Voit selviytyä turhautuneisuudesta
PYSÄHDYPÄ miettimään erään 23-vuotiaan miehen ahdinkoa. Hän on saanut vain vähän koulutusta ja tekee työtä vähimmäispalkalla. Avioliitto ja tyydyttävä elämä näyttävät olevan hänen ulottumattomissaan. Ei ihme, että hänen äitinsä sanoo: ”Hän on äärimmäisen alakuloinen ja turhautunut.” Tämän nuoren miehen tapaus on vain yksi miljoonista samankaltaisista. Syystä tai toisesta ovat ihmiset kaikilla elämänaloilla turhautuneita.
Turhauma on ”syvä, krooninen turvattomuuden, lannistumisen ja tyytymättömyyden tunne tai tila, joka johtuu tyhjiin rauenneista toiveista, sisäisistä ristiriidoista tai muista ratkaisemattomista ongelmista”. (Webster’s Third New International Dictionary.) Turhaudumme silloin, kun yritämme kovasti tehdä jotain siinä kuitenkaan onnistumatta. On kuin kaikki tiet olisivat tukossa ja ikään kuin löisimme päätämme seinään ilman mitään mahdollisuutta onnistua. Jokainen meistä tietää, miltä se tuntuu.
Ne jotka tekevät ilmeisen epätyydyttävää työtä, voivat tuntea itsensä arvottomiksi. Päivittäisten huolien ja uuvuttavien velvollisuuksien parissa kamppailevat vaimot ja äidit saattavat ajatella, etteivät he täytä tehtäväänsä eikä heitä arvosteta, jos kukaan ei huomaa heidän työtään eikä kiitä siitä. Koulussa kohtaamiensa koetusten vuoksi voivat nuoret turhautua ponnisteluissaan koulutuksen eteen. Vähemmistöryhmiin kuuluvat saattavat ahdistua sen epäoikeudenmukaisen syrjinnän tähden, jonka uhreja he katsovat olevansa. Häikäilemättömät, vilpilliset kilpailijat voivat saattaa taloudelliseen perikatoon sellaiset liikemiehet, jotka yrittävät tarjota laatutuotteita tai -palveluita rehellisin keinoin. Nämä sekä monet muut vastaavanlaiset kokemukset aiheuttavat turhautumista ja tekevät monet toivottomiksi.
Eräs satoja vuosia sitten elänyt mies osasi pukea turhaumansa sanoiksi, jotka voimme ymmärtää. Israelin kuningas Salomo sanoi: ”Kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla. Sillä mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.” (Saarnaaja 2:11, 22, 23.) Salomon sanoista kuvastuu se epätoivo, jota niin monet tuntevat yrittäessään selviytyä turhautuneisuudestaan sen riistäessä heiltä antoisan elämän.
Turhautuneet ihmiset voivat jopa vaipua epätoivoon. Joissakin vaikeissa tapauksissa jotkut ovat luopuneet kamppailusta ja jättäytyneet yhteiskunnan ulkopuolelle laitapuolen kulkijoiksi. Toiset ovat turvautuneet rikokseen ja väkivaltaan saadakseen sen, mihin heillä mielestään on oikeus. Hellittämättömät paineet ovat murtaneet avioliittoja ja perhesiteitä.
Monien meistä on kenties ryhdyttävä suuriin ponnisteluihin etsiessämme keinoja selviytyä turhautuneisuudesta. Yrityksistämme huolimatta asiat näyttävät ehkä menevän huonompaan suuntaan. Sananlaskujen 13:12:ssa sanotaan: ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi.” Fyysinen ja hengellinen hyvinvointimme saattaa olla vaarassa. Onko tilanne toivoton? Täytyykö meidän elää jatkuvasti turhautuneisuutemme kanssa palkaksi puutteistamme ja virheistämme? Onko sille tehtävissä jotain, jotta elämä voisi olla tyydyttävämpää? Katsotaanpa.
Joitakin keinoja selviytyä turhautuneisuudesta
Kun meillä on ongelma ja tarvitsemme neuvoa, menemme tavallisesti jonkun kokeneen ihmisen luo, joka tietää paljon ja johon voimme luottaa eli turvautua. Sananlaskujen 3:5, 6:ssa suositetaan: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” Käytännöllisiä neuvoja voidaan löytää Jumalan sanasta Raamatusta. Pohdihan joitakin esimerkkejä sen tarjoamasta syvällisestä ymmärryksestä.
