Pretoriaanikaarti saa todistusta

On vuosi 59. Joukko vankeja saapuu matkan uuvuttamien sotilaiden valvonnassa Porta Capena -nimisen portin kautta Roomaan. Palatinus-kukkulalla sijaitsee keisari Neron palatsi. Sitä vartioivat pretoriaanisotilaat, kullakin miekka kätkössä toogansa alla.a Sadanpäämies Julius marssittaa vangit ohi Forum Romanumin ja ylös Viminalis-kukkulalle. Matkan varrella on puutarha, jossa on useita Rooman jumalille omistettuja alttareita, ja paraatikenttä, jolla pidetään taisteluharjoituksia.

Yksi vangeista on apostoli Paavali. Kun hän kuukausia aiemmin oli myrskyn riepottelemassa laivassa, Jumalan enkeli sanoi hänelle: ”Sinun täytyy seisoa keisarin edessä.” (Apt. 27:24.) Onko Paavalilla tosiaan edessään tällainen tilaisuus? Kääntyessään katsomaan Rooman valtakunnan pääkaupunkia hän epäilemättä muistaa sanat, jotka Herra Jeesus esitti hänelle Antonian linnassa Jerusalemissa. Jeesus sanoi: ”Ole rohkealla mielellä! Sillä niin kuin olet antanut minua koskevista asioista perusteellista todistusta Jerusalemissa, niin sinun on todistettava myös Roomassa.” (Apt. 23:10, 11.)

Ehkä Paavali pysähtyy katsomaan Castra praetoriaa – suurta linnoitusta, jossa on korkeat punatiiliset muurit rintavarustuksineen ja torneineen. Castra praetoriassa majailee keisarin henkivartijoina toimivia pretoriaanikaartin sotilaita samoin kuin kaupungin poliiseina palvelevia sotilaita. Tähän linnoitukseen on sijoitettu 12 kohorttiab pretoriaaneja, useita kohortteja poliiseja sekä ratsuväkeä, joten se on muistutus keisarin suuresta mahdista. Koska provinsseista tulevat vangit ovat pretoriaanikaartin vastuulla, Julius johtaa tämän joukon tuohon linnoitukseen heidän saavuttuaan Roomaan yhdestä kaupungin neljästä pääportista. Monen kuukauden vaarallisen matkan jälkeen hän on viimeinkin tuonut vankinsa perille. (Apt. 27:1–3, 43, 44.)

PAAVALI SAARNAA ”KENENKÄÄN ESTÄMÄTTÄ”

Paavali oli saanut matkansa aikana jumalallisia näkyjä, joiden mukaan laivan koko miehistö selviytyisi elossa haaksirikosta. Myrkkykäärmeen purema ei ollut aiheuttanut hänelle vahinkoa. Hän oli parantanut sairaita Maltan saarella, ja paikalliset ihmiset olivat sanoneet hänen olevan jumala. Uutiset näistä tapahtumista olivat saattaneet kiertää taikauskoisten pretoriaanikaartilaisten keskuudessa.

Paavali on jo tavannut Rooman veljiä, jotka tulivat häntä vastaan ”Appiuksen torille ja Kolmelle majatalolle saakka” (Apt. 28:15). Mutta miten hän voisi vankina ollessaan toteuttaa halunsa julistaa hyvää uutista Roomassa? (Room. 1:14, 15.) Jotkut uskovat, että vangit luovutettiin aluksi kaartin komentajalle. Jos tämä pitää paikkansa, Paavali vietiin luultavasti pretoriaaniprefekti Afranius Burruksen luo, jolla saattoi olla korkein valta heti keisarin jälkeen.c Joka tapauksessa vartijana toimii vastedes upseerin sijasta tavallinen pretoriaanisotilas. Paavalin annetaan järjestää itselleen majapaikka, ottaa vastaan vieraita ja saarnata heille ”kenenkään estämättä”. (Apt. 28:16, 30, 31.)

PAAVALI TODISTAA PIENILLE JA SUURILLE

Oikeusasioita hoitaessaan Burrus saattaa kuulustella apostoli Paavalia joko palatsissa tai pretoriaanien leirissä, ennen kuin tapaus viedään Neron ratkaistavaksi. Paavali ei jätä käyttämättä tätä ainutlaatuista mahdollisuutta todistaa ”sekä pienille että suurille” (Apt. 26:19–23). Onpa Burruksen arvio mikä tahansa, Paavali välttyy joutumasta pretoriaanien leirin vankilaan.d

Paavalin vuokra-asunto on niin suuri, että hän pystyy ottamaan vastaan ”juutalaisten huomattavimmat miehet” ja todistamaan heille samoin kuin muille, jotka tulevat runsaslukuisina ”hänen luokseen hänen majapaikkaansa”. Myös monet pretoriaanisotilaat kuulevat pakostakin, kun hän ”todistaa perusteellisesti” juutalaisille Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta ”aamusta iltaan”. (Apt. 28:17, 23.)

Aina päivän kahdeksannella tunnilla keisarin palatsissa palveleva pretoriaanikohortti vaihtuu. Myös Paavalin vartija vaihtuu säännöllisin väliajoin. Paavalin kaksivuotisen vankeuden aikana sotilaat kuulevat hänen sanelevan kirjeitä efesolaisille, filippiläisille, kolossalaisille ja heprealaisille kristityille ja näkevät hänen itse kirjoittavan kirjeen Filemon-nimiselle kristitylle. Vaikka Paavali on vankina, hän kiinnittää henkilökohtaista huomiota karanneeseen orjaan Onesimokseen, jonka ”isäksi” hän sanoo tulleensa vankilakahleissa ollessaan, ja lähettää tämän takaisin isäntänsä luo (Filem. 10). Epäilemättä Paavali ilmaisee henkilökohtaista kiinnostusta myös vartijoitaan kohtaan (1. Kor. 9:22). Voimme vain kuvitella, miten hän esittää sotilaalle kysymyksiä sota-asun eri osien tarkoituksesta ja sitten hyödyntää saamiaan tietoja erinomaisessa vertauksessa (Ef. 6:13–17).

”PUHU JUMALAN SANAA PELOTTOMASTI”

Paavalin vankeus koituu ”hyvän uutisen edistymiseksi” koko pretoriaanikaartin ja muiden keskuudessa (Fil. 1:12, 13). Castra praetorian sotilailla on yhteyksiä eri puolille Rooman valtakuntaa samoin kuin keisariin ja hänen suureen huonekuntaansa. Tämä huonekunta koostuu perheenjäsenistä, palvelijoista ja orjista, ja jotkut heistä tulevat kristityiksi (Fil. 4:22). Paavalin rohkea todistaminen kannustaa Rooman veljiä ”puhumaan Jumalan sanaa pelottomasti” (Fil. 1:14).

Paavalin Roomassa suorittama todistustyö on rohkaisuksi myös meille, kun ”saarnaamme sanaa – – suotuisaan aikaan, tukalaan aikaan” (2. Tim. 4:2). Jotkut meistä eivät pysty liikkumaan vapaasti, koska ovat hoitokodeissa tai sairaaloissa tai jopa vangittuna uskonsa vuoksi. Ovatpa olosuhteemme millaiset tahansa, voimme ehkä puhua niille, jotka tulevat luoksemme kotikäynneille tai tekevät meille joitakin palveluksia. Kun todistamme rohkeasti joka tilanteessa, näemme omin silmin, ettei Jumalan sanaa ole mahdollista kahlehtia (2. Tim. 2:8, 9).