Kysymyspalsta

◼ Onko edelleen sopivaa, että toimettomalle veljelle tai sisarelle johdetaan Raamatun kotitutkistelua jonkun seurakunnan palveluskomitean jäsenen toimeksiannosta?

Vanhinten vastuulla on seurakunnan, mukaan lukien sen toimettomiksi tulleiden jäsenien, paimentaminen. Vanhimmat käyvät sellaisten luona ja päättävät, millainen henkilökohtainen apu on tarpeen. Tarpeen vaatiessa tähän apuun voisi sisältyä se, että toimettomalle tarjotaan mahdollisuutta hyötyä henkilökohtaisesta raamatuntutkistelusta. Kirjan Järjestetyt suorittamaan palveluksemme sivulla 103 sanotaan, että seurakunnan palveluskomitea ratkaisee, kuka saattaisi hyötyä sellaisesta järjestelystä.

Palvelusvalvoja päättää, kuka voisi parhaiten antaa tällaista apua ja mitä aiheita tulisi tutkia sekä mikä julkaisu olisi hyödyllisin. Kenties se, joka alun perin tutki henkilön kanssa, tai joku, jonka hän tuntee ja jota hän kunnioittaa, olisi sopiva auttamaan. Pätevää ja kypsää sisarta voidaan pyytää auttamaan toimetonta sisarta. Yleensä ei ole tarpeen, että joku toinen julistaja on tutkistelua johtavan mukana. Se jolle tutkistelun johtaminen on annettu tehtäväksi, voi raportoida ajan, uusintakäynnit ja tutkistelun. (Ks. vuoden 1987 marraskuun Valtakunnan Palveluksemme s. 1 ja 4.)

Koska oppilas on kastettu, ei tutkistelua tavallisesti tarvitse jatkaa pitkään. Tavoitteena on auttaa toimetonta käymään jälleen kaikissa seurakunnan kokouksissa ja tulemaan säännölliseksi hyvän uutisen julistajaksi. Palvelusvalvoja seuraa tutkistelujen edistymistä. Tämän rakkaudellisen avun tulisi johtaa siihen, että nämä veljet ja sisaret kykenevät ottamaan harteilleen oman vastuukuormansa Jehovan edessä ja tulemaan lujasti ’juurtuneiksi ja perustukselle lasketuiksi’ totuudessa (Ef. 3:17; Gal. 6:5).