Pysy lähellä teokratiaa

”Jehova on Tuomarimme, Jehova on Lainantajamme, Jehova on Kuninkaamme.” (JESAJA 33:22)

1. Miksi hallinto kiinnostaa useimpia ihmisiä?

HALLINTO kiinnostaa suuresti kaikkia. Hyvä hallitus saa aikaan rauhaa ja menestystä. Raamatussa sanotaan: ”Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä.” (Sananlaskut 29:4.) Toisaalta huono hallitus saa aikaan vääryyttä, turmelusta ja sortoa. ”Jumalattoman hallitessa kansa huokailee.” (Sananlaskut 29:2.) Kautta historian ihmiset ovat kokeilleet monenlaisia hallituksia, ja surullista kyllä he ovat usein ’huokailleet’ hallitsijoittensa sorron alla (Saarnaaja 8:9). Onnistuuko mikään hallitusmuoto tuomaan pysyvää tyytyväisyyttä alamaisilleen?

2. Miksi sana ”teokratia” sopii hyvin kuvailemaan muinaisen Israelin hallintoa?

² Historioitsija Josefus mainitsi erään ainutlaatuisen hallitusmuodon, kun hän kirjoitti: ”Jotkin kansat ovat uskoneet ylimmän poliittisen vallan monarkioille, toiset oligarkioille ja jotkin ihmisjoukoille. Meidän lainantajaamme [Moosesta] ei kuitenkaan viehättänyt mikään näistä hallitusmuodoista, vaan hän antoi perustuslailleen sellaisen muodon, jota voidaan – jos epätavallinen ilmaus sallitaan – sanoa ’teokratiaksi’ ja jossa kaikki suvereenius ja valta asetetaan Jumalan käsiin.” (Against Apion, II, 164, 165.) Suomen kielen perussanakirja määrittelee teokratian ”katsomukseksi jonka mukaan jumalalla on ylin hallintovalta”. Sanaa teokratia ei esiinny Raamatussa, mutta se kuvailee osuvasti muinaisen Israelin hallitusta. Vaikka israelilaiset aikanaan saivat näkyvän kuninkaan, heidän todellinen hallitsijansa oli Jehova. Israelilaisprofeetta Jesaja sanoi: ”Jehova on Tuomarimme, Jehova on Lainantajamme, Jehova on Kuninkaamme.” (Jesaja 33:22.)

Mitä on todellinen teokratia?

3, 4. a) Mitä on todellinen teokratia? b) Mitä siunauksia teokratia tuo koko ihmiskunnalle jonakin päivänä lähitulevaisuudessa?

³ Siitä lähtien kun Josefus keksi sanan teokratia, sitä on käytetty monista yhteisöistä. Jotkin niistä olivat ilmeisesti suvaitsemattomia, fanaattisia ja julman sortavia. Olivatko ne todellisia teokratioita? Eivät siinä mielessä kuin Josefus käytti tuota sanaa. Ongelma on siinä, että sanan ”teokratia” merkitys on laajentunut. Se määritellään eräässä tietosanakirjassa (World Book Encyclopedia) ”hallitusmuodoksi, jossa valtiota hallitsee pappi tai pappeja ja jossa papiston jäsenillä on valta yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa asioissa”. Todellinen teokratia ei kuitenkaan ole pappien muodostama hallitus. Se merkitsee todellisuudessa Jumalan valtaa, hallitusta jonka johdossa on kaikkeuden Luoja, Jehova Jumala.

⁴ Jonakin päivänä lähitulevaisuudessa koko maa on teokratian alaisuudessa, ja millainen siunaus se tuleekaan olemaan! ”Jumala itse on heidän [ihmiskunnan] kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.) Yksikään epätäydellisistä ihmisistä koostuva pappishallitus ei voisi saada aikaan tällaista onnellisuutta. Vain Jumalan hallitusvalta pystyy siihen. Siksi tosi kristityt eivät yritä saada aikaan teokratiaa poliittisin toimin. He odottavat kärsivällisesti, että Jumala perustaa maailmanlaajuisen teokratian omana aikanaan ja omalla tavallaan (Daniel 2:44).

