Kirjakääröstä koodeksiksi – miten Raamatusta tuli kirja?

TIETOA on vuosisatojen saatossa tallennettu monin eri tavoin. Entisaikoina kirjoittajat merkitsivät tekstejään muistiin muun muassa muistomerkkeihin, kivi- tai puutauluihin ja pergamenttilehdille. Ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa Lähi-idässä oli vakiintuneena tapana tallentaa kirjoitettu teksti kirjakääröihin. Aikanaan kirjakäärön korvasi koodeksi, josta tuli kirjallisen aineiston yleinen tallennusmuoto. Koodeksi edisti merkittävästi myös Raamatun leviämistä. Mikä koodeksi oli, ja miten se tuli käyttöön?

Koodeksi oli nykyisen kirjan prototyyppi eli varhaisin muoto. Se koostui arkeista, jotka taitettiin, koottiin ja kiinnitettiin yhteen taitetta pitkin. Tekstiä oli molemmin puolin sivua, ja koodeksi suojattiin kansilla. Varhainen koodeksi ei näyttänyt kovinkaan paljon nykyiseltä kirjalta, mutta kuten suurinta osaa keksinnöistä sitäkin kehitettiin ja muokattiin vastaamaan käyttäjien tarpeita ja mieltymyksiä.

Puu, vaha ja pergamentti

Ensimmäiset koodeksit oli useimmiten koottu vahapäällysteisistä puutauluista. Herculaneumista, joka Pompejin ohella tuhoutui Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79, löydettiin kirjoitusta sisältäviä polyptyykkejä eli vahatauluja, jotka oli kiinnitetty toisiinsa pitkältä sivultaan saranoilla. Myöhemmin jäykät taulut korvattiin arkeilla, jotka voitiin taittaa. Tällaisia koodekseja eli kirjoja kutsuttiin latinaksi nimellä membranae eli pergamentit, mikä johtui siitä, että niiden sivut olivat tavallisesti nahkaa.

Jotkin meidän päiviimme säilyneet koodeksit on tehty papyruksesta. Vanhimmat tunnetut kristilliset koodeksit, jotka ovat säilyneet joidenkin Egyptin alueiden kuivassa ilmastossa, ovat papyrusta.a

Kirjakäärö vai koodeksi?

Näyttää siltä, että kristityt käyttivät pääasiassa kirjakääröjä ainakin ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan loppupuolelle asti. Koodeksin kannattajien ja kirjakäärön kannattajien välinen köydenveto jatkui ensimmäisen vuosisadan lopulta aina kolmannelle vuosisadalle saakka. Kirjakääröihin tottuneet konservatiivit olivat haluttomia luopumaan vakiintuneista tavoista ja perinteistä. Mutta millaista kirjakäärön lukeminen oli? Kirjakäärö oli tavallisesti tehty papyrus- tai pergamenttiliuskoista, joita oli liimattu yhteen tietty määrä niin että niistä muodostui pitkä kaistale, joka käärittiin rullalle. Teksti kirjoitettiin palstoiksi käärön sisäpuolelle. Lukija etsi haluamansa kohdan käärimällä kirjakääröä auki. Lopetettuaan lukemisen hän kääri sen taas kokoon. (Luukas 4:16–20.) Monesti yhtä teosta varten tarvittiin useampia kääröjä, mikä entisestään hankaloitti niiden käyttämistä. Vaikka kristityt 100-luvulta lähtien ilmeisesti kopioivat Raamattua mieluiten koodeksin muotoon, niin silti kirjakääröjen käyttö jatkui vielä satoja vuosia. Se että kristityt käyttivät koodeksia, lisäsi kuitenkin asiantuntijoiden mukaan merkittävästi sen suosiota muidenkin keskuudessa.

Koodeksin edut ovat selvät: siihen mahtui paljon tietoa, sitä oli vaivatonta käsitellä ja helppoa kuljettaa mukana. Jotkut panivat nämä edut jo alun alkaen merkille, mutta silti enemmistö epäröi luopua kirjakääröjen käytöstä. Vuosisatojen mittaan eri tekijät kuitenkin johtivat vähitellen siihen, että koodeksi saavutti valta-aseman.

Koodeksi oli kirjakääröä taloudellisempi. Tekstiä voitiin kirjoittaa molemmille puolille sivua ja yksien kansien sisään pystyttiin sitomaan useita kirjoja. Joidenkuiden mukaan yksi perussyy koodeksin suosioon kristittyjen ja esimerkiksi lakimiesten keskuudessa oli se, että siitä oli helppo löytää etsimänsä kohdat. Pienikokoiset koodeksit – tai pelkkä Raamatusta otettujen lainausten kätevä luettelo – olivat kristityille erityisen käyttökelpoisia heidän evankelioimistyössään. Lisäksi koodeksissa oli kannet, monesti puiset, mikä teki siitä kääröä kestävämmän.

Koodeksit olivat käytännöllisiä myös yksityisen lukijan kannalta. Kristityiksi tunnustautuvilla oli 200-luvun lopulla käytettävissään pergamentista tehtyjä taskukokoisia evankeliumikoodekseja. Sen jälkeen Raamattuja tai osia siitä on tuotettu kirjan muodossa liioittelematta miljardeja kappaleita.

Nykyään on monenlaisia apuvälineitä, joiden ansiosta Raamatussa olevaa jumalista viisautta voi hankkia nopeasti ja helposti. Sitä voi saada tietokoneen ruudulta, äänitteiltä ja painetuilta sivuilta. Onpa mikä tahansa näistä tavoista sinulle mieluisin, kehitä rakkautta Jumalan sanaa kohtaan tutkimalla sitä päivittäin (Psalmit 119:97, 167).

[Alaviite]

[Kuvat s. 15]

Koodeksi edisti merkittävästi Raamatun leviämistä.