Koskeeko tienraivauskutsu sinua? – Vastaatko myöntävästi?

MIKÄ tahansa osa meillä lieneekin Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa, se on ilon lähde. Riippumatta alueellamme asuvien ihmisten suhtautumisesta on ilo tietää, että teemme Jehovan tahdon. Ja jos julistuksemme Jumalan valtakunnasta vaikuttaa arvostavien sydämeen, saamme lisäksi iloita nähdessämme heidän edistyvän vanhurskauden tiellä. Mitä enemmän siis omistamme aikaa kenttäpalvelukseen, sitä suurempi on ilomme. Tämä on sopusoinnussa seuraavan Raamatun periaatteen kanssa: ”Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” – 2. Kor. 9:6.

Siksi kutsumme mahdollisimman monia tavalliseen tai lomatienraivauspalvelukseen. Sen tehdessämme tiedämme, että on monia, jotka kovin mielellään olisivat tienraivaajia, mutta joiden nykyiset olosuhteet ja vastuut estävät tämän. Näitä Jehovan uskollisia palvelijoita rohkaisee tietoisuus siitä, että Jehova Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat selvillä heidän rajoituksistaan. Muistathan Jeesuksen eräässä vertauksessaan osoittaneen, että ’sydämen maaperä’ saattaa tuottaa erilaisia määriä hedelmää ja kuitenkin olla hyvää maata. (Matt. 13:23) Syynä on se, että hedelmän kantaminen viittaa Valtakunnasta julistamiseen ja liittyy suoranaisesti sen ajan määrään, joka käytetään totuudesta puhumiseen toisille.

Niinpä meidän kaikkien onkin hyvä harkita olosuhteitamme ja vastuitamme. Voisimmeko kantaa enemmän hedelmää, ts. julistaa Jumalan valtakuntaa toisille enemmän, vaikkapa oman perheemme jäsenille? Olemmeko sellaisessa asemassa, että voisimme lisätä julistamistamme tulemalla tienraivaajaksi? Niin, voisitko henkilökohtaisesti tehdä järjestelyjä nykyisessä elämäntavassasi ryhtyäksesi tienraivaajaksi?

Välttämättömät pätevyysvaatimukset – Täytätkö sinä ne?

On hyvä muistaa, että tienraivaajien nimittämisestä huolehtii Vartiotorni-seura, joka on Jehovan todistajien hallitsevan elimen johdon alainen. Henkilön edellytykset omistaa ainakin 100 tuntia kuukaudessa kenttäpalvelukseen ovat tärkeät Seuralle, mutta tämä ei ole ensisijainen huomion kohde. Tienraivaajien tulisi olla henkilöitä, joiden esimerkki kristillisessä käytöksessä on jäljittelemisen arvoinen. Toisten pitäisi tuntea heidät ihmisinä, jotka ilmaisevat Jumalan hengen hedelmää.

Veljien, joiden vastuuna on suositella tienraivaajia, täytyy sen tähden olla asiaankuuluvan huolellisia velvollisuutensa hoitamisessa. He tietävät tienraivaajan edustavan heidän seurakuntaansa tehtäväänsä nimitettynä evankelistana. Säädyttömästi pukeutuva ja äärimmäisiä muotivillityksiä seuraava voisi tuskin edustaa seurakuntaa tässä ominaisuudessa. Eikä tietystikään henkilö, joka on yhä epäpuhtaan tupakoimistottumuksen orja, voi palvella tienraivaajana.

Muita pätevyysvaatimuksia esitetään ”Lamppu”-kirjan sivuilla 192–198. Anojan on täytynyt olla kastettu ainakin kuusi kuukautta, ja määräyksen saatuaan hänen odotetaan käyttävän kenttäpalvelukseen keskimäärin 100 tuntia kuukaudessa – yhteensä 1200 tuntia vuodessa.

