Haaratoimiston kirje

Rakkaat Julistajat

Vaikka viime kesän piirikonventeista on jo kulunut näinkin paljon aikaa, konventti palautuu mieleen usein. Eikö se ole ollut teidänkin kodissanne keskustelun aiheena tämän tästä? Ja siitä totisesti riittää puhuttavaa!

Kukaan meistä ei ole unohtanut sykähdyttävää näytelmää Mordokaista ja Esteristä. Kertomus yksin ei ollut vaikuttava, vaan myös sen merkitys meille. Miten voimakkaasti osoitettiinkaan, että meidän on oltava varmoja, etteivät henkilökohtaiset eroavuudet milloinkaan heikennä sitä rakkauden sidettä, joka yhdistää meitä! Niin syvästi meidän tulisi olla kiinnostuneita jokaisen veljemme ja sisaremme hyvinvoinnista, että me vaarantaisimme henkemme auttaaksemme heitä. Eikö siinä olekin ajattelemisen aihetta?

Se mitä sanottiin sydämestä, oli myös vaikuttavaa. Havaitsitko uuden ajatuksen? Oli kiinnostavaa oppia, että Raamatun viittaukset ihmissydämeen koskevat lihallista sydäntämme, eivätkä ole pelkästään kuvaannollisia. Mutta asia, mistä olemme keskustelleet täällä Beetelissä vielä enemmän, on kehotus tutkia sydäntämme säännöllisesti ja olla rehellisiä itseämme kohtaan siinä, miksi mitäkin teemme, kehotus eritellä heikkoutemme ja työskennellä niiden voittamiseksi. Tällä tavalla sydämemme saa Jehovan hyväksymyksen.

Kun ajattelemme ohjelman kohokohtia, muistamme, miten ”iljetys” tunnistettiin Ilmestyskirjan 17. luvun helakanpunaiseksi pedoksi, Yhdistyneiksi Kansakunniksi. Tästähän on herätetty kysymyksiä aina toissa kesän piirikonventeista lähtien. Oli myös uskoa vahvistavaa kuulla puhe ”Me palvomme sitä, minkä tunnemme” ja todeta, miten totta se on meidän tapauksessamme vastakohtana väärän uskonnon harjoittajille. Muistatko kiireisyyden sävyn puheessa ”Hyvän tahdon vuoden lopullinen hyväksikäyttäminen”? Eivätkö tällaiset puheet lujitakin haluamme tehdä kaikki voitavamme Jehovan palveluksessa?

Sitten oli lauantai-illan ohjelma ”Kuka tarvitsee apuasi?” Kun lähdimme tuona iltana konventtipaikalta, esitetyt kohdat olivat piirtyneet voimakkaasti mieleemme. Pian ne kuitenkin himmenevät, ellemme kertaile niitä. Eikö sinunkin mielestäsi olisi hyödyllistä kerrata avoimesti jokaisessa perhepiirissä annetut neuvot sekä nuorten että vanhempien suojaksi? Kun apostoli Pietari kirjoitti veljilleen, hän sanoi, että muistuttamalla heitä heidän kuulemistaan asioista hän halusi ’herättää heitä’. (2. Piet. 1:12, 13) Meidän tulisi menetellä samoin toisiamme kohtaan nykyään.

Konventti auttoi meitä niin suuresti Jumalan ”hyvän tahdon ihmisinä” toteuttamaan julistuksemme rauhantekijöinä. Lokakuun aikana ja tulevina kuukausina työnämme on auttaa toisiakin tulemaan rauhantekijöiksi. Suokoon Jehova teille runsaat siunauksensa kun otatte täysin määrin osaa tähän suurenmoiseen palvelusetuun!

Me lähetämme teille jokaiselle lämpimät terveisemme.

Veljenne

TIKKURILAN HAARATOIMISTOSSA