Toistemme auttaminen (2. osa): Kirjantutkisteluryhmässä
1 Vaikka meillä kaikilla on samanlainen vastuu saarnata, meillä kaikilla ei ole samanlaista kokemusta eikä samanlaisia kykyjä. (1. Kor. 12:29, 30) Joukossamme on uusia ja kokemattomia. Joillakuilla on vaikeuksia oppimattomuuden tai kielipulmien vuoksi. Toiset ovat erityisen kokeneita yhdessä kenttäpalveluksen piirteessä, mutta eivät toisessa. Luonnollisesti me kaikki haluamme olla kyvykkäitä ja tehokkaita hyvän uutisen saarnaajia. Auttamalla toisia hyötymään kokemuksestamme ja kyvyistämme voimme saada aikaan paljon onnea. – Apt. 20:35.
2 Kirjantutkisteluryhmässä on erinomaiset mahdollisuudet keskinäisen avun antamiseen. Monilla julistajilla on kokemusta ja kykyjä, joita he voivat käyttää toisten ryhmään kuuluvien auttamiseen. Monesti ei tarvitse muuta kuin ilmaista tarve ja pyytää heitä auttamaan. Ehdotamme, että kukin kirjantutkistelun johtaja harkitsee, ketkä voisivat tarvita apua palveluksessa ja keillä voisi olla halua ja parhaat mahdollisuudet tehokkaan avun antamiseen.
3 Kun johtaja on miettinyt tätä, hän voisi ehkä ensin lähestyä kokenutta julistajaa ja ehdottaa hänelle työskentelemistä vähemmän kokeneen kanssa. Hän voisi esimerkiksi sanoa sisarelle: ”Sopisiko sinulle työskennellä yhtenä tai kahtena päivänä sisar ————:n kanssa talosta-taloon-palveluksessa? Hän voisi varmasti oppia sinulta paljon. Uskoisin, että teille kummallekin olisi iloa siitä, että työskentelisitte jonkin aikaa yhdessä. Se olisi varmaan molemmin puolin rakentavaa.”
4 Jos kokenut sisar suostuu, johtaja voi ehdottaa, että hän puhuu asiasta toiselle sisarelle ja tekee sellaiset järjestelyt, jotka parhaiten sopivat heille. Joissakin tapauksissa he voisivat haluta keskustella niistä tutkistelunjohtajan kanssa, sillä hänellä voi olla ehdotuksia parhaista menetelmätavoista. He voivat tehdä sopivia suunnitelmia yhdessä valmistautumisesta, palvelukseen osallistumisesta ja kiinnostuneiden jälkihuollosta.
5 Johtajan tulisi osoittaa aitoa kiinnostusta veljiä kohtaan kysymällä heiltä aika ajoin, miten he edistyvät. Hänen avuliaisuutensa ja kannustuksen sanansa osoittavat, että hän ei ole vain joku, joka johtaa tutkistelua, vaan että hän tuntee hellää kiintymystä toisiin ja on vilpittömästi kiinnostunut heidän hengellisestä edistymisestään. Kun palvelusvalvoja käyttää viikon ryhmän kanssa, hänkin on kiinnostunut siitä, mitä siinä saadaan aikaan. Mitä tahansa hän ja johtaja voivat tehdä toistemme auttamisen edistämiseksi kirjantutkistelutasolla, se voimistaa koko seurakuntaa. – 1. Tess. 2:7, 8.