Kysymyspalsta

● Miten voimme osoittaa kristillisia tapoja käydessämme seurakunnan kirjantutkistelussa?

Naapurimme tavallisesti tarkkailevat meitä, ja toisinaan he puhuvat käytöksestämme ja jopa reagoivat siihen jotenkin. (Vrt. 1. Kor. 4:9.) Jehovan palvelijoina haluamme, että heidän lausuntonsa ja reaktionsa, jotka koskevat käytöstämme, ovat myönteisiä. (1. Piet. 2:12) Sama pitää paikkansa käyttäytymisestämme seurakunnan kirjantutkistelussa. Koska suurin osa niistä pidetään yksityiskodeissa, meidän täytyy olla erityisen huolellisia, että kaikesta, mitä teemme, heijastuvat hyvät tavat. Jos paikoitustila on pieni, miksi emme tekisi järjestelyjä toisten kuljettamiseksi vuorotellen, jottemme tarpeettomasti ärsyttäisi kirjantutkistelupaikan naapuristossa asuvia? Lähimmäisenrakkautemme estää meitä pysäköimästä autoamme ajattelemattomasti tavalla, joka voisi aiheuttaa toisille hankaluutta tai vaivaa.

Olemme iloisia aina kokoontuessamme, ja niinpä usein ennen kokousta ja sen jälkeen käydään vilkasta keskustelua. (Miika 2:12) Hyvät tavat ja toisten huomioon ottaminen vaativat, että äänenvoimakkuus keskustelussa pidetään kohtuullisella tasolla. (Matt. 7:12; Gal. 6:10) Kristillinen rakkaus pakottaisi meidät myös estämään lapsiamme juoksentelemasta ulkopuolella ja turmelemasta toisten omaisuutta. (Sananl. 29:15; 1. Kor. 13:4, 5) Tähän liittyisi kunnioittava käytös siinä kodissa, jossa kirjantutkistelua johdetaan. Jos ilmenee jotakin sopimatonta käytöstä, vanhinten ei tulisi viivytellä rakkaudellisen ja lujan neuvonnan antamisessa, niin ettei synny ongelmia, joista naapurit voisivat valittaa, vaikeuksia huoneiston haltijalle, joka vieraanvaraisesti on ottanut kotiinsa kirjantutkistelun, tai hankaluuksia niille, jotka käyvät tuossa kirjantutkistelupaikassa.