5. Missä todellinen teokratia toimii nykyään, ja mitä kysymyksiä herätetään sen johdosta?

⁵ Tällä välin on kuitenkin toiminnassa todellinen teokratia. Missä? Niiden keskuudessa, jotka alistuvat vapaaehtoisesti Jumalan hallitusvaltaan ja ovat yhteistoiminnassa tehdäkseen hänen tahtonsa. Nämä uskolliset on koottu maailmanlaajuiseksi hengelliseksi ”kansakunnaksi” hengelliseen ’maahansa’. He koostuvat jäljellä olevista ”Jumalan Israelin” jäsenistä ja heidän yli viidestä ja puolesta miljoonasta kristitystä toveristaan. (Jesaja 66:8; Galatalaisille 6:16.) Nämä ovat alamaisia Jeesukselle Kristukselle, taivaalliselle Kuninkaalle, jonka Jehova Jumala, ”ikuisuuden Kuningas”, on asettanut valtaistuimelle (1. Timoteukselle 1:17; Ilmestys 11:15). Miten tämä järjestö on teokraattinen? Miten sen jäsenet suhtautuvat maallisten hallitusten valtaan? Ja miten ihmiset, jotka käyttävät valtaa hengellisessä yhteisössään, pitävät yllä teokratian periaatetta?

Teokraattinen järjestö

6. Miten voi näkyvä ihmisjärjestö olla Jumalan hallinnon alainen?

⁶ Miten ihmisjärjestö voi olla näkymättömissä taivaissa asuvan Jehovan hallinnon alainen? (Psalmit 103:19.) Siten, että sen yhteydessä olevat noudattavat henkeytettyä neuvoa: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Sananlaskut 2:6; 3:5.) He antavat Jumalan hallita heitä, kun he noudattavat ”Kristuksen lakia” ja soveltavat henkeytettyjä Raamatun periaatteita arkielämäänsä (Galatalaisille 6:2; 1. Korinttilaisille 9:21; 2. Timoteukselle 3:16; ks. Matteus 5:22, 28, 39; 6:24, 33; 7:12, 21). Voidakseen toimia näin heidän täytyy olla Raamatun tutkijoita (Psalmit 1:1–3). Muinaisten ”jalomielisten” beroialaisten tavoin he eivät seuraa ihmisiä vaan varmistavat jatkuvasti Raamatusta sen paikkansapitävyyden, mitä he oppivat (Apostolien teot 17:10, 11; Psalmit 119:33–36). He rukoilevat psalmistan tavoin: ”Opeta minulle hyvyyttä, järkevyyttä ja tietoa, sillä sinun käskyihisi olen uskonut.” (Psalmit 119:66.)

7. Millainen valvontajärjestys vallitsee teokratiassa?

⁷ Jokaisessa järjestössä täytyy olla joku, joka käyttää valtaa tai antaa ohjausta. Jehovan todistajat eivät ole poikkeus, ja he noudattavat apostoli Paavalin hahmottelemaa valtarakennetta: ”Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Korinttilaisille 11:3.) Tämän mukaisesti vain pätevät miehet palvelevat seurakunnissa vanhimpina. Ja vaikka Jeesus – ”jokaisen miehen pää” – on taivaassa, maan päällä ovat yhä ”jäljellä olevat” hänen voidelluista veljistään, joilla on toivo hallita hänen kanssaan taivaissa (Ilmestys 12:17; 20:6). Näistä koostuu ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” -yhteisö. Kristityt osoittavat alamaisuutensa Jeesukselle ja näin ollen Jeesuksen päälle, Jehovalle, hyväksymällä tuon ”orjan” valvonnan. (Matteus 24:45–47; 25:40.) Näin teokratia on järjestyksellistä. ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” (1. Korinttilaisille 14:33.)

8. Miten kristityt vanhimmat tukevat teokratian periaatetta?

⁸ Kristityt vanhimmat tukevat teokratian periaatetta, koska he ymmärtävät olevansa vastuussa Jehovalle siitä, miten he käyttävät rajallista valtaansa (Heprealaisille 13:17). Ja ratkaisuja tehdessään he turvautuvat Jumalan viisauteen, eivät omaansa. Tässä he noudattavat Jeesuksen esimerkkiä. Hän oli kaikkien aikojen viisain mies (Matteus 12:42). Silti hän sanoi juutalaisille: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” (Johannes 5:19.) Myös vanhimmilla on sama asenne kuin kuningas Daavidilla. Hän käytti teokratiassa suurta valtaa. Silti hän halusi kulkea Jehovan tietä, ei omaansa. Hän rukoili: ”Opeta minulle tietäsi, oi Jehova, ja johdata minua oikeamielisyyden polkua.” (Psalmit 27:11.)

9. Millainen tasapainoinen näkemys vihkiytyneillä kristityillä on sen suhteen, että teokratiassa eri ihmisillä on erilainen toivo ja erilaisia palvelusetuja?

