Temmataanko sinut taivaaseen?
MONET ihmiset uskovat menevänsä taivaaseen kuoltuaan. Toiset taas ajattelevat, että heidät temmataan taivaaseen niin sanotussa ylöstempaamisessa. Odotatko sinä tätä?
Ylöstempaaminen tarkoittaa ”miljoonien ja taas miljoonien ihmisten äkillistä katoamista jäljettömiin”. Näin asian ilmaisi muuan protestanttinen saarnaaja. Erään teologisen sanakirjan mukaan termi ”ylöstempaaminen” tarkoittaa ”kirkon yhdistämistä Kristukseen hänen toisessa tulemuksessaan” (Evangelical Dictionary of Theology).
Joidenkuiden mielessä ajatus siitä, että he jättäisivät ystävät ja perheenjäsenet taakseen mennäkseen Jeesusta Kristusta vastaan, herättää levottomuutta. Monet kuitenkin uskovat, että ylöstempaamisen on tapahduttava. Tapahtuuko se? Jos tapahtuu, niin milloin?
Erilaisia näkemyksiä ylöstempaamisesta
Raamatussa osoitetaan, että Kristuksen luvattua tuhatvuotista hallituskautta edeltäisi ”suureksi ahdistukseksi” kutsuttu ajanjakso. Jeesus sanoi: ”Silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” (Matteus 24:21; Ilmestys 20:6.) Jotkut sijoittavat ylöstempaamisen suuren ahdistuksen edelle; toiset odottavat niiden sattuvan samaan aikaan; ja sitten on niitä, jotka ajattelevat ylöstempaamisen tulevan vertaansa vailla olevan ahdistuksen jälkeen.
Näkemys ahdistuksen jälkeisestä ylöstempaamisesta oli vallitseva 1800-luvun alkuun saakka. Tuolloin syntyi Englannissa liike, jota johti entinen Irlannin kirkon pappi, John Nelson Darby. Hänet ja häneen liittyneet anglikaanisen kirkon jäsenet tultiin tuntemaan nimellä Plymouthin veljet. Plymouthin tukikohdastaan Darby matkusti saarnaamaan Sveitsiin ja muualle Eurooppaan. Hän väitti, että Kristuksen paluu tapahtuisi kahdessa vaiheessa. Se alkaisi salaisella ylöstempaamisella, jossa ”pyhät” temmattaisiin pois ennen kuin seitsenvuotinen ahdistuksen aika hävittäisi maan. Sitten Kristus ilmestyisi näkyvänä näiden ”pyhien” seurassa, ja yhdessä he hallitsisivat maan päällä tuhat vuotta.
Darby korosti sitä, että oli oltava erossa maailmasta; niitä, jotka olivat hänen kanssaan samaa mieltä, kutsuttiin lopulta darbyisteiksi. B. W. Newton johti toista ryhmää, joka tunnusti ylöstempaamisen mutta ei uskonut sen tapahtuvan ennen ahdistusta. Ahdistuksen jälkeisen ylöstempaamisen puolestapuhuja Alexander Reese oli sitä mieltä, että ”salaista ylöstempaamista koskevat teoriat ovat uhka Kristuksen tulemukseen kohdistuvalle toivolle”.
Ahdistusta edeltävää ylöstempaamista kannattavat uskovat, että tällaiset näkemyserot ovat kyllin merkittäviä vaikuttaakseen heidän ”Kristuksen tulemukseen liittyvän toivonsa luonteeseen”. Toiset panevat luottamuksensa ”osittaisen ylöstempaamisen teoriaan”: he ajattelevat, että ne, jotka ovat kaikkein uskollisimpia Kristukselle, temmataan ensin ja maailmallisemmat otetaan myöhemmin.
Monet protestanttiset liikkeet julistavat lähestyvää uskollisten kristittyjen ylöstempaamista. Erään Englannissa toimivan helluntaiseurakunnan kirjasessa sanotaan eriävien mielipiteiden vuoksi kuitenkin seuraavasti: ”Vaikka tunnustammekin suuren määrän Herran Jeesuksen paluuseen liittyviä tapahtumia – –, on yksilöllä vapaus tulkita ennustuksia oman vakaumuksensa mukaan. Monet eivät ota kantaa opillisiin kysymyksiin, vaan odottavat kärsivällisesti tapahtumien itsensä nostavan verhon profeetallisen aikataulun edestä.”
Jumalan henkeytetty sana, Raamattu, on se mitta, jolla meidän tulee mitata kaikkien uskomusten totuudellisuutta (2. Timoteukselle 1:13; 3:16, 17). Mitä siinä siis sanotaan ylöstempaamisesta?