Lomatienraivaus on ihanteellinen järjestely niille, jotka voivat olla tienraivaajina ainoastaan rajoitetun ajan, sanokaamme yhden, kaksi tai useampia kuukausia vuoden kuluessa. Itse asiassa joku voi toimia lomatienraivaajana niinkin lyhyen ajan kuin kaksi viikkoa omistaen 75 tuntia kenttäpalvelukseen tuon kuukauden aikana. Henkilön, joka haluaa toimia lomatienraivaajana, ei tarvitse odottaa kuutta kuukautta kasteensa jälkeen, vaan hän voi anoa heti kasteen jälkeen edellyttäen, että hän on ollut säännöllinen julistaja viimeiset kuusi kuukautta.

Jos ajattelet vastata myöntävästi tienraivauskutsuun, tee ensiksi itsellesi muutamia tutkivia kysymyksiä: Mitä sydämeni todella saa minut tekemään? Kannustaako rakkaus Jehova Jumalaan minua puhumaan toisille Valtakunnasta? Tunnenko sääliä ja myötätuntoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka havaitsevat olevansa hengellisesti surkeassa tilassa? Paneeko tämä rakkaus minut omistamaan 10, 20, 100 tai useampiakin tunteja kenttäpalvelukseen joka kuukausi? Vai pidänkö tienraivausta jonkinlaisena asemana, jonakin sellaisena, mikä tuottaa minulle tietyssä määrin mainetta ja kunniaa? Aionko ilmoittautua tienraivaajaksi, koska vanhempani tai aviopuolisoni kehotti minua tekemään sen? Vai pidänkö tienraivausta keinona välttyä joltakin pakolliselta, epämiellyttävältä työltä? Näenkö tienraivauksen pakotienä, pienempänä kahdesta pahasta?

Oikeat vaikuttimet ovat mitä tärkeimmät. Oikea näkemys tienraivaustyöstä auttaa henkilöä löytämään jatkuvasti tosi iloa tästä palveluksesta. ”Minut sai tienraivaajaksi se, että halusin miellyttää Jehovaa”, kirjoittaa eräs, joka on työskennellyt tienraivaajana vuodesta 1956 lähtien, ”ja että halusin toisten tuntevan totuuden samalla tavalla kuin itse tunnen sen. Minusta tuntui, että voisin tehdä sen paremmin tienraivaajana.”

Sallivatko olosuhteeni minun toimia tienraivaajana?

Ajateltuasi vaikuttimiasi harkitse olosuhteitasi. Miten on esimerkiksi terveytesi laita? Ellet ole ruumiillisesti kykenevä käyttämään sataa tuntia kuukaudessa kenttäpalvelukseen, et tietystikään anoisi tavalliseksi tienraivaajaksi. Kuten eräs julistaja huomauttaa: ”Tätä nykyä terveyteni ei salli minun olla tienraivaajana koko ajallani. Koetan kuitenkin olla hyvä seurakunnanjulistaja ja aika ajoin toimin lomatienraivaajana, kun kykenen siihen, pitäen aina tienraivaustyön mielessäni ja Jehovan edessä rukouksissa.”

Mutta ehkä kysymys onkin vain siitä, ettet ole varma, mitä voit tehdä. Jos asia on siten, voisit kokeilla sadan tunnin käyttämistä kenttäpalvelukseen kuukauden aikana. Olet silloin paremmin selvillä, salliiko terveytesi sinun toimia lomatienraivaajana kuukauden tai kaksi kerrallaan. Saatat itsekin yllättyä! Voit huomata kuten jotkut toisetkin, että useampien tuntien käyttäminen kenttäpalvelukseen todellisuudessa parantaa terveydentilaasi. Huolimatta kokoonpainuneesta keuhkosta ja munuaisviasta eräs sisar päätti olla lomatienraivaajana joka toinen kuukausi. Tulokset? Hän ei ainoastaan tunne terveytensä tulleen paremmaksi, vaan hänellä on ollut myös ilo nähdä henkilön, jonka kanssa hän on tutkinut, menevän kasteelle ja kahden muun ilmaisevan halua tulla Jehovan todistajiksi.