⁹ Jotkut ovat kysyneet, onko tasapuolista, että seurakunnassa käyttävät valtaa vain pätevät miehet tai että joillakuilla on taivaallinen toivo, kun taas toisilla on maallinen toivo (Psalmit 37:29; Filippiläisille 3:20). Vihkiytyneet kristityt ymmärtävät kuitenkin sen, että nämä järjestelyt on esitetty Jumalan sanassa. Ne ovat teokraattisia. Jos jotkut asettavat ne kyseenalaisiksi, niin yleensä he ovat ihmisiä, jotka eivät tunnusta Raamatun periaatteita. Sitä paitsi kristityt tietävät, että pelastumisen suhteen miehet ja naiset ovat samanarvoisia Jehovan silmissä (Galatalaisille 3:28). Kaikkeuden Suvereenin palvojina oleminen on tosi kristityille suurin mahdollinen etuoikeus, ja he ovat onnellisia mistä tahansa osasta, johon Jehova asettaa heidät (Psalmit 31:23; 84:10; 1. Korinttilaisille 12:12, 13, 18). Lisäksi ikuinen elämä – saadaanpa se taivaassa tai paratiisimaan päällä – on todella suurenmoinen toivo.

10. a) Millaista erinomaista asennetta Jonatan ilmaisi? b) Miten kristityillä on nykyään samanlainen asenne kuin Jonatanilla?

¹⁰ Jehovan todistajat ovat siksi Jonatanin, kuningas Saulin jumalaapelkäävän pojan, kaltaisia. Jonatanista olisi todennäköisesti tullut erinomainen kuningas. Mutta Saulin uskottomuuden vuoksi Jehova valitsi Israelin toiseksi kuninkaaksi Daavidin. Oliko Jonatan katkera tämän vuoksi? Ei. Hänestä tuli Daavidin hyvä ystävä, ja hän jopa suojeli tätä Saulilta (1. Samuelin kirja 18:1; 20:1–42). Samoin ne, joilla on maallinen toivo, eivät ole kateellisia niille, joilla on taivaallinen toivo. Tosi kristityt eivät ole kateellisia myöskään niille, joilla on teokraattista valtaa seurakunnassa. Sen sijaan he ’osoittavat heille aivan poikkeuksellista huomiota rakkaudessa’, koska he tajuavat, miten kovasti nämä työskentelevät hengellisten veljiensä ja sisartensa hyväksi (1. Tessalonikalaisille 5:12, 13).

Teokraattinen näkemys maallisesta vallasta

11. Miten teokraattiseen valtaan alistuvat kristityt suhtautuvat maallisiin vallanpitäjiin?

¹¹ Jos Jehovan todistajat ovat teokratian, Jumalan vallan, alaisuudessa, niin miten he suhtautuvat kansojen hallitsijoihin? Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa eivät olisi ”osa maailmasta” (Johannes 17:16). Kristityt tunnustavat kuitenkin olevansa velkaa ”keisarille”, maallisille hallituksille. Jeesus sanoi, että heidän pitäisi ’maksaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan’. (Matteus 22:21.) Raamatun mukaan ihmishallitukset ”ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina”. Jehova, kaiken vallan Lähde, sallii hallitusten olla olemassa, ja hän odottaa niiden tekevän hyvää valtansa alaisuudessa oleville. Näin toimiessaan ne ovat ”Jumalan palvelija”. Kristityt ovat ’omantuntonsa vuoksi’ alamaisia sen maan hallitukselle, jossa he asuvat. (Roomalaisille 13:1–7.) Tietysti jos valtio vaatisi jotain Jumalan lain vastaista, kristitty ’tottelisi Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä’ (Apostolien teot 5:29).

12. Keiden esimerkkiä kristityt noudattavat, kun vallanpitäjät vainoavat heitä?

¹² Entä kun hallitusviranomaiset vainoavat tosi kristittyjä? Silloin nämä noudattavat niiden varhaiskristittyjen esimerkkiä, jotka kestivät suuren vainon aikoja (Apostolien teot 8:1; 13:50). Nuo uskon koetukset eivät olleet yllätys, sillä Jeesus oli varoittanut niiden tulosta (Matteus 5:10–12; Markus 4:17). Silti nuo varhaiskristityt eivät kostaneet vainoojilleen; heidän uskonsa ei myöskään heikentynyt painostuksen alaisuudessa. Sen sijaan he noudattivat Jeesuksen esimerkkiä: ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” (1. Pietarin kirje 2:21–23.) Kristilliset periaatteet veivät tosiaan voiton Saatanan provokaatioista (Roomalaisille 12:21).

