Osuutemme teokraattisen alamaisuuden osoittamisessa
1 Teokraattinen alamaisuus on tärkeimpiä seurakunnan hengelliseen kasvuun ja edistymiseen vaikuttavista seikoista. Paavali korosti tätä Heprealaiskirjeen 13:17:ssa: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin.” Tästä ilmenee, että koko seurakunnan samoin kuin jokaisen siihen kuuluvan yksilönkin hengellinen hyvinvointi riippuu halukkuudestamme olla yhteistoiminnassa ja työskennellä läheisesti vanhinten kanssa heidän täyttäessään vastuutaan lauman paimenina.
2 Korostaen edelleen tätä samaa asiaa Paavali esitti seuraavan vetoomuksen: ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, pitämään arvossa niitä, jotka työskentelevät kovasti teidän keskuudessanne ja johtavat teitä Herrassa ja vakavasti neuvovat teitä, ja osoittamaan heille aivan poikkeuksellista huomaavaisuutta rakkaudessa heidän työnsä vuoksi.” (1. Tess. 5:12, 13) Me voimme ilmaista tätä huomaavaisuutta osoittamalla kunnioitusta vanhimpia kohtaan ja, mikä vieläkin tärkeämpää, tekemällä kaiken mahdollisen auttaaksemme heitä saamaan työn tehdyksi.
VANHINTEN TYÖ
3 Ajattelehan joitakin vanhimmille määrätyistä tehtävistä. Kokouksissa opettamisen ohella he myös ottavat johdon kenttäpalveluksessa. (1. Piet. 5:2, 3) Kirjeenvaihdosta Seuran kanssa ja muista tarpeellisista asioista täytyy pitää huolta. (Vrt. Apt. 6:1–6.) He pitävät silmällä niiden hengellistä hyvinvointia, joilla on ongelmia, ja auttavat heitä välttämään kaikkea sellaista, mikä voisi vaarantaa heidän suhteensa Jehovaan. (Joh. 10:11, 15) Niinpä heidän täytyy käyttää paljon aikaa Valtakunnan työhön liittyvien asioitten hoitamiseen.
OMAN KUORMAMME KANTAMINEN
4 Koska olemme jokainen epätäydellisiä, saatamme joskus loukata toisiamme, ja se kiristää suhteitamme. Henkilökohtaiset, luonteeltaan vähäiset vaikeudet tulisi ratkaista pikaisesti ja henkilökohtaisella tasolla. (Kol. 3:12–14; om s. 139, 140) Jos olet varma siitä, että joku seurakunnassa on tehnyt sinua vastaan henkilökohtaisesti vakavan synnin, älä kiirehdi puhumaan valvojille tai joillekuille toisille pyytäen heitä tarttumaan asiaan sinun puolestasi. Puhu Jeesuksen neuvon mukaan kahden kesken hänen kanssaan, jota vastaan sinulla on valittamista. (Matt. 18:15, 16; om s. 142 kpl 2, 3) Ellet kykene ratkaisemaan kyseistä asiaa, ja se siirretään vanhinten tutkittavaksi ja päätettäväksi, jätä ongelma heille ja luota Jehovaan siinä, että se tulee selvitetyksi.
5 Voimme olla suureksi avuksi vanhimmille noudattamalla Raamatun periaatteita, jotka ohjaavat meitä olemaan kohtuullisia, puhtaita käytöksessämme ja pitämään hyvää huolta perhevastuistamme. (om s. 63, 64; Tiit. 2:2–5) Pukeutumisemme, ulkoasumme ja kaunistuksemme pitäisi osaltaan puhua Jehovan palvontaan ja hänen huoneeseensa liittyvän arvokkuuden puolesta. (Saarn. 5:alkujae; 1. Tim. 2:9, 10; Gal. 6:4, 5) Omantunnontarkat ponnistelumme näillä alueilla auttavat säilyttämään terveen hengen seurakunnassa.
6 Vanhimmat pyrkivät pitämään huolta seurakunnan asioista viivytyksittä ja järjestyksellisesti. He antavat suuren arvon sille, että me osallistumme palvelukseen säännöllisesti, jätämme raporttimme aikanaan ja huolehdimme tehtävistämme teokraattisessa palveluskoulussa. On myös avuksi kun työskentelemme meille määrätyllä alueella perusteellisesti ja annamme ilmoituksen sen käymisestä. Hyvä tapa auttaa vanhimpia on myös osamme tekeminen valtakunnansalin pitämisessä siistinä ja hyvässä kunnossa. – Neh. 10:39.
AUTA TOISIA
7 Seurakunnan pitäminen hengellisesti vahvana ja toimeliaana on yksi vanhinten päähuolista. (1. Tess. 2:7, 8) Me voimme auttaa henkilökohtaisesti toisia ’puhumalla lohduttavasti masentuneille sieluille ja tukemalla heikkoja’. (1. Tess. 5:14) Oma intomme saarnaamistyössä kannustaa toisiakin tekemään enemmän. Läheinen kiintymys veljiimme auttaa seurakunnan pitämisessä vahvana. – Fil. 2:4.
8 Niinpä vaikka vanhimmat onkin määrätty paimentamaan laumaa, kaikkien muidenkin pitäisi tehdä osansa myötävaikuttaakseen ”ruumiin kasvuun” ja ”rakentuakseen rakkaudessa”. (Ef. 4:16; Sananl. 11:14) Jos ymmärrämme täysin, miten tärkeää osaa teokraattinen alamaisuus näyttelee seurakunnan hengellisessä kasvussa, me ’laskemme vanhimmat kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi’ ja olemme koko sydämestämme yhteistoiminnassa heidän kanssaan heidän paimentaessaan Jumalan laumaa. – 1. Tim. 5:17.