Älä luovu hyvän tekemisestä
1 Jumalan kansan yrittäessä rakentaa uudelleen Jerusalemin muureja Nehemian päivinä vihollisjoukkojen yhteenliittymä teki salaliiton häiriöiden aikaansaamiseksi. Siihen kuuluvat sanoivat: ”Me . . . tapamme heidät ja lopetamme työn.” (Neh. 4:7–11) Painostus oli varmasti kova! Lopettivatko israelilaiset rakennustyön, jonka Jehova halusi tehtävän?
2 Eivät suinkaan! Jumalan palvelijat jatkoivat työntekoa yhdellä kädellä, samalla kun he torjuivat vihollisen hyökkäykset toisessa kädessä olleella keihäällä. (Neh. 4:17, 18) Mitä rohkeutta he osoittivatkaan, kun he eivät luopuneet siitä hyvästä työstä, jota Jehova oli määrännyt heidät tekemään.
PAINOSTUS JATKUU
3 Samoin kuin Nehemian päivinä, Saatana yrittää ’lopettaa työn’, jota Jehova suorituttaa. Hän aiheuttaa painetta koko ihmismaailmalle, mutta erityisesti hänen hyökkäyksensä kohteena on Jumalan kansa. Varmasti painostusta on!
4 Eivätkö jotkut veljemme kamppaile raskaan taloudellisen taakan alla elinkustannusten jatkuvan kohoamisen vuoksi? Toisilla on vakavaa ruumiillista sairautta omalla tai perheenjäsenten kohdalla. Kanssakäyminen sellaisten lasten kanssa, jotka eivät kuuntele auliisti raamatullisia neuvoja, voi luoda hyvin todellisia paineita; jopa omat heikkoutemmekin vitsaavat toisinaan meitä. Ja paine, joka kohdistuu joihinkuihin vanhimpiimme, jotka huolehtivat monista vastuista ja ongelmista seurakunnissa, muistuttaa meitä siitä, mitä oli niiden järkkymättömien miesten edessä Nehemian päivinä, jotka olivat ”yöllä vartioimassa ja päivällä työssä”. (Neh. 4:22) Edessämme on siksi kysymys: luovummeko me hyvän tekemisestä?
5 Järjestönä voimme vastata kaikuvasti EMME! Hengellisen paratiisimme ympärille on sen vahvistamiseksi rakennettu ikään kuin muuri, eikä vihollinen onnistu koskaan tuhoamaan sitä. Mutta mitä on sanottava meistä yksilöinä? Numerotiedot osoittavat, että ilmeisesti jotkut tarvitsevat parempaa tasapainoa, aivan kuin Nehemian ajan israelilaiset työskentelivät toisella kädellä ja pitivät keihästä toisessa. Palvelusvuonna 1978 oli Suomessa 355 sellaista, jotka niin sanoaksemme laskivat maahan työkalunsa. He tulivat hengellisen rakennustyön suhteen toimettomiksi ja lopettivat kenttäpalveluksen. Sen lisäksi 20 prosenttia yhteensä 13595 julistajasta oli epäsäännöllisiä palveluksessa.
AVUN LÄHDE
6 Näyttäisi siltä, että Nehemian päivinäkin jotkut rakentajat olivat sellaisia. He alkoivat pelätä heidän kannettavakseen tulleen painostuksen vuoksi. Miten heitä autettiin saamaan sellaista ”rohkeutta työhön”, jollaista he olivat osoittaneet alussa? (Neh. 4:6) Nehemia kertoo: ”Katsastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille ja esimiehille ja muulle kansalle: ’Älkää peljätkö heitä; muistakaa suurta ja peljättävää Herraa.’” – Neh. 4:14.
7 Voimmeko me auttaa toimettomia ja epäsäännöllisiä veljiämme ja sisariamme nykyään saamaan ”rohkeutta työhön” samalla tavoin? Varmasti! Vanhimmat, avustavat palvelijat ja, niin, ”muu kansa”, me kaikki, voimme auttaa heitä muistamaan tätä samaa suurta ja peljättävää Herraa. Joskus ei tarvita muuta kuin rohkaisun sana, sen ilmaiseminen, että rakastamme ja kaipaamme heitä. Rohkaisun antaminen kuuluu jokaiselle. Kertomus sanoo Nehemian heti nousseen toimintaan. Menetteletkö sinä samoin? Se voi säästää veljesi tai sisaresi hengen, koska se auttaa häntä olemaan luopumatta hyvän tekemisestä.
AUTA ITSEÄSI
8 Jos sinä olet hidastanut tahtia tai lopettanut Jumalan palvelemisesi, toiset voivat auttaa, mutta ensisijainen vastuu on sinulla. Veljiemme Nehemian päivinä tarvitsi sekä tehdä Jehovan työtä rakentamalla muuria että torjua vihollisen hyökkäykset. Samoin meidän on sekä jatkettava Jehovan työtä saarnaamalla nykyään että vältettävä joutumasta sivuun Saatanan aiheuttamien monien painostuskeinojen vuoksi. Olkoonpa painostus millaista tahansa, pysykäämme yhtä päättäväisinä kuin Paavali, kun hän kirjoitti: ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” – Gal. 6:9.