Hyvän uutisen esittäminen rohkeasti
1 Valtakunnan sanoma on ainutlaatuinen. Siksi ne olosuhteet, joissa me saarnaamme, vaativat meiltä aika ajoin rohkeutta. Ilmeisesti apostoli Paavalilla oli tämä asia mielessään, kun hän viittasi usein siihen, että Jumalan sanasta puhumisessa tarvitaan rohkeutta ja kestävyyttä. (Ef. 6:18–20; 1. Tess. 2:2) Samoin kuin ensimmäisen vuosisadan todistajien ei meidänkään tule antaa välinpitämättömyyden, ihmispelon tai vastustuksen tehdä meitä aroiksi tai epävarmoiksi esittäessämme Valtakunnan totuuksia. – Apt. 4:29–31; 28:30, 31.
ESTEIDEN VOITTAMINEN
2 Joskus saattaa näyttää vaikealta tai hankalalta päästä esittämään sanomaamme johonkin kotiin tai jollekin yksilölle. Olemmeko rohkean hellittämättömiä? Ollessaan ovelta-ovelle-työssä eräs sisar kysyi tapaamaltaan naiselta, asuiko eräässä alakerran asunnossa ketään, koska hän ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut siellä ketään. Nainen yritti varoittaa sisarta käymästä tuossa asunnossa, ja hän sanoi, että siellä asuva mies oli kiireinen. Sisaremme kieltäytyi tahdikkaasti luopumasta aikeistaan, ja hän sai puhua tuon nuoren asukkaan, nuoren miehen, kanssa. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin keskustellut todistajien kanssa, ja hän suostui halukkaasti tutkimaan erään seurakuntaan kuuluvan veljen kanssa. Ennen pitkää hän alkoi käydä kokouksissa ja osallistua kenttäpalvelukseen.
3 Rohkeus ei merkitse epäkohteliaisuutta, itsevarmuutta tai röyhkeyttä. Siihen sisältyy päättäväisyys ja tahdikas hellittämättömyys, niin että käytämme hyväksemme kaikki saarnaamiseen avautuvat sopivat tilaisuudet. Kun vaikuttimenamme on aito rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, me voimme puhua totuutta rohkeasti. – Apt. 26:24–26.
MILLOIN VOIMME OSOITTAA ROHKEUTTA
4 Epäröitkö tehdä uusintakäyntejä peläten kenties sitä, että sinut käännytetään pois? Tällaiselta eräästä avioparista tuntui, vaikka se oli löytänyt nuoren naisen, joka osoitti kiinnostusta Raamatun sanomaa kohtaan. Eräässä seurakunnan kokouksessa nämä julistajat saivat kuitenkin kannustusta tehdä uusintakäyntejä kiinnostuneiden luokse, ja niinpä he päättivät käydä uudelleen naisen luona. Kuvittelehan heidän iloaan, kun tämä nainen toivotti heidät tervetulleeksi ja kertoi heille, että hän ja hänen naapurinsa olivat tutkineet Raamattua keskenään. He olivat rukoilleet Jumalalta apua, ja muutaman päivän kuluttua tämä pariskunta oli tullut ensimmäisen kerran. Nämä kaksi naista suostuivat innokkaasti raamatuntutkisteluun ja edistyivät hyvin. Miten onnellinen tämän todistajapariskunnan täytyykään olla siitä, että se oli rohkea ja teki uusintakäynnin!
5 Me emme aina saarnaa ”hyvää uutista” suotuisissa tai helpoissa olosuhteissa. Mutta kun kohtaamme välinpitämättömyyttä tai suoranaista pilkkaa totuuden puolesta omaksumamme asenteen vuoksi, meidän täytyy puhua rohkeasti mutta silti lempeästi ja syvää kunnioitusta osoittaen. (1. Piet. 3:15) Tämä tuottaa kunniaa Jehovan nimelle ja saattaa auttaa vilpitönsydämisiä kuuntelijoita pelastukseen.