William Whiston – kerettiläinen vai rehellinen oppinut?

UHRAISITKO sinä urasi vakaumuksesi puolesta? William Whiston teki niin.

Hän joutui uskonnollisen kiistan keskipisteeksi 1700-luvun alkupuolella ilmaistuaan olevansa Englannin kirkon kanssa eri mieltä Raamatun opetuksista. Tämän vuoksi hänet leimattiin lopulta kerettiläiseksi. Näin hän sai toimintansa vuoksi osakseen pilkkaa mutta myös kunnioitusta.

Kuka oli William Whiston? Ja mitä hän sai aikaan?

Raamatunoppinut

William Whiston oli Sir Isaac Newtonin erittäin lahjakas kollega Cambridgen yliopistossa. Ne jotka lukevat ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsijan Flavius Josefuksen teosten englanninkielistä versiota, käyttävät todennäköisesti Whistonin vuonna 1736 tekemää käännöstä. Vaikka noista teoksista on muitakin käännöksiä, hänen asiantunteva käännöksensä huomautuksineen ja tutkielmineen vie niistä yhä voiton ja sitä painetaan edelleen. Monien mielestä tämä teos on Whistonin huippusaavutus.

Ei tule myöskään unohtaa Whistonin käännöstä Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista Primitive New Testament. Se julkaistiin vuonna 1745, jolloin Whiston oli 77-vuotias. Hän käänsi neljä evankeliumia ja Apostolien teot Codex Bezaesta, Paavalin kirjeet Codex Clermontista ja loput, Ilmestyskirja mukaan lukien, Codex Alexandrinuksesta. Hän jätti huolellisesti pois 1. Johanneksen kirjeen 5:7:n väärennetyn osan. Whiston valitsi nämä kolme muinaista kreikkalaista lähdettä, koska hän piti niitä parhaina tuolloin saatavissa olleista käsikirjoituksista.

Siihen, mitä Whiston teki, oli aivan selvästi syynä rakkaus Raamattua kohtaan. Hänen aikanaan oli vallalla deismi, opetus, jonka mukaan vain järki on riittävä perusta Jumalaan uskomiselle. Kirjan ”William Whiston – rehellinen newtonilainen” (William Whiston—Honest Newtonian) mukaan hän puolusti lujasti ”sitä perinteistä näkemystä, että Raamattu on vanhan ajan historian ainoa erehtymätön lähde”. Sana ”newtonilainen” viittaa tässä Sir Isaac Newtoniin, joka tunnetaan parhaiten painovoimalakia selittävästä teoksestaan Principia. Newtonin ajatukset vaikuttivat voimakkaasti William Whistoniin. Miten?

Vastakkaiset luonteet

Vuonna 1667 syntyi eräälle Englannin kirkon papille poika, William Whiston. Saatuaan pappisvihkimyksen vuonna 1693 hän palasi Cambridgen yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa ja toimimaan Newtonin apulaisena. Heidän välilleen kehkeytyi läheinen side. Kun Newton kolmisen vuotta myöhemmin luopui Lucasin matematiikan professorin virastaan, hän piti huolen siitä, että Whiston nimitettiin hänen tilalleen. Whiston jatkoi uraansa luennoiden astronomiasta ja matematiikasta, mutta Newtonin vaikutuksesta häntä alkoivat kiinnostaa yhä enemmän myös Raamatun ajanlasku ja opit.

Newton oli uskonnollinen mies. Hän uskoi vakaasti Raamatun tuhatvuotiseen valtakuntaan ja kirjoitti paljon Danielin ja Ilmestyskirjan ennustuksista. Hänen elinaikanaan ei kuitenkaan julkaistu juuri yhtään näistä kirjoituksista. Hän hylkäsi kolminaisuusopin. Mutta kun hänen olisi pitänyt julkaista todisteensa kolminaisuutta vastaan, hän ”perääntyi peläten, että hänen kolminaisuutta vastustavat näkemyksensä tulisivat tunnetuiksi”, huomautetaan tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica. F. E. Manuel sanoo tästä seuraavasti teoksessa Isaac Newton, Historian: ”Newtonin ryhmä joko piti mielipiteensä salassa tai hillitsi intoaan. – – Siinä missä Newton vaikeni, Whiston huusi kantansa julki torilla.” Näillä kahdella miehellä oli näin ollen vastakkaiset luonteet.

