Kysymyspalsta

● Tulisiko tupakan tai huumausaineiden käyttäjien tai niiden, jotka ottavat lääkkeitä huumausaineiden ”korvikkeeksi” (kuten sellaisten, jotka ovat parhaillaan ”vieroitettavana”), sallia osallistua kanssamme kenttäpalvelukseen?

Nykyään, niin kuin ensimmäiselläkin vuosisadalla, tulee kaikenlaisia ihmisiä totuuden tuntemukseen, ja he tekevät jyrkkiä muutoksia elämässään. Tämän he tekevät rakkaudesta Jehovaa kohtaan ja jotta he voisivat tulla kristillisen seurakunnan kastetuiksi jäseniksi. (1. Kor. 6:9–11; Kol. 3:9) Auttaaksemme näitä ihmisiä tekemään tarpeelliset muutokset me rohkaisemme heitä olemaan läsnä kokouksissa valtakunnansalissa, samoin myös seurakunnan kirjantutkisteluissa. Me myös kannustamme heitä puhumaan ystävilleen ja sukulaisilleen oppimistaan hyvistä asioista. Mutta tulisiko meidän sallia näiden henkilöiden, jotka eivät ole vielä luopuneet tällaisista riippuvaisuussuhteista, liittyä kanssamme julkiseen saarnaamistoimintaan ja opetuslasten tekemiseen?

Sitä, mitä äskettäin julkaistiin Vartiotornissa 15.8.1973, s. 384–391, voidaan pitää täydennyksenä siihen aineistoon, mikä on esitetty Järjestö-kirjan sivuilla 128–130, otsikon ”Ketkä voivat osallistua kanssamme Valtakunnan saarnaamiseen ja opettamiseen?” alla. Eri yksilöiden olosuhteet voivat vaihdella, mutta kaikissa tapauksissa, joissa joku ei ole päässyt täysin vapaaksi huumausaineista, ratkaiseva tekijä on se, olisiko heidän liittymisensä kanssamme kenttäpalvelukseen kompastukseksi vai ei. Joissakin tapauksissa heidän läsnäolonsa Raamatun kotitutkistelussa tai uusintakäynnillä ei mahdollisesti aiheuttaisi ongelmia, kun taas meneminen ovelta ovelle voisi vaatia suurempaa varovaisuutta, ettei annettaisi väärää vaikutelmaa.

Sellaisia yksilöitä ei kuitenkaan missään tapauksessa rohkaistaisi menemään talosta taloon itsekseen tai esittäytyvän kodeissa yhdeksi Jehovan todistajaksi. Kenttäpalvelusraporttia ei myöskään otettaisi vastaan sellaisilta yksilöiltä.