Turhaumat saattavat liittyä elatuksen hankkimiseen. Ansiotyömme voi esimerkiksi sinänsä olla tyydyttävää, mutta alhainen palkka saattaa masentaa. Rakastamme perhettämme ja haluamme sen parasta. Taloudellisten velvollisuuksiemme hoitamiseen liittyvillä huolilla ei silti näytä olevan loppua. Kenties teemme ylitöitä ja hankimme jopa sivutoimen. Ei kauankaan, kun elämä tuntuu olevan yhtä syömisen, nukkumisen ja työnteon väsyttävää kiertokulkua. Kuitenkin laskut kasaantuvat, velat kasvavat ja turhautuneisuus syvenee.
Ansiotyön ensisijainen tarkoitus on tyydyttää tarpeemme. Mutta kuinka paljon tarvitsemme? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Emme – – ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin.” Yritämmekö hankkia tätä enemmän ja vetää vertoja sille, mitä toisilla on tai mitä toiset pystyvät tekemään? Silloin saatamme niittää seurauksia turhaumina. Paavali varoittaa: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” (1. Timoteukselle 6:7–10.) Kun arvioimme aineellisia pyrkimyksiämme rehellisesti, saatamme huomata jotain, mitä emme välttämättä tarvitse. Muutama kohtuullinen myönnytys säästäväisyydelle ja vaatimattomampi elämäntapa vähentävät turhautuneisuuttamme suuresti.
Täyttymättömät luonnolliset halut ovat aiheuttaneet paljon turhautuneisuutta. On esimerkiksi normaalia, että nuorella naisella on voimakas tarve avioitua ja saada sitä turvallisuutta ja lämmintä kiintymystä, jota perhe-elämä tuo tullessaan. Hän voi käyttää paljon aikaa ja voimia tehdäkseen itsensä viehättävän näköiseksi kauneudenhoidon apukeinoin tai pukeutumalla muodikkaasti, tai kenties hän alkaa innokkaasti lukea sellaisia aikakauslehtiä, joissa tarjoillaan neuvoja rakkaudesta riutuville. Hän saattaa lakkaamatta kulkea seuraelämän riennosta toiseen sopivan puolison toivossa – mutta aivan turhaan. Vuodet vierivät ja turhautuneisuus käy sietämättömäksi. Epätoivoissaan hän voi tuntea kiusausta avioitua jonkun epäsopivan kanssa. Mikä pahempaa, tyydyttääkseen kiintymyksen kaipuunsa hän voi syyllistyä moraalittomaan käytökseen.
Tällaisessa tapauksessa tarvitaan välttämättä kärsivällisyyttä ja hyvää arvostelukykyä. Olisi vakava virhe solmia avioliitto epäsopivan ihmisen kanssa – varsinkin sellaisen, joka ei usko Jehovaan (1. Korinttolaisille 7:39; 2. Korinttolaisille 6:14, 15). Moraalittomuus johtaa väistämättä vain sydänsuruun ja epätoivoon (Sananlaskut 6:32, 33). Rehellinen itsetutkistelu ja järkevä suhtautumistapa voivat olla avuksi. ”Hiljainen ja lempeä henki” voi vetää oikeanlaista aviokumppania puoleensa paljon paremmin kuin tyylikkäät vaatteet tai näyttävä meikki (1. Pietari 3:3, 4). Sen sijaan että turvaudutaan maailmallisten asiantuntijoiden usein lyhytnäköisiin tai köykäisiin neuvoihin, on erittäin tärkeää kääntyä avioliiton Alkuunpanijan puoleen ja oppia häneltä, mitä edellytetään vaimolta, jota rakastetaan ja vaalitaan (Sananlaskujen 31. luku). Naimattomien miesten ja naisten tulisi yrittää ilmaista niitä ominaisuuksia, joita he toivovat puolisolla olevan. On hyvin viisasta etsiä tervehenkisten, Raamatun periaatteita kunnioittavien ihmisten seuraa. Jos sovellamme noita periaatteita elämässämme, meillä on paljon suuremmat mahdollisuudet onnelliseen avioliittoon. Vaikka avioliittoa ei heti olisikaan näköpiirissä, niin toimiminen sopusoinnussa Raamatun kanssa tuottaa iloa ja tekee elämästä naimattomana hyvin antoisan.