13. Miten Jehovan todistajat ovat suhtautuneet vainoon ja heitä vastaan kohdistettuihin parjauskampanjoihin?

¹³ Samoin on nykyään. Tämän vuosisadan aikana Jehovan todistajat ovat kärsineet paljon itsevaltaisten hallitsijoiden käsissä – aivan niin kuin Jeesus ennusti (Matteus 24:9, 13). Joissakin maissa ne, jotka yrittävät painostaa vallanpitäjiä toimimaan näitä vilpittömiä kristittyjä vastaan, levittävät valheita ja vääristeltyjä tietoja. Tällaisesta ”huonosta maineesta” huolimatta todistajat suosittelevat kuitenkin hyvällä käytöksellään itseään Jumalan palvelijoina (2. Korinttilaisille 6:4, 8). Kun on mahdollista, he esittävät asiansa viranomaisille ja maan tuomioistuinten edessä osoittaakseen olevansa viattomia väärintekoon. He turvautuvat kaikkiin käytettävissään oleviin mahdollisuuksiin puolustaakseen julkisesti hyvää uutista (Filippiläisille 1:7). Mutta kun he ovat tehneet kaiken voitavansa lain puitteissa, he jättävät asiat Jehovan käsiin (Psalmit 5:8–12; Sananlaskut 20:22). Jos on tarpeen, he ovat valmiita varhaiskristittyjen tavoin kärsimään pelottomasti vanhurskauden vuoksi (1. Pietarin kirje 3:14–17; 4:12–14, 16).

Aseta Jumalan kunnia ensi sijalle

14, 15. a) Mikä on tärkeintä niille, jotka kannattavat teokratian periaatetta? b) Missä tilanteessa Salomo antoi erinomaisen esimerkin nöyryydestä valvonta-asemassaan?

¹⁴ Opettaessaan seuraajiaan rukoilemaan Jeesus mainitsi ensimmäisenä Jehovan nimen pyhittämisen (Matteus 6:9). Tämän mukaisesti ne, jotka elävät teokratian alaisuudessa, etsivät Jumalan kunniaa, eivät omaansa (Psalmit 29:1, 2). Raamatussa kerrotaan, että tämä oli ensimmäisellä vuosisadalla kompastuskivenä joillekuille, jotka kieltäytyivät seuraamasta Jeesusta, koska ”he rakastivat ihmisten kunniaa” eli he rakastivat sitä, että ihmiset kunnioittivat heitä (Johannes 12:42, 43). Vaatii tosiaan nöyryyttä asettaa Jehova tärkeämmälle sijalle kuin itsensä.

¹⁵ Salomo osoitti tässä suhteessa erinomaista henkeä. Vertaa sitä, mitä hän sanoi rakentamansa loistavan temppelin vihkiäisissä, siihen, mitä Nebukadnessar sanoi rakennussaavutuksistaan. Tyhmänylpeänä Nebukadnessar kerskui: ”Eikö tämä ole se suuri Babylon, jonka minä olen väkevyyteni voimalla rakentanut kuninkaallista huonetta varten ja majesteettiuteni kunniaksi?” (Daniel 4:30.) Sitä vastoin Salomo vähätteli vaatimattomasti aikaansaannoksiaan sanomalla: ”Asuuko Jumala todellakin ihmisten luona maan päällä? Katso! Taivaaseen, niin, taivastenkaan taivaaseen, sinä et voi mahtua, saati sitten tähän huoneeseen, jonka olen rakentanut!” (2. Aikakirja 6:14, 15, 18; Psalmit 127:1.) Salomo ei korottanut itseään. Hän tiesi olevansa vain Jehovan edustaja ja kirjoitti: ”Onko julkeus tullut? Silloin tulee häpeäkin, mutta viisaus on vaatimattomien parissa.” (Sananlaskut 11:2.)

16. Miten vanhimmat ovat osoittautuneet todelliseksi siunaukseksi, koska he eivät ole etsineet omaa kunniaansa?

¹⁶ Kristityt vanhimmat korottavat samoin Jehovan, eivät itseään. He noudattavat Pietarin neuvoa: ”Jos joku palvelee, palvelkoon riippuvaisena siitä voimasta, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Pietarin kirje 4:11.) Apostoli Paavali ei kuvaillut ”valvojan virkaa” huomattavaksi asemaksi vaan ”hyväksi työksi” (1. Timoteukselle 3:1). Vanhimpia ei nimitetä hallitsemaan, vaan palvelemaan. He ovat Jumalan lauman opettajia ja paimenia (Apostolien teot 20:28; Jaakobin kirje 3:1). Nöyrät, uhrautuvaiset vanhimmat ovat todellinen siunaus seurakunnalle (1. Pietarin kirje 5:2, 3). ”Pitäkää jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina” ja kiittäkää Jehovaa siitä, että hän on antanut niin monia päteviä vanhimpia pitämään voimassa teokratiaa näinä ”viimeisinä päivinä” (Filippiläisille 2:29; 2. Timoteukselle 3:1).