Muuan niveltulehduksesta kärsivä sisar sai lääkäriltään neuvon kävellä paljon. Niinpä hän ryhtyikin tienraivaajaksi. Hänellä on yhä niveltulehdus, mutta se ei vaivaa häntä enää yhtä paljon. Tämä sisar kykenee myös saavuttamaan tavoitteensa. Jopa hänen elämänasenteensa on muuttunut, kuten hän sanoo: ”Palvellessaan Jehovaa unohtaa itsensä ja ajattelee Häntä ja hänen tahtonsa tekemistä.” Toinen kirjoittaa: ”Vaikka olen ollut toimiva julistaja 26 vuotta, olen ollut tavallinen tienraivaaja ainoastaan yhden vuoden. Olen saanut monia vuosia hoitoa verinäivetystaudin vuoksi. Lopulta päätin lähteä tienraivaajaksi kaikesta huolimatta. Silloin tapahtui näennäinen ihme – aloin tosiaan tulla kuntoon. Veriarvoni alkoivat kohota, ja tarvitsen nyt hyvin vähän lääkitystä. Tunnen myös suurta hengellistä edistystä tapahtuneen.”

Entä raamatulliset velvoituksesi? Sallivatko olosuhteesi sinun olla tienraivaajana? Oletko esimerkiksi naimisissa ja onko sinulla lapsia? Eräs pariskunta sanoo: ”Olemme tienraivaajia, vaikka meillä on 2-vuotias pikkupoika. Aikataulumme on melko tiukka, muttei niin tiukka, että se riistäisi ilon tienraivauksestamme.”

Onko aviopuolisosi epäuskoinen tai totuutta vastustava? ”Monet ajattelevat, että on vaikeata olla tienraivaajana, kun puoliso ei ole totuudessa”, sanoo eräs sisar, ”mutta asia ei ole siten. Menen kenttäpalvelukseen, kun mieheni on työssä. Eräs erittäin tarpeellinen asia on aikataulu. Minulla täytyy olla aikataulu saadakseni kaiken taloustyön, pyykinpesun ja silityksen tehdyksi. Puolisoni nousee kello 4 aamulla, ja silloin alkaa minunkin päiväni.”

Oletko lapsiperheen äiti? ”Syksyllä 1968”, kirjoittaa eräs sellainen äiti, ”päätin ryhtyä tienraivaajaksi laskettuani kustannukset. Minulla on kolme tytärtä, 10-, 9- ja 7-vuotiaat. Olen eläkettä nauttiva leski ja omistan auton. Olin ensin lomatienraivaajana kolme kuukautta, joiden kuluessa suunnittelin toteutettavissa olevan aikataulun. Niinpä rukouksen, tutkimisen ja Jehovan hengen avulla se on ollut mahdollista.” Toinen kirjoittaa: ”Voin sanoa, että tämä on ollut riemullisinta ja rakentavinta ja onnellisinta aikaa elämässäni. Kenen tahansa, jolla on lapsia [hänellä on neljä, 4–12-vuotiaat] ja jolle se on mahdollista, tulisi kokea nämä tienraivauksen suurenmoiset siunaukset. Se on totisesti ollut siunaus Jehovalta.”

Entä taloudelliset velvoitteet, sellaiset kuin kiinnitykset tai velat, jotka ovat vastuullasi? Nämä olosuhteet eivät ehkä salli sinun toimia tienraivaajana. Kuuntelehan kuitenkin, miten eräs julistaja Yhdysvalloissa ratkaisi tämän ongelman: ”Myimme talomme, joka ei olisi tullut maksetuksi tämän järjestelmän aikana, ja ostimme hyvin miellyttävän asuntovaunun, joka sopii meidän tarpeisiimme täydellisesti. En olisi vuosia sitten osannut kuvitellakaan, että ajattelisin tällä tavalla. Nyt se näyttää ainoalta tavalta.”

