Suhtautuminen vastaväitteisiin
1 Miten meidän tulisi suhtautua vastaväitteisiin, joita ihmiset esittävät todistamistyössämme? He sanovat meille esimerkiksi, että ”minulla on kiire”, ”en ole kiinnostunut” tai ”minulla on oma uskontoni” jne. Kun vastaväite esitetään, pitäisikö meidän pelkästään sen perusteella päätellä, ettei ovenavaaja ole ”lammas”? Kuinka voimme varmistaa, mitä hän todellisuudessa tarkoittaa?
2 Kun joku sanoo, että ”minulla on kiire” saatuaan tietää käyntimme tarkoituksen johdantosanoistamme, niin hänellä voi tosiaankin olla kiire tai hän voi tarkoittaa, ettei hän ole kiinnostunut. Kuinka saamme sen selville? Miksi emme ottaisi vastaväitettä huomioon ja olettaisi, että henkilöllä todellakin on kiire, ja sanoisi sitten jotakin tämäntapaista: ”Olen pahoillani, että tulin sopimattomaan aikaan. Ehkä voisin tulla uudelleen sellaiseen aikaan, mikä sopisi teille paremmin, keskustellakseni kanssanne ilmaisesta raamatuntutkistelusta, jollaista tarjotaan kaikille ihmisille naapuristossanne. Haluaisin jättää teille tämän tutkistelua esittelevän lehtisen tutustuaksenne siihen ennen uutta käyntiäni. Saisinko kysyä, milloin teille sopii, että tulisin tiedustelemaan mielipidettänne sen sisällöstä? . . .” Jos ovenavaajalla on todella kiire, hän voi suostua uusintakäyntiisi. Jos hän toisaalta tarkoittikin sitä, että hän ei ole kiinnostunut Raamatusta, hän saattaa kertoa sen sinulle.
3 Melko usein ihmiset sanovat meille: ”En ole kiinnostunut.” Emme ole ehkä sanoneet kovinkaan paljon ja saatamme ihmetellä, ymmärtävätkö he loppujen lopuksi käyntimme tarkoituksen. Voisimme ottaa vastaväitteen huomioon ja jatkaa: ”Teistä voi tuntua, että nykyinen Raamatun lukemisohjelmanne varaa riittävät vastaukset kysymyksiinne. Koska erilaisia uskonnollisia mielipiteitä on niin paljon, ajatteletteko, että Jumala hyväksyy ne kaikki? Auttaako Raamattu teidän mielestänne ihmistä vastaamaan kysymykseen: ’Miten saisin selville, hyväksyykö Jumala uskontoni?’” Anna ovenavaajan esittää ajatuksensa. Kun menettelemme tällä tavalla, ovenavaaja saa tietää mm. käyntimme tarkoituksen. Jos hän selvästi ymmärtää, miksi olemme tulleet, eikä yksinkertaisesti halua kuunnella, mitä meillä on sanottavana, ei ole mitään syytä väitellä hänen kanssaan. – 2. Tim. 2:23–25.
4 Kun joku sanoo, että ”minulla on oma uskontoni”, voit havaita tehokkaaksi todeta: ”Onpa ilahduttavaa löytää joku, joka uskoo yhä Jumalaan. Tietysti jokaisen täytyy itse päättää, miten suhtautuu Raamatun lukemiseen nähdäkseen, mitä se sanoo sellaisesta tärkeästä asiasta kuin: Miten saisin selville, hyväksyykö Jumala uskontoni? Ilmainen raamatuntutkisteluohjelma, jota tarjotaan teille ja naapureillenne, osoittaa, miten tällaisia asioita koskevat tiedot voidaan löytää teidän omasta Raamatustanne. Luettuanne, mitä Raamattu sanoo asiasta, voitte ratkaista, mitä on mielestänne viisainta tehdä.”
5 Meiltä vaaditaan havaintokykyä tietääksemme, mitä ovenavaaja tarkoittaa esittäessään meille vastaväitteen, kun olemme todistamistyössä. Tarkoituksen ymmärtäminen auttaa meitä suhtautumaan vastaväitteisiin oikealla tavalla.