Epäsuosioon

Heinäkuussa 1708 Whiston kirjoitti sekä Canterburyn että Yorkin arkkipiispoille ja kehotti Englannin kirkkoa poistamaan Athanasioksen uskontunnustuksessa esiintyvän väärän kolminaisuusopetuksen. Varsin ymmärrettävästä syystä häntä neuvottiin olemaan varovainen. Whiston ei kuitenkaan antanut periksi. ”Olen tutkinut näitä seikkoja perusteellisesti”, hän sanoi, ”ja olen aivan varma siitä, että kristillistä kirkkoa on pitkään ja törkeästi petkutettu niiden suhteen; mikäli Jumala suo minun vaikuttavan asiaan, niin sitä ei enää petkuteta.”

Newton pelkäsi yhteiskunnallisen ja akateemisen asemansa puolesta. Whiston ei sitä vastoin pelännyt. Muotoiltuaan kolminaisuutta vastustavat oppinsa hän kirjoitti näkemyksiään esittelevän pamfletin. Vuoden 1708 elokuussa Cambridgen yliopisto kuitenkin kieltäytyi antamasta Whistonille lupaa painaa tätä aineistoa, koska sitä pidettiin harhaoppisena.

Vuonna 1710 Whistonia syytettiin siitä, että hän opetti Englannin kirkon käsitysten vastaisia opetuksia. Hänet todettiin syylliseksi, erotettiin professorin virastaan ja karkotettiin Cambridgestä. Huolimatta Whistonia vastaan nostetusta oikeusjutusta, joka kesti vielä lähes viisi vuotta, häntä ei koskaan tuomittu kerettiläisyydestä.

Newtonilla oli Whistonin kanssa samanlaisia kolminaisuuden vastaisia käsityksiä, mutta hän ei puolustanut ystäväänsä, vaan alkoi lopulta syrjiä tätä. Vuonna 1754 – kun Newtonin kuolemasta oli kulunut 27 vuotta – julkaistiin lopulta ne Raamattuun perustuvat kirjoitukset, joissa hän paljasti kolminaisuuden. Se ei kuitenkaan enää auttanut millään tavoin Whistonia, joka oli kuollut kaksi vuotta aikaisemmin.

Newtonin katsotaan olevan vastuussa myös siitä, että Whiston suljettiin pois maineikkaasta Royal Society -tiedeakatemiasta. Whiston ei kuitenkaan lannistunut. Hän ja hänen perheensä muuttivat Lontooseen, missä hän perusti varhaiskristillisyyttä edistävän seuran. Hän pani kaiken tarmonsa kirjoittamiseen; hänen tärkein teoksensa tuolta ajalta olikin varhaiskristillisyyttä käsittelevä neliosainen Primitive Christianity Revived.

Kiistanalainen loppuun saakka

Tiedemiehenä Whiston työskenteli kehittääkseen merenkulkijoille erilaisia keinoja pituusasteen määrittämiseen merellä. Vaikka hänen ideoitaan ei ryhdyttykään soveltamaan, hänen hellittämättömyytensä ansiosta kehitettiin lopulta laivakronometri. Vaikka monet Whistonin, samoin kuin hänen aikalaistensa, näkemykset Raamatun ennustuksista ovatkin osoittautuneet virheellisiksi, hän ei jättänyt yhtään kiveä kääntämättä etsiessään totuutta. Puolustaakseen sekä tieteen että Raamatun todenperäisyyttä hän muun muassa kirjoitti traktaatteja komeettojen radoista ja esitti olettamuksia Nooan ajan vedenpaisumuksen vaikutuksista. Hänen muista kirjoituksistaan vievät kuitenkin voiton ne kirjoitukset, jotka paljastavat kolminaisuusopin epäraamatulliseksi.

Tyylilleen uskollisensa Whiston jätti Englannin kirkon vuonna 1747. Hän teki niin sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti, kun hän käveli ulos kirkosta papin alkaessa lukea Athanasioksen uskontunnustusta. Eräässä tietosanakirjassa (A Religious Encyclopædia) Whistonista sanotaan: ”Hänen luonteensa miehuullista avoimuutta ja totuudenrakkautta, hänen elämänsä johdonmukaisuutta ja hänen käytöksensä vilpittömyyttä ei voi olla ihailematta.”

William Whiston ei voinut tehdä myönnytyksiä totuuden ollessa kyseessä, ja hänen henkilökohtainen vakaumuksensa oli hänelle tärkeämpi kuin ihmisten kiitos ja ylistys. Vaikka Whiston joutuikin kiistanalaiseksi, hän oli rehellinen oppinut, joka puolusti pelottomasti Raamattua Jumalan sanana (2. Timoteukselle 3:16, 17).

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Copyright: British Museum