Jehova – ”sotasankari”

EGYPTIN armeijan valiojoukot oli tuhottu täydellisesti. Punaisenmeren tyrskyt heittelivät vaununajajien ja ratsumiesten ruumiita, ja sotakalustoa oli siellä täällä pitkin rantaa. Mooseksen johdolla israelilaiset riemuitsivat voittolaulun sanoin: ”Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra on sotasankari, Herra [”Jehova”, UM] on hänen nimensä.” – 2. Mooseksen kirja 15:1, 3.

Jehova sai Punaisellamerellä voiton, joka oli tosiaan osoitus hänen ylivoimaisuudestaan sodankäynnissä. Israel oli lähtenyt Egyptistä taistelumuodostelmassa, mutta sillä ei ollut juuri taisteluvalmiutta. Käyttämällä pilvipatsasta, josta tuli yöllä tulipatsas, Jehova oli johdattanut heidät Ramseksesta ”erämaan reunaan”, Eetamiin. (2. Mooseksen kirja 12:37; 13:18, 20–22) Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Sano israelilaisille, että he kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille; – – vastapäätä Baal-Sefonia – –. Ja farao on ajatteleva, että israelilaiset ovat eksyneet maassa ja – – hän ajaa heitä takaa.” (2. Mooseksen kirja 14:1–4) Tottelevaisesti israelilaiset tekivät täyskäännöksen ja matkasivat Pii-Hahirotiin. Faraon vakoojat kertoivat, että kansa näytti joutuneen sekasortoon, ja kuten oli ennustettu, farao pani sotajoukkonsa liikekannalle takaa-ajoa varten. – 2. Mooseksen kirja 14:5–9.

Loukku – israelilaisille vai faraolle?

Koska vuoret saartoivat israelilaisia kummaltakin sivulta, edessä oli meri ja takana olivat egyptiläiset, pelästyneet israelilaiset näyttivät joutuneen loukkuun, ja siksi he pyysivät Jumalalta apua. Mooses kutsui kansan koolle ja sanoi: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.” (2. Mooseksen kirja 14:10–14) Tuon lupauksen mukaisesti ”pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin joukon väliin – –. Näin koko yönä toinen joukko ei voinut lähestyä toista.” – 2. Mooseksen kirja 14:15–20.

Jehovan määräyksen mukaan Mooses nosti sauvansa meren yli ja ’halkaisi sen’, niin että israelilaiset saattoivat paeta. Tapahtui hämmästyttävä ihme! (2. Mooseksen kirja 14:16, 21) Voimakas itätuuli alkoi jakaa Punaisenmeren vesiä ja muodostui niin leveä väylä, että koko kansa – noin kolme miljoonaa ihmistä – saattoi kulkea sen läpi taistelumuodostelmassa. Israelilaisrivistön vasemmalle ja oikealle puolelle ’hyytynyt’ vesi muodosti kuin kaksi valtavan suurta muuria. – 2. Mooseksen kirja 15:8.

Tulipatsaan valossa israelilaiset pakenivat tuulen kuivaaman merenpohjan poikki. Aamun sarastaessa viimeinenkin israelilainen oli päässyt vastarannalle. ”Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta.” Takaa-ajajat olivat rynnänneet suin päin loukkuun! – 2. Mooseksen kirja 14:23.

”[Jehova] saattoi hämminkiin egyptiläisten joukon. Ja hän antoi heidän vaunujensa pyöräin irtautua, niin että heille kävi vaikeaksi päästä eteenpäin.” Mooses ojensi nyt kätensä meren yli, ja ”meri palasi paikoillensa”. Vesimuurit romahtivat ja alkoivat haudata alleen egyptiläisiä. He yrittivät paeta, mutta ”Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta”. Ei yksikään jäänyt henkiin! Riemuiten israelilaiset lauloivat voittolaulunsa Jehovalle. – 2. Mooseksen kirja 14:24–15:3; Psalmi 106:11.

