasi kertomaan meille, että voisimme tulla uudelleen kahden viikon kuluttua, mutta että suurlähettiläs pitäisi lehdet tarkistaakseen niissä esitetyt voimakkaat syytökset. Mielestämme tämä oli hyvä merkki.
”Kun palasimme lähetystöön tapaamistamme varten, huomasimme, että suurlähettiläs oli erittäin miellyttävä ja ystävällinen. Hän näytti meille teleksisanoman, jonka hän oli lähettänyt Turkin hallitukselle tarkistaakseen useita lehdessämme mainittuja yksityiskohtia. Ne oli vahvistettu ja antoivat valituksellemme paljon pontta.
”Häneen oli tehnyt vaikutuksen se, että artikkeli oli kirjoitettu niin objektiivisesti, liioittelematta ja kritisoimatta poliittisia johtajia epäoikeudenmukaisesti. Saatoimme puhua hänelle puolitoista tuntia Jumalan suvereenisuudesta, kristillisestä puolueettomuudesta ja ihmisen kyvyttömyydestä hallita menestyksekkäästi toista ihmistä. Hän ilmaisi ymmärtävänsä asenteemme ja kysyi, mitä hän voisi tehdä auttaakseen. Ehdotimme, että hän kertoisi hallitukselleen tapaamisestamme ja siitä, mitä hän ajatteli koko asiasta. Hän suostui tekemään niin ja pyysi saada joitakin tuon lehden numeroita lähettääkseen niitä hallituksen eri edustajille. Hän sanoi kokoavansa asiaan liittyvistä tiedoista kansion ja yrittävänsä auttaa kaikin keinoin.”
Muutamia kuukausia myöhemmin Vartiotornissa kerrottiin, että Turkin todistajat oli vapautettu vankilasta Turkin korkeimman oikeuden päätöksellä. Saatuaan tietää siitä nuoret miehet tekivät uusintakäynnin suurlähettilään luo, joka otti heidät lämpimästi vastaan.
Kun tarkastelemme Valtakunnan julistustyön historiaa täällä Luxemburgin suurherttuakunnassa, havaitsemme, miten viisasta on olla halveksimatta ”pienten alkujen päivää” ja luottaa siihen, että Jehovan henki antaa meille jokaiselle voimaa, jota tarvitsemme suorittaaksemme hänen tahtonsa sen suurenmoiseen täyttymykseen saakka. Jehova Jumalan avulla täällä Luxemburgin haaratoimistomme pienellä alueella on tapahtunut suuria asioita. Kuuluvalla äänellä kutsumme teitä, jotka ette vielä niin tee, ’julistamaan kanssamme Jehovan suuruutta’ ja siten ’maistamaan ja näkemään, että Jehova on hyvä’. – Psalmi 34:4, 9, UM.
[Kartat s. 25]
(Ks. painettu julkaisu)
Pohjanmeri
Alankomaat
Saksan liittotasavalta
Belgia
Ranska
Luxemburg
150 km
Belgia
Luxemburg
Luxemburg
Saksan liittotasavalta
Trier
Ranska
Metz
[Kuva s. 27]
Victor Bruch, joka toisen maailmansodan aikana oli keskitysleirillä, palvelee kristittynä vanhimpana, vaikka hän onkin yli 80-vuotias