APOSTOLIEN TEOT
6. luvun tutkimisviitteet
kreikankieliset juutalaiset: Kirjaim. ”hellenistit”. Kreikan sanaa Hellēnistḗs ei käytetä kreikkalaisessa eikä myöskään hellenistisessä juutalaisessa kirjallisuudessa, mutta tekstiyhteys ja monet sanakirjat tukevat käännöstä ”kreikankieliset juutalaiset”. Kaikki Jerusalemissa olleet kristityt opetuslapset, kreikankieliset mukaan lukien, olivat tuolloin syntyperäisiä juutalaisia tai juutalaisuuteen kääntyneitä (Ap 10:28, 35, 44–48). Tässä mainitaan erikseen ”kreikankieliset juutalaiset” ja ”hepreankieliset juutalaiset” (kirjaim. ”heprealaiset”; monikko kreikan sanasta Ebraíos). ”Hellenistit” olivat siis juutalaisia, jotka kommunikoivat keskenään kreikaksi ja jotka olivat tulleet Jerusalemiin eri puolilta Rooman imperiumia, ehkä myös Dekapoliista. Sitä vastoin useimmat hepreankieliset juutalaiset olivat luultavasti juudealaisia ja galilealaisia. Näillä kahdella juutalaiskristittyjen ryhmällä oli todennäköisesti hieman erilainen kulttuuritausta. (Ks. Ap 9:29, tutkimisviite.)
hepreankielisistä juutalaisista: Kirjaim. ”heprealaisista”. Kreikan sana Ebraíos (yksikkö) tarkoittaa yleensä heprealaista eli israelilaista (2Ko 11:22; Fil 3:5). Tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa kuitenkin hepreankielisiä juutalaiskristittyjä erotukseksi kreikankielisistä juutalaiskristityistä. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja kreikankieliset juutalaiset, ja Joh 5:2, tutkimisviite.)
päivittäisessä ruoanjakelussa: Tai ”päivittäisessä palveluksessa”. Kreikan substantiivi diakonía käännetään usein vastineella ”palvelus”, mutta tässä se viittaa yhteen palveluksen osa-alueeseen: tarpeessa olevien seurakunnan veljien ja sisarten auttamiseen aineellisesti. (Ks. Ap 6:2, jossa samaan sanueeseen kuuluva verbi diakonéō on käännetty vastineella ”jakaa ruokaa”, ja tutkimisviite; ks. myös Lu 8:3, tutkimisviite.)
oikein: Kirjaim. ”mieluista”. ”Jumalan sanan opettamisen” laiminlyöminen ei olisi ollut oikein Jumalan eikä apostolien silmissä (Ap 6:4).
jakaaksemme ruokaa: Tai ”palvellaksemme”. Kreikan verbi diakonéō viittaa tässä yhteen palveluksen osa-alueeseen: tarpeessa olevien seurakunnan veljien ja sisarten auttamiseen aineellisesti. (Ks. Ap 6:1, jossa samaan sanueeseen kuuluva substantiivi diakonía on käännetty vastineella ”ruoanjakelu”, ja tutkimisviite; ks. myös Lu 8:3, tutkimisviite.)
hyvämaineista miestä: Tai ”miestä, joista on hyvä todistus”. Kreikassa on tässä verbin martyréō (’todistaa’) passiivimuoto. Työhön tarvittiin päteviä miehiä, koska heidän täytyi paitsi jakaa ruokaa myös käsitellä rahaa, hankkia tarvikkeita ja pitää tästä kaikesta kirjaa. Näiden miesten piti olla täynnä henkeä ja viisautta, ts. antaa Jumalan hengen ja viisauden ohjata elämäänsä. Tilanne oli arkaluonteinen. Seurakunnassa oli jo vaikeuksia ja mielipide-eroja, joten tarvittiin kokeneita, arvostelukykyisiä miehiä, jotka osasivat toimia ymmärtäväisesti ja tahdikkaasti. Yksi heistä oli Stefanos, ja hänen puolustuspuheensa sanhedrinin edessä osoittaa, että hän oli pätevä tuohon tehtävään (Ap 7:2–53).
Jumalan sanan opettamiseen: Kirjaim. ”sanan palvelukseen”. Ap 6:1, 4:ssä käytetään samaa kreikan substantiivia diakonía ’palvelus’. Näissä jakeissa viitataan kahdenlaiseen palvelukseen: ruokatarvikkeiden tasapuoliseen jakamiseen niitä tarvitseville ja Jumalan sanaan perustuvan hengellisen ruoan antamiseen. Apostolit ymmärsivät, että heidän ei pitänyt käyttää aikaansa kirjaimellisen ruoan jakamiseen vaan ensisijaiseen palvelukseensa; heidän piti antaa seurakunnalle hengellistä ruokaa ja keskittyä siksi rukoilemiseen, tutkimiseen, opettamiseen ja paimentamiseen. He tiesivät, että tärkeä osa kristillistä palvelusta oli huolehtia seurakunnan köyhistä leskistä aineellisesti. Myöhemmin Jaakob kirjoittikin pyhän hengen ohjauksessa, että Jumalan palvojien täytyy ”huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa” (Ja 1:27). Apostolit ymmärsivät kuitenkin, että heidän ensisijainen tehtävänsä oli huolehtia kaikista opetuslapsista, myös leskistä, hengellisesti.