Nämä ovat tietysti ainoastaan muutamia monien tienraivaajien henkilökohtaisista kokemuksista ja tavoista, joilla he ratkaisivat ongelmansa. Jonkun toisen tekemät ratkaisut eivät kuitenkaan saata soveltua sinun olosuhteisiisi. Sinun itsesi on oltava realistinen arvioidessasi oman tilanteesi. Joudut kohtaamaan omat ongelmasi. Jos sinulla on jo joitakin raamatullisia velvoitteita, tienraivauksen mukanaan tuomat lisävelvoitteet saattaisivat kuormittaa kestokykyäsi liikaa ja tehdä tienraivauksen epäkäytännölliseksi ja epäviisaaksi. Toisaalta molempien vastuiden hoitamiseksi ei ehkä tarvita muuta kuin muutoksia elämäntavassasi. Yritä tehdä järjestelyjä ajankäytössäsi ja kehittää tehokkaampia työskentelytapoja.

Eräs sisar kirjoittaa: ”Olen oppinut selviytymään töistäni joka päivä. Nousemme kello kuudelta, ja kun lapset lähtevät kouluun ja minä palvelukseen, kotimme on puhdas. Ja on todella hämmästyttävää, että tämä ei ole lainkaan raskasta. Meillä on enemmän aikaa henkilökohtaista tutkimista varten. Siis jopa minun kaltaiseni hyvin epäjärjestyksellisetkin ihmiset voivat tulla tienraivaajiksi ja järjestyksellisemmiksi ja hyödyllisemmiksi, jos me haluamme palvella Jehovaa. Ensimmäinen vuoteni tienraivaajana on opettanut minulle paljon ja odotan oppivani yhä lisää.”

Eräs toinen tienraivaaja kertoo, miten hän suunnittelee ajankäyttönsä: ”Kun lapset ovat koulussa, kartutan tuntieni määrää, niin että kesäkuukausien aikana minulla on enemmän aikaa olla heidän kanssaan. Yksi antautunut lapseni sitä paitsi on ollut kanssani lomatienraivaajana yhden kuukauden joka kesä. Toivon jokaisen äidin voivan kokea sen ilon, että hänen lapsensa noudattaisi hänen esimerkkiään tienraivaajana.” Selostuksessa eräästä tienraivaajasisaresta mainitaan: ”Hänellä on niukat tulot, ei aviomiestä, kolme lasta huollettavanaan, ei omaa kulkuneuvoa ja hän asuu melko kaukana valtakunnansalista. Kuitenkin hän saavuttaa tuntitavoitteensa melkein joka kuukausi. Miten? Hänen aikataulunsa on avain hänen mahdollisuuksiinsa pysyä tienraivaustyössä.”

Miksi jotkut lopettavat?

Jos vastaat myöntävästi tienraivauskutsuun, yksi vakavammista ongelmistasi tulee todennäköisesti olemaan se, miten pysyä tässä kokoajantyössä. Joitakin tienraivaajia tietysti menetetään joka vuosi vanhuuden ja kuoleman vuoksi – jotkut heistä 20, 30 tai 40 palvelusvuoden jälkeen. Jotkut ovat ”ajan ja aavistamattomien tapahtumien” uhreja – sairauden, onnettomuuksien, huollettavien vanhempien tai lasten sairastumisen, taloudellisten vaikeuksien jne. (Saarn. 9:11, Um) Näyttää kuitenkin siltä, että jotkut (itse asiassa aika monet) voivat syyttää ainoastaan itseään, koska lopettamisen aiheuttavat vaikeudet voitaisiin usein välttää. Näitä vältettävissä olevia ansoja tienraivausta suunnittelevien on hyvä harkita etukäteen; myös niiden, jotka ovat lopettaneet tienraivaustyön, tulisi näin jälkeenpäin harkita seuraavia seikkoja.