Jehova taistelee Joosuan puolesta

Jehova osoittautui ”sotasankariksi” muissakin taisteluissa. Yksi tällainen taistelu käytiin Aissa. Ensimmäinen kaupunkiin tehty hyökkäys epäonnistui Aakanin vakavan väärinteon vuoksi. Kun tämä asia oli oikaistu, Jehova antoi Joosualle taisteluohjeet. – Joosua 7:1, 4, 5, 11–26; 8:1, 2.

Jehovan ohjeita totellen Joosua järjesti yöllä väijytyksen kaupungin taakse, sen länsilaidalle. Hänen pääjoukkonsa siirtyivät pohjoiseen Ain lähistöllä olevaan laaksoon ja näyttivät olevan valmiita suoraan hyökkäykseen. Ain miehet menivät ansaan. Vielä huumaantuneina edellisessä yhteenotossa saamastaan menestyksestä he ryntäsivät suin päin ulos kaupungista israelilaisia vastaan. Ollen pakenevinaan israelilaiset perääntyivät ”erämaahan päin” johdattaen näin viholliset kauas Aista. – Joosua 8:3–17.

Juuri oikealla hetkellä Jehova sanoi Joosualle: ”Ojenna keihäs, joka on kädessäsi, Aita kohti, sillä minä annan sen sinun käsiisi.” Saatuaan tämän merkin väijyksissä olleet miehet hyökkäsivät kaupunkiin, surmasivat sen asukkaat ja sytyttivät sen tuleen. Kaupungin ulkopuolella olleet vihollisjoukot joutuivat savun nähdessään täydelliseen hämminkiin. Ryhtymällä pakenemisen sijasta hyökkäykseen Joosua saattoi vihollisen satimeen joukkojensa väliin. Saatiinko voitto ihmisvoimin? Ei, vaan Joosua kertoi myöhemmin israelilaisille, miksi he voittivat: ”Herra [”Jehova”, UM], teidän Jumalanne, on itse sotinut teidän puolestanne.” – Joosua 8:18–27; 23:3.

Taistelu Kiisonilla

Jehovan ylivoimaisuus tuli jälleen esille lähellä Megiddoa sijaitsevassa Kiisonin laaksossa käydyssä taistelussa. Kanaanilaiskuningas Jaabin oli sortanut Israelia 20 vuotta. Hänen Siiseran komennuksessa olevalla armeijallaan oli yhdeksätsadat sotavaunut, joiden pyöriin oli kiinnitetty rautaviikatteet – näennäisesti voittamaton sotilaallinen mahti tuohon aikaan. – Tuomarien kirja 4:1–3.

Naisprofeetta Deboran välityksellä Jehova oli kuitenkin käskenyt tuomari Baarakia kokoamaan 10 000 soturia Taaborin vuoren huipulle Jaabinin joukkoja vastaan. Siisera reagoi nopeasti tähän miehistövahvuuden lisäykseen ryntäämällä Haroset-Goojimista Kiisonin purolaaksoon, Taaborin vuoren ja Megiddon väliin. Epäilemättä hän ajatteli, että täällä tasaisella maalla Israelin kehnosti varustetuilla jalkaväensotilailla ei olisi mitään mahdollisuuksia hänen sotavaunujaan vastaan. Hän ei kuitenkaan odottanut taistelevansa taivaallista Vihollista vastaan. – Tuomarien kirja 4:4–7, 12, 13.

Jehova käski Baarakia siirtymään Taaborin vuoren turvallisista korkeuksista laaksotasangolle, ja tämä houkutteli Siiseran joukot taisteluun. Silloin Jehova iski! Syöksyvä tulvavesi muutti taistelukentän hyllyväksi hetteiköksi, eivätkä Siiseran joukot päässeet liikkumaan. Tästä aiheutuneessa paniikkitilanteessa israelilaiset jalkaväensotilaat saivat helposti murskavoiton vihollisistaan. ”Koko Siiseran joukko kaatui miekan terään; ei ainoakaan pelastunut.” Kuohuvat Kiisonin tulvavedet olivat upottaneet kanaanilaiset sotavaunut liejuun ja vieneet kenties mukanaan melkoisesti ruumiita. – Tuomarien kirja 4:14–16; 5:20, 21.