Stefanoksen, – – Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaan ja Nikolaoksen: Kaikki nämä seitsemän nimeä ovat kreikkalaisia. On siis mahdollista, että hallintoelimenä toimivat apostolit valitsivat Jerusalemin seurakunnan pätevien miesten joukosta nimenomaan kreikankielisiä juutalaisia tai juutalaiskäännynnäisiä. Ainoastaan Nikolaosta sanotaan Antiokiasta olevaksi käännynnäiseksi, joten hän oli ehkä ryhmän ainoa ei-juutalainen. Muiden miesten kreikkalaiset nimet olivat yleisiä myös syntyperäisten juutalaisten keskuudessa. Valitsemalla juuri nämä miehet apostolit nähtävästi ottivat huomioon kreikankielisten juutalaisten tunteet. (Ap 6:1–6.)
Antiokiasta: Tämä on ensimmäinen kerta, kun Antiokia mainitaan Raamatussa. Kaupunki sijaitsi noin 500 km Jerusalemista pohjoiseen. Siitä tuli Rooman Syyrian-provinssin pääkaupunki vuonna 64 eaa., ja ensimmäisellä vuosisadalla jaa. se oli Rooman imperiumin kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen. Syyrian Antiokia oli kuuluisa kauneudestaan, ja se oli merkittävä poliittinen, kaupallinen ja kulttuurikeskus, mutta myös sen moraalinen rappio oli yleisesti tiedossa. Kaupungissa oli suurehko juutalaisväestö, ja tiettävästi he käännyttivät juutalaisuuteen monia kreikankielisiä asukkaita. Yksi näistä käännynnäisistä oli Nikolaos, josta tuli myöhemmin kristitty. Barnabas ja apostoli Paavali asuivat Antiokiassa vuoden ja opettivat ihmisiä, ja sieltä Paavali lähti lähetysmatkoilleen. Juuri Antiokiassa Kristuksen seuraajia ”kutsuttiin Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (ks. Ap 11:26, tutkimisviitteet). Syyrian Antiokiaa ei pidä sekoittaa Ap 13:14:ssä mainittuun Pisidian Antiokiaan. (Ks. Ap 13:14, tutkimisviite, ja liite B13.)
apostolit laittoivat kätensä heidän päälleen: Raamatun heprealaisista kirjoituksista käy ilmi, että kädet voitiin laittaa ihmisen tai eläimen päälle eri syistä (1Mo 48:14; 3Mo 16:21; 24:14). Tavallisesti tällä eleellä osoitettiin, että tunnustettiin jonkun erityisasema tai joku nimitettiin erityistehtävään (4Mo 8:10). Esimerkiksi Mooses laski kätensä Joosuan päälle ja tunnusti näin hänet seuraajakseen. Sen jälkeen Joosua oli ”täynnä viisauden henkeä” ja hän pystyi johtamaan Israelia. (5Mo 34:9.) Ap 6:6:n mukaan apostolit laittoivat kätensä niiden miesten päälle, jotka he nimittivät vastuutehtäviin. Apostolit tekivät niin vasta rukoiltuaan asian johdosta, mikä osoittaa, että he halusivat Jumalan ohjaavan heitä. Myöhemmin seurakunnan vanhimmat laittoivat kätensä Timoteuksen päälle, kun he nimittivät hänet erityiseen palvelustehtävään (1Ti 4:14). Timoteuskin sai valtuudet nimittää toisia eri tehtäviin ja laittaa kätensä heidän päälleen, mutta hän teki niin vasta punnittuaan huolellisesti heidän pätevyyttään (1Ti 5:22).
ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)
Vapautettujen synagogasta: Rooman vallan aikaan vapaaksi päästettyä orjaa sanottiin ”vapautetuksi”. Vapautettujen synagogaan kuuluneiden arvellaan olleen juutalaisia, jotka roomalaiset olivat ottaneet vangiksi ja myöhemmin vapauttaneet. Toisen käsityksen mukaan he olivat vapautettuja orjia, jotka olivat kääntyneet juutalaisuuteen.
Aasiasta: Ks. sanasto.
vanhimpia: Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.
Nasaretilainen: Ks. Mr 10:47, tutkimisviite.
enkelin kasvoilta: ”Enkeliä” vastaavat heprean ja kreikan sanat merkitsevät molemmat ’sanansaattajaa’, ’viestinviejää’ (ks. Joh 1:51, tutkimisviite). Koska enkelit välittävät Jumalan sanomia, he voivat luottaa hänen tukeensa, ja siksi heillä on kaikki syyt olla pelottomia ja tyyniä. Stefanoksenkin kasvot näyttivät Jumalan sanansaattajan kasvoilta. Niillä ei näkynyt häivähdystäkään syyllisyydestä, vaan hän oli tyyni ja hänestä huokui luottamus Jehovan, ”kirkkauden Jumalan”, tukeen (Ap 7:2).