Henkilöt, joiden toiminnasta puuttuu järjestelmällisyys ja joilla on vähän aloitekykyä tai kykyä käsitellä ongelmia, saattavat havaita vaikeaksi mukautua tienraivauselämän jokapäiväiseen rutiiniin. Jos olet sellainen ihminen luonteeltasi, sinun olisi hyvä työskennellä jonkin aikaa jonkun menestyvän tienraivaajan kanssa – sanokaamme jonkun ’palvelusveteraanin’ kanssa. Sellaiseen tapaukseen soveltuu tämä sananparsi: ”Kahden on parempi kuin yksin, sillä . . . Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa.” – Saarn. 4:9–12.

Tässä mielessä eräs henkilö kirjoittaa: ”Olen ollut tavallinen tienraivaaja kolme vuotta, ja katsoessani taaksepäin tiedän, että työskenteleminen toisten tienraivaajien kanssa rohkaisi minua. Toimin lomatienraivaajana kolme kuukautta ennen kuin aloitin tavallisen tienraivaustyön, ja noiden kolmen kuukauden aikana työskentelin läheisesti toisten tienraivaajien kanssa ja saatoin tarkkailla heidän säännöllisyyttään palveluksessa. Myös heidän ilmaisemansa ilo, kun he suorittivat evankeliuminpalvelustaan, todella teki minuun vaikutuksen. He saivat minut tajuamaan, että Jehovan palveleminen kaikella ajallaan tuotti heille tämän ilon.”

Pysyäkseen tienraivaustyössä ihmisellä on oltava oikea näkemys elämästä. Henkilöllä ei voi olla voimakas ylellisyyksien ja vähäistenkin elämän mukavuuksien kaipuu ja samalla tyydytyksen tunne tienraivauspalveluksessa. ”Minusta tuntuu kokemukseni perusteella, että mielentilalla on enemmän tekemistä uskollisen tienraivauspalveluksessa pysymisen kanssa kuin kaikilla toisten lausumilla rohkaisun sanoilla”, on tapa, jolla eräs sisar ilmaisi asian.

Tienraivaus ei ole velttoja, itseään säästäviä ihmisiä varten. Eikä se ole niitä henkilöitä varten, jotka masentuvat helposti ja jotka lopettavat, kun vastoinkäymisten aallokko tulee rajummaksi. Eräs karaistunut tienraivaaja sanoo: ”Valittuani tienraivaustyön elämäntehtäväkseni olen todennut, että se ei ole laiskoja varten. On välttämätöntä ponnistella kovasti ja työskennellä ankarasti määräalueella. Kahtenakymmenenä tienraivausvuotenani olen joutunut olosuhteisiin, joissa minun on tarvinnut ponnistella pysyäkseni tienraivaajien luettelossa. Eräänä vuonna jouduin murtuneen nilkkani vuoksi todella näkemään vaivaa voidakseni jatkaa.”

Monien entisten tienraivaajien kerratessa lopettamisensa syitä he saattavat nyt haluta vastata uudelleen myöntävästi tienraivauskutsuun. Kun erästä sellaista henkilöä kannustettiin harkitsemaan mahdollisuutta aloittaa tienraivaustyö uudelleen, hänen vastauksensa kuului: ”Vastaanotin kirjeenne, joka koski aikaisempaa tienraivauspalvelustani ja sitä, miten minun tulisi harkita uudelleen aloittamista. Voin totisesti yhtyä ajatukseenne, että Jehovan palvelemisessa tienraivaajana kokee suurta iloa, ja suosittelenkin sitä kokosydämisesti kaikille Jehovan kansaan kuuluville. Tienraivaus saa ihmisen arvostamaan järjestöä täydemmässä määrin. Toivonkin vain, ja niin tekee myös vaimoni, että voimme jälleen kerran olla tienraivaajia ja pian. Teemmekin parastaikaa tarvittavia järjestelyjä, niin että voisimme toteuttaa sen.”