Voitto Googista ja hänen joukoistaan

Nämä muinaiset tapahtumat olivat ennakkoväläyksiä vielä edessä olevasta Jehovan suurimmasta voitosta. Näköpiirissä häämöttää taistelu, joka käydään ”vuotten lopulla”. Hesekielin profetian mukaan Goog, joka kuvaa ”tämän maailman hallitsijaa” Saatana Panettelijaa, panee liikekannalle kansainväliset hyökkäysjoukot. Hän ohjaa joukkonsa tunkeutumaan kuvaannollisille ”Israelin vuorille” eli kristillisen ”Jumalan Israelin” korotettuun hengelliseen tilaan. – Hesekiel 38:1–9; Johannes 12:31; Galatalaisille 6:16.

Mikä houkuttelee Googin tekemään tämän suurhyökkäyksen Jumalan kansan kimppuun? Ennustuksen mukaan syynä on sen rauhallinen, hengellisesti kukoistava tila. Goog sanoo: ”Minä hyökkään suojattomaan maahan, karkaan rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina – asuvat muuria vailla kaikki tyynni, ja joilla ei ole salpoja, ei ovia. Sinä aiot saalista saada, ryöstettävää ryöstää – – kansalta – –, joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta.” – Hesekiel 38:10–12.

Jehovan kansaan kuuluvat eivät ole yleensä aineellisesti varakkaita. Maailmanlaajuisen saarnaamistyönsä avulla he ovat kuitenkin hankkineet runsaasti hengellisiä rikkauksia. On koottu nyt yli nelimiljoonainen ”suuri joukko – – kaikista kansakunnista”. (Ilmestys 7:9, 10) Todellista rikkautta! Saatana, joka on raivoissaan tästä hengellisestä menestyksestä, yrittää hävittää Jumalan kansan perin pohjin.

Mutta tultuaan kuvaannollisen Israelin maaperälle Goog hyökkääkin todellisuudessa itse Jehova Jumalaa vastaan. ”Minun vihani hehku [nousee]”, sanoo Jehova, joka kostaa kansansa puolesta. Googin sotajoukot hajaantuvat sekasorron vallassa. ”Toisen miekka on oleva toista vastaan.” Sitten Jehova päästää tuhovoimansa – ”kaatosateen, raekivet, tulen ja tulikiven” – valloilleen. Kuten Punaisellamerellä, Aissa ja Kiisonilla, Jehova taistelee jälleen kerran kansansa puolesta ja kirkastaa nimensä. ”Minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [”Jehova”, UM].” – Hesekiel 38:18–23.

Historialliset muistiinmerkinnät Jehovan muinoin käymistä taisteluista antavat meille syyn luottaa täysin tähän tulevaan ”suuren ahdistuksen” aikana saatavaan voittoon. (Matteus 24:21, 22) Jehovalla on aina tilanne hallinnassaan, hän on vihollisiaan viisaampi ja voi ohjailla olosuhteita niin, että ne koituvat hänen kansansa pelastukseksi. Tulee tosiaan käymään profeetta Jesajan ennustuksen mukaisesti: ”Herra lähtee sotaan niinkuin sankari, niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa; hän nostaa sotahuudon ja karjuu, uhittelee vihollisiansa.” (Jesaja 42:13) Hänen todistajiensa silmissä hän on ikuisesti JEHOVA, ”SOTASANKARI”! – 2. Mooseksen kirja 15:3.

[Kartta s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Matkareitti Egyptistä lähdettäessä

GOOSEN

Memfis

Ramses

Sukkot

Migdol

Pii-Hahirot

Eetam

[Kuvat s. 26]

Täällä Aissa Jehova johti Joosuan ja kansansa yllättävään voittoon

Kiisonin vesi nousi nopeasti, millä oli merkittävä osuus Jehovan vihollisten lyömisessä

[Lähdemerkintä]

Valokuvat: Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.