Kysymyspalsta

◼ Mikä ratkaisee, jätämmekö jollekulle kirjallisuutta?

Avainseikka on puhuteltavan kiinnostus. Jos hän ilmaisee aitoa kiinnostusta, voimme jättää hänelle lehdet, kirjasen, kirjan tai jonkin muun julkaisun. Tämä pätee, vaikka puhuteltavalla olisi varaa antaa vain pieni lahjoitus maailmanlaajuiseen työhön tai vaikka hän ei voisi antaa mitään (Job 34:19; Ilm. 22:17). Emme toisaalta jättäisi arvokkaita julkaisujamme sellaiselle, joka ei arvosta niitä (Matt. 7:6).

Miten kiinnostus voi ilmetä? Halukkuus keskustella kanssamme on hyvä merkki. Ehkä puhuteltava kuuntelee meitä, vastaa kysymyksiin ja ilmaisee mielipiteensä. Raamatun lukemisen seuraaminen osoittaa hänen kunnioittavan Jumalan sanaa. Usein on hyvä kysyä, haluaisiko hän lukea kirjallisuuttamme. Hyvä arvostelukyky auttaa julistajaa näkemään, onko toinen tosiaan kiinnostunut. Esimerkiksi kadulla todistettaessa ei olisi sopivaa jaella lehtiä, kirjasia tai kirjoja erotuksetta jokaiselle ohikulkijalle. Jollemme tiedä, onko puhuteltava kiinnostunut, on parempi antaa hänelle kokouskutsu tai traktaatti.

Myös sen määrän, jonka julistaja ottaa kirjallisuutta kirjallisuuspöydästä, tulee perustua siihen, mikä verran hän tarvitsee sitä palveluksessa, ei siihen, paljonko hän voi antaa lahjoituksia. Lahjoituksilla ei vain makseta kirjallisuutta, vaan niillä tuetaan kaikkea maailmanlaajuista saarnaamistoimintaamme. Olipa taloudellinen tilanteemme millainen hyvänsä, arvostus saa meidät antamaan varojamme Valtakunnan etujen hyväksi auliisti omasta tahdostamme eikä sen mukaan, mitä sattuu jäämään yli (Mark. 12:41–44; 2. Kor. 9:7). Tämä saa meidät myös ottamaan kirjallisuutta vain sen verran kuin tarvitsemme, niin ettemme tuhlaa teokraattisia varoja.

[Huomioteksti s. 2]

Hyvä arvostelukyky auttaa julistajaa näkemään, onko toinen tosiaan kiinnostunut.