Kustannusten laskeminen

Älä harkitse ainoastaan sydämesi haluja ja vaikuttimia, vaan myös olosuhteitasi – terveyttä, taloudellista tilannetta ja raamatullisia vastuita. Kaikki nämä ja muut tekijät täytyy ottaa huomioon ratkaistessasi, mitä teet henkilökohtaisesti tienraivauksen suhteen.

Juuri näin eräs sisar menetteli. Hän sanoi: ”Päätin toimia lomatienraivaajana kuukaudesta toiseen varmistaakseni, että voisin selviytyä siitä ja silti pitää hyvää huolta perheestäni. Useiden kuukausien kuluttua tajusin, ettei ollut mitään syytä pidättyä täyttämästä anomusta tavalliseksi tienraivaajaksi.”

Henkilön täytyy olla halukas uhraamaan, varautumaan ja mukautumaan epämukavuuksiin ja joidenkin asioiden puuttumiseen. Into, päättäväisyys, peräänantamattomuus, usko, kärsivällisyys ja syvä rakkaus Jehovaan ja lähimmäiseen ovat tarpeellisia, jotta olisi menestyvä tienraivaaja. Ne ovat myös ominaisuuksia, jotka tekivät apostoli Paavalin kykeneväksi jatkamaan erikoistehtävässään. – 2. Kor. 6:3–10; 11:23–27.

Jos tunnet vajavaisuutta joissakin näissä piirteissä, lomatienraivaus saattaa auttaa sinua kehittämään niitä. Mikään ei ole parempaa edistymisen kannalta kuin harjoittelu. Pane merkille, mitä kaksi tienraivaajaa sanoo tästä: ”Minusta todellakin tuntuu, että tienraivaus on auttanut minua merkittävällä tavalla. Se on lisännyt suunnattomasti haluani kunniaansaattaa Jehovan nimeä ja auttaa toisia pelastuksen tiellä.” ”Tienraivaus on auttanut minua hankkimaan vakavuutta, jota tarvitaan kestämiseen. Se on saanut minut ymmärtämään, että riippumatta siitä mitä menetetään tai saadaan, meillä on osa Jehovan nimen kunniaansaattamisessa.”

Jos kaikkien asioiden harkitseminen osoittaa, ettet tosiaankaan voi olla tienraivaajana, niin noudata jatkuvasti Jeesuksen neuvoa ’ponnistella tarmokkaasti’ niissä palveluseduissa, joista nyt nautit. (Luuk. 13:23, 24, Um) Mutta jos voit huolehtia asianmukaisesti muista raamatullisista velvollisuuksistasi ja olla samalla tienraivaajana, joko tavallisena tai lomatienraivaajana, niin anna toki sydämesi kannustaa itseäsi tekemään niin! Vastaa tähän kutsuun myöntävästi, niin tulet olemaan onnellinen ratkaisustasi.

Paras suositus ja kannustus tulee tienraivaajilta itseltään, kuten tämä läpileikkaus osoittaa: ”Olen ollut tavallinen tienraivaaja viimeiset neljä kuukautta ja olen onnellisempi nyt kuin koskaan ennen.” ”Aloittaessani kolmatta tienraivausvuottani odotan innostuneena vielä monia runsaita siunauksia Jehovan palveluksessa.” ”Oltuani viisi vuotta tässä kokoajanpalveluksessa sallikaa minun sanoa, että nuori henkilö todella menettää suurimman tilaisuutensa, jos hän ei ole tienraivaajana.” ”Lähestyessäni nopeasti 69 vuoden ikää, en pysty sanoin kuvailemaan, miten arvostan tienraivausetujani näiden 23 vuoden aikana.” ”Tienraivauksen tuoma syvällinen onnellisuus on sellaista, mikä täytyy kokea, jotta ymmärtäisi sen.”