’Tulkaa Jumalan jäljittelijöiksi’

17. Millä tavoin ne, jotka ovat teokratian alaisuudessa, jäljittelevät Jumalaa?

¹⁷ Apostoli Paavali kehotti: ”Tulkaa – – Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset.” (Efesolaisille 5:1.) Teokratiaan alistuvat ihmiset yrittävät olla siinä määrin Jumalan kaltaisia kuin epätäydellisille ihmisille on mahdollista. Raamatussa sanotaan Jehovasta esimerkiksi näin: ”Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:3, 4.) Jäljitelläkseen tässä Jumalaa kristityt pyrkivät olemaan uskollisia ja vanhurskaita sekä säilyttämään tasapainoisen oikeustajun (Miika 6:8; 1. Tessalonikalaisille 3:6; 1. Johanneksen kirje 3:7). He karttavat monia sellaisia asioita, joista on tullut hyväksyttäviä maailmassa, esimerkiksi moraalittomuutta ja ahneutta (Efesolaisille 5:5). Koska Jehovan palvelijat eivät noudata ihmisten mittapuita, vaan Jumalan, hänen järjestönsä on teokraattinen, puhdas ja tervehenkinen.

18. Mikä on Jumalan huomattavin ominaisuus, ja miten kristityt heijastavat tätä ominaisuutta?

¹⁸ Jehova Jumalan huomattavin ominaisuus on rakkaus. ”Jumala on rakkaus”, sanoo apostoli Johannes (1. Johanneksen kirje 4:8). Koska teokratia merkitsee Jumalan valtaa, se on rakkauden valtaa. Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Teokraattinen järjestö on ilmaissut huomattavaa rakkautta näinä vaikeina viimeisinä päivinä. Kansanmurhaan johtaneiden yhteenottojen aikana Afrikassa Jehovan todistajat osoittivat rakkautta kaikkia kohtaan riippumatta siitä, mihin etniseen ryhmään he kuuluivat. Entisessä Jugoslaviassa käydyn sodan aikana kaikkien alueiden Jehovan todistajat auttoivat toisiaan, kun taas muut uskonnolliset ryhmät osallistuivat niin sanottuun etniseen puhdistukseen. Jehovan todistajat pyrkivät henkilökohtaisesti noudattamaan Paavalin neuvoa: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella. Mutta tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” (Efesolaisille 4:31, 32.)

19. Mitä siunauksia tulee sekä nykyään että tulevaisuudessa niille, jotka alistuvat teokratian alaisuuteen?

¹⁹ Ne jotka alistuvat teokratiaan, saavat suuria siunauksia. Heillä on rauha Jumalan ja toisten kristittyjen kanssa (Heprealaisille 12:14; Jaakobin kirje 3:17). Heidän elämällään on tarkoitus (Saarnaaja 12:13). He nauttivat hengellisestä turvallisuudesta, ja heillä on varma tulevaisuudentoivo (Psalmit 59:9). He saavat tosiaan esimakua siitä, millaista tulee olemaan, kun koko ihmiskunta on teokraattisen hallitusvallan alaisuudessa. Raamatussa sanotaan, että silloin eivät ketkään ”tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota koko pyhällä vuorellani, sillä maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9). Miten loistavaa aikaa se tuleekaan olemaan! Varmistakaamme kaikki paikkamme tuossa tulevassa paratiisissa pysymällä nyt lähellä teokratiaa.

Osaatko selittää?

◻ Mitä on todellinen teokratia, ja mistä se löytyy nykyään?

◻ Miten ihmiset alistuvat teokraattiseen hallintoon elämässään?

◻ Millä tavoin kaikki teokratian alaisuudessa olevat etsivät Jumalan kunniaa ennemmin kuin omaansa?

◻ Muun muassa mitä jumalisia ominaisuuksia jäljittelevät ne, jotka kannattavat teokratiaa?

[Kuva s. 17]

Salomo asetti Jumalan kunnian omansa edelle