Velvollisuuksien raskas kuorma voi saattaa meidät ärtymyksen partaalle. Paineita voi tulla joka puolelta. Olemme huolissamme perheemme pakottavista tarpeista, eikä työnantajamme ole ehkä koskaan tyytyväinen. Sukulaiset saattavat odottaa, että ojennamme auttavan käden jokaisen hädän tullen. Monien paineiden vuoksi meillä on pitkä lista laiminlyötyjä henkilökohtaisia asioita, jotka olisi jo kiireellisen tärkeää hoitaa. Näyttää siltä, että meidän pitäisi kanavoida aikamme ja voimamme kymmeneen eri suuntaan yhdellä kertaa. Turhautuneisuus muuttuu kenties ärtymykseksi, ja meistä saattaa tuntua siltä, että olisi parempi luovuttaa. Mitä meidän silloin oikein pitäisi tehdä?
Toimimme viisaasti, jos arvioimme tärkeysjärjestystämme uudelleen. Koska se, mihin pystymme, on vain rajallista, on mahdotonta tehdä tilaa kaikille toisten esittämille pyynnöille. Meidän täytyy supistaa toimiamme ”tärkeämpiin asioihin” (Filippiläisille 1:10). Loppujen lopuksi ”elävä koira on parempi kuin kuollut leijona” (Saarnaaja 9:4). Jotkin tehtävät ovat merkittäviä, eikä niitä voida siirtää syrjään, kun taas muut vähemmän tärkeät voivat joutua odottamaan. Olemme ehkä ottaneet kannettavaksemme täyden vastuun joistakin velvollisuuksista, jotka kuuluisivat toisten hoidettaviksi. Meidän on kenties jätettävä kokonaan pois joitakin tehtäviä, jos ne eivät ole olennaisia. Vaikka tällainen menettely voi aluksi tuottaa hankaluuksia tai aiheuttaa toisille pettymyksen, meidän täytyy kunnioittaa omia fyysisiä ja tunneperäisiä rajoituksiamme.
Jokin hiuduttava tauti voi synnyttää ahdistavaa turhautuneisuutta, sillä sairaus voi vangita meidät vuoteeseen päivä- tai viikkokausiksi kerrallaan. Kovat kivut voivat tehdä olomme kurjaksi. Hoitoa etsiessämme kuljemme ehkä lääkäriltä toiselle tai syömme paljon lääkkeitä tai vitamiineja siinä toivossa, että niistä on apua. Silti kärsimys ehkä vain jatkuu ja alamme miettiä, onko elämä tällaisen taistelun arvoista.
Voi olla, ettei tätä ongelmaa voida korjata ennen kuin Jumalan uudessa maailmassa (2. Pietari 3:13; vrt. Jesaja 33:24). Koska ihmiset ovat epätäydellisiä, ovat lääkäreiden ja lääketieteen mahdollisuudet rajalliset. Johonkin pisteeseen asti meidän on ehkä hyväksyttävä kärsimyksemme osana elämää. Apostoli Paavalilla oli ”piikki lihassa”, kenties vika silmissään tai jossain muussa ruumiinosassaan, ja se oli niin piinallinen, että hän toistuvasti pyysi siitä rukouksessa vapautusta (2. Korinttolaisille 12:7–10). Jumala ei kuitenkaan parantanut Paavalia, ja apostoli sai ehkä kamppailla vaivansa kanssa kuolemaansa asti. Hän eli kärsimyksensä kanssa, ei pyytänyt sääliä eikä koskaan menettänyt iloaan (2. Korinttolaisille 7:4). Oikeamielinen mies Job oli suuressa ahdistuksessa mutta säilytti uskonsa Jehovaan, ja se johti runsaaseen palkintoon (Job 42:12, 13). Jos olemme Jumalan palvelijoita, voimme saada voimaa jatkaa mietiskelemällä näitä esimerkkejä ja rukoilemalla Jehovalta apua (Psalmi 41:2–4).
Vahvoja turhaumista huolimatta
Jehovan kansa voi olla hengellisesti vahva mistä tahansa turhaumista huolimatta. Vaikka saatamme esimerkiksi joutua kestämään sairautta, voimme pysyä ”terveinä uskossa” käyttämällä täysin hyödyksemme Jumalan hengellisiä anteja (Tiitukselle 2:1, 2). Samalla kun olemme ehkä turhauttavan köyhiä aineellisesti, voimme olla suurenmoisen rikkaita hengellisesti.
Turvautumalla Jumalaan viisauden ja voiman saamiseksi voimme selviytyä turhaumista, jotka saattavat syntyä kotonamme. Ajattelehan esimerkiksi Abigailia, Naabalin vaimoa. Hänen miehensä oli ”tyly ja menoissaan raaka”, ja jopa hänen nimensä merkitsi ’mieletöntä, typerää’. On varmasti ollut todella turhauttavaa elää sellaisen miehen kanssa! Mutta Abigail pysyi ”hyvin ymmärtäväisenä” eikä vaipunut epätoivoon. Hänen sanansa ja toimensa olivat itse asiassa niin tahdikkaita ja viisaita, että eräässä ratkaisevassa tilanteessa hän sai Daavidin pidättymään maksamasta Naabalin loukkauksia ja kiittämättömyyttä verenvuodatuksella ja näin ilmaisemasta luottamuksen puutetta Jehovaan. (1. Samuelin kirja 25:2–38.)
Vaikka johonkuhun kristilliseen seurakuntaan kuuluvaan liittyvä tilanne saa meidät turhautumaan, voimme kestää sen Jehovan antaman voiman avulla. Tämä käy ilmi siitä, ettei Diotrefeen mahdollisesti turhauttava käytös pysäyttänyt jumalista miestä Gaiusta tekemästä hyvää ja siten niittämästä onnellisuutta ja runsaita hengellisiä palkintoja (Apostolien teot 20:35; 3. Johannes 1–10).
Voimme turhautua silloin kun haluaisimme palvella toisia uskovia seurakunnassa mutta meidät sivuutetaan, kun muita nimitetään vanhimmiksi tai avustaviksi palvelijoiksi. Sen sijaan että antaisimme pettymyksen saada meistä voiton, pyrkikäämme vahvistamaan itseämme hengellisesti ja antakaamme Jumalan hengen tuottaa meissä hyvää hedelmäänsä entistä suuremmassa määrin (Galatalaisille 5:22, 23). Niiden 40 vuoden aikana, jotka Mooses vietti Midianissa, Jumala kasvatti hänessä jatkuvasti nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja muita ominaisuuksia, joita hän tarvitsi selvitäkseen israelilaisten johtajana kohtaamistaan koettelemuksista ja turhaumista. Jehova voi samalla tavalla valmistaa meitä tulevia palvelusetuja varten, joita kenties saamme, jos pysymme hengellisesti vahvoina emmekä anna periksi turhautumiselle.
Vapautus turhautuneisuudesta koittaa pian!
Olivatpa turhaumamme millaisia tahansa, tulevatko ne koskaan loppumaan? Tilanteemme voi meistä näyttää toivottamalta mutta ei Luojastamme, Jehova Jumalasta. Hän ei turhaudu. Hän sanoi profeettansa Jesajan kautta: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jesaja 55:11.) Koska Jehovalla on rajoittamaton voima ja valta, hänelle ei mikään ole mahdotonta (Markus 10:27). Hänen lupauksensa kansalleen koituvista loputtomista siunauksista täyttyvät varmasti (Joosua 21:45).
Epäily ja epävarmuus liittyvät olennaisesti turhautumiseen. Sitä vastoin ”usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan” (Heprealaisille 11:1). Usko Jumalaan on tae siitä, että kaikki Raamattuun perustuvat toiveemme toteutuvat täysin. Raamatun läpi kulkeva teema tähdentää Jehovan lupausta Valtakunnasta, jonka hallinnon alaisuudessa koko maasta tulee täydellinen paratiisi ja vanhurskaat ihmiset elävät iloiten ikuisesti (Psalmi 37:11, 29). Kaikki paha – myös turhautuneisuus – on poissa, sillä Jumala ”tyydyttää kaikkien elollisten halun” (Psalmi 145:16, UM).
Ennen kuin noista siunauksista tulee todellisuutta, ehdimme kaikki saada osamme turhautuneisuudesta. Raamatullinen toivo voi kuitenkin antaa meille rohkeutta ja mielenlujuutta kestää. Jumalan sanasta löytämämme viisaat neuvot voivat osoittaa meille, miten käyttää hyvää arvostelukykyä ja olla järkeviä tavalla, joka tuo elämäämme tasapainoisuutta ja sydämeemme rauhan. Pettymyksistämme huolimatta voimme tuntea ”rauhaa, joka ylittää kaiken ajatuksen” (Filippiläisille 4:6, 7). Taistelu turhautuneisuutta vastaan ei siksi ole toivoton. Jehovan avulla voimme selviytyä siitä nyt ja voittaa sen lähitulevaisuudessa.
[Huomioteksti s. 31]
Jumala voi auttaa sinua selviytymään turhautuneisuudesta aivan niin kuin hän auttoi Jobia, Moosesta, Abigailia ja Paavalia