APOSTOLIEN TEOT
11. luvun tutkimisviitteet
Antiokiaan: Tämä kaupunki sijaitsi Syyriassa Orontesjoen varrella, ja sieltä oli noin 30 km Välimeren rannalle Seleukian satamakaupunkiin. Ensimmäisellä vuosisadalla Syyrian Antiokia oli Rooman imperiumin kolmanneksi suurin ja vaurain kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen. Kaupungissa oli jo pitkään asunut paljon juutalaisia, eikä juutalaisten ja muihin kansoihin kuuluvien välillä ollut siihen aikaan suurempia jännitteitä. Siellä oli ilmeisesti juuri oikeanlainen ilmapiiri aloittaa jotain uutta: opetuslapset alkoivat saarnata juutalaisten lisäksi ympärileikkaamattomille ei-juutalaisille (ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa kreikankielisille). Tätä Antiokiaa ei pidä sekoittaa Pisidiassa Vähässä-Aasiassa sijainneeseen Antiokiaan. (Ks. Ap 6:5; 13:14; tutkimisviitteet; liite B13.)
kreikankielisille: Kirjaim. ”hellenisteille”. Tässä käytetyn kreikan sanan Hellēnistḗs merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Ap 6:1:ssä se tarkoittaa hyvin todennäköisesti ”kreikankielisiä juutalaisia” (ks. Ap 6:1, tutkimisviite). Siksi jotkut tutkijat ajattelevat, että opetuslasten on täytynyt saarnata Syyrian Antiokiassa kreikkaa puhuville ympärileikatuille juutalaisille tai juutalaisuuteen kääntyneille. Nähtävästi tässä kuvaillaan kuitenkin tilannetta, joka oli uusi Antiokiassa. Kuten Ap 11:19:ssä mainittiin, Jumalan sanomaa oli aiemmin julistettu siellä vain juutalaisille, mutta nyt sitä alettiin kertoa myös sikäläisille ei-juutalaisille. Barnabas lähetettiin Antiokiaan todennäköisesti rohkaisemaan uusia opetuslapsia, jotka kommunikoivat kreikaksi (Ap 11:22, 23). Joissain vanhoissa käsikirjoituksissa on tässä kohdassa sanan Hellēnistḗs sijasta sana Héllēnas (merk. ’kreikkalaiset’; ks. Ap 16:3). Monet raamatunkäännökset käyttävätkin vastinetta ”kreikkalaiset” tai ”pakanat”, mistä saa sellaisen kuvan, että Antiokiassa saarnattiin vain niille, jotka eivät kuuluneet juutalaiseen uskontoon. Jakeessa voidaan kuitenkin tarkoittaa kreikkaa puhuvia juutalaisia ja ei-juutalaisia, ja siksi tässä käännöksessä käytetään vastinetta ”kreikankieliset”. He saattoivat kuulua eri kansoihin, mutta he olivat omaksuneet kreikan kielen ja ehkä kreikkalaisia tapoja.
Jehovan käsi: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”kättä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (esim. 2Mo 9:3; 4Mo 11:23; Tu 2:15; Ru 1:13, alav.; 1Sa 5:6, 9; 7:13; 12:15; 1Ku 18:46, alav.; Esr 7:6, alav.; Job 12:9; Jes 19:16; 40:2; Hes 1:3). ”Käsi” kuvaa Raamatussa usein voimaa. Koska käsi käyttää käsivarren voimaa eri tarkoituksiin, ”käsi” voi välittää ajatuksen myös käytössä olevasta voimasta. Ilmausta ”Jehovan käsi” vastaava kreikan ilmaus esiintyy myös Lu 1:66:ssa ja Ap 13:11:ssä. (Ks. Lu 1:6, 66, tutkimisviitteet; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 11:21.)
kutsuttiin Jumalan ohjauksessa: Useimmissa raamatunkäännöksissä lukee tässä pelkästään ”kutsuttiin”. Tässä kohdassa ei kuitenkaan käytetä niitä kreikan verbejä, jotka tavallisesti käännetään vastineella ”kutsua” (Mt 1:16; 2:23; Mr 11:17; Lu 1:32; Ap 1:12, 19), vaan verbiä khrēmatízō. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yhdeksän kertaa, ja useimmiten se viittaa selvästi johonkin, mikä on lähtöisin Jumalalta. (Mt 2:12, 22; Lu 2:26; Ap 10:22; 11:26; Ro 7:3; Hpr 8:5; 11:7; 12:25.) Esimerkiksi Ap 10:22:ssa sen rinnalla on ilmaus ”pyhän enkelin välityksellä” ja Mt 2:12, 22:ssa se liittyy Jumalan antamiin uniin. Ro 11:4:ssä on samaan sanueeseen kuuluva substantiivi khrēmatismós, jonka vastineena useimmat sanakirjat ja raamatunkäännökset käyttävät sellaisia ilmauksia kuin ”Jumalan julistus” ja ”Jumalan vastaus”. On mahdollista, että Saul ja Barnabas olivat ensimmäisiä, jotka Jehovan ohjauksessa käyttivät nimitystä ”kristityt”. Jotkut arvelevat, että Antiokian ei-juutalaiset käyttivät sitä pilkkanimenä, mutta koska tässä on kreikan verbi khrēmatízō, on selvää, että nimityksen takana oli Jumala. Lisäksi on hyvin epätodennäköistä, että juutalaiset olisivat sanoneet Jeesuksen seuraajia ”kristityiksi” (juontuu kreikasta) tai ”messianisteiksi” (juontuu hepreasta). He olivat hylänneet Jeesuksen Messiaana eli Kristuksena, joten tuskin he olisivat kutsuneet hänen seuraajiaan ”kristityiksi” ja näin tunnustaneet epäsuorasti, että Jeesus oli Voideltu eli Kristus.
kristityiksi: Kreikan sana Khristianós, joka merkitsee ’Kristuksen seuraajaa’, esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kolme kertaa (Ap 11:26; 26:28; 1Pi 4:16). Se on johdettu ’Kristusta’ eli ’Voideltua’ merkitsevästä sanasta Khristós. Kristityt seuraavat Kristusta eli Jehovan voideltua siten, että he toimivat hänen esimerkkinsä ja opetustensa mukaan (Lu 2:26; 4:18). Nimitys ”kristityt” annettiin ”Jumalan ohjauksessa” mahdollisesti jo vuonna 44, jonka tapahtumia tässä raamatunkohdassa kuvaillaan. Sen käyttö ilmeisesti yleistyi, sillä kun Paavali oli kuningas Herodes Agrippa II:n edessä noin vuonna 58, Agrippa tiesi, keitä kristityt olivat (Ap 26:28). Historioitsija Tacitus osoittaa, että vuoden 64 paikkeilla tuo nimitys oli Roomassa yleisesti tunnettu kansan keskuudessa. Lisäksi kun Pietari jolloinkin vuosina 62–64 kirjoitti ensimmäisen kirjeensä kristityille, jotka asuivat eri puolilla Rooman imperiumia, nimitys ”kristityt” oli nähtävästi laajalti käytössä ja se erotti Kristuksen seuraajat selvästi muista ihmisistä (1Pi 1:1, 2; 4:16). Tämän Jumalan antaman nