Kuka todella on nuhteeton?
1 Kirjoittaessaan hyväksyvästi niistä veljistä, jotka ’tavoittelevat valvojan virkaa’, apostoli Paavali muistutti Timoteukselle: ”Valvojan tulee . . . olla nuhteeton.” (1. Tim. 3:1, 2) Mutta tätä ei odoteta ainoastaan valvojilta. Tuossa samassa Raamatun kirjassa muitakin seurakunnan jäseniä kannustetaan olemaan nuhteettomia. (1. Tim. 5:7) Mitä nuhteettomana oleminen sitten merkitsee?
2 Ydin on se, että meidän kaikkien on ymmärrettävä, ettei käytöksemme ole pelkästään henkilökohtainen asia. Se, mitä me teemme, heijastuu perheeseemme, seurakuntaan ja Jumalan nimeen. Meidän tulisi käyttäytyä tavalla, joka tuottaa kunniaa Jehovalle ja hänen kansalleen. Meidän ei tulisi vain puhua oikeasta käytöksestä, vaan jokaisen yksilön tulisi osoittautua ”hyvien tekojen esimerkiksi”. (Tiit. 2:6, 7) Siitä huolimatta mitä joku tekee, jotkut ihmiset saattavat tulkita sen väärin ja löytää virheitä, kuten juutalaisen seurakunnan jäsenet tekivät Jeesuksen tapauksessa. (Luuk. 7:34, 35) Mutta Paavalin kehotuksen ydin on se, ettei kristittyä vastaan voitaisi esittää aiheellista syytöstä.
3 Kukaan meistä ei tietystikään ole synnitön. Jos meitä tutkittaisiin, meillä kaikilla voitaisiin osoittaa olevan virheitä; kaikki me osumme joskus harhaan. (1. Joh. 1:8) Mutta meidän ei tulisi jättää mukautumatta missään vakavassa asiassa Jumalan sanan vaatimuksiin, niin että meitä olisi tarpeellista nuhdella. (Ks. Gal. 5:19–21.) Meidän tulisi pyrkiä vakavasti soveltamaan Raamatun periaatteita kaikkiin elämän asioihin. Pitääkö tämä paikkansa sinusta? Entä kotonasi ja suhteessasi sukulaisiisi? Onko se totta työssä sekä rentoutuessasi? Onko elämäntapasi sellainen, että toiset näkevät selvästi sinun jäljittelevän Kristusta? – Vrt. 1. Kor. 11:1.
4 Kristusta jäljiteltäessä huomiota on kiinnitettävä toimintojen lisäksi myös osoittamaamme henkeen. Niinpä kirjoittaessaan Filippin seurakunnalle, johon kuului valvojia ja avustavia palvelijoita, apostoli Paavali korosti heille tarvetta jäljitellä Kristusta tässä – ”ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia”. – Fil. 1:1; 2:1–8.
5 Mutta entä sitten, ellei joku tee näin? On ihmisiä, jotka ovat niin voimakastahtoisia, että toiset havaitsevat usein itsensä kyvyttömiksi väittelemään heidän kanssaan. Kun sellainen henkilö osallistuu keskusteluun, hän on riidanhaluinen ja antaa toisille selvästi sellaisen vaikutelman, että hän taistelee sanoillaan veljiä vastaan. Koska hän ajattelee liian paljon itsestään, hän on taipuvainen väheksymään toisten näkemyksiä. Tämän vuoksi hänen huomautuksensa aiheuttavat helposti jyrkän erimielisyyden käsiteltävänä olevassa asiassa, sen sijaan että ne edistäisivät asian pohdintaa kokouksessa. Kaikki eivät tietenkään ilmaise itseään samalla tavalla. Toiset ovat voimakkaampia kuin toiset. Mutta riidat ja jakaumat luokitellaan Jumalan sanassa ’lihan teoiksi’. (Gal. 5:19, 20) Kukaan, joka aiheuttaa niitä, ei ole nuhteeton.
6 Siinä, mitä Paavali kirjoitti 1. Timoteukselle 5:7:ssä, hän viittaa edellä mainitsemaansa ja sanoo, että todellisten kristittyjen tulisi olla nuhteettomia siinä, miten he huolehtivat leskistä, jotka ovat läheistä sukua heille. Mutta tietysti sama korkea mitta soveltuu elämämme jokaiseen piirteeseen. Siitä riippumatta, mitä maailmassa ympärillämme tehdään, meidän kaikkien tulisi olla moitteettomia. Miten? ”Säilyttäen lujan otteen elämän sanaan”, kannattamalla aina sitä sekä puheessamme että käytöksessämme. – Fil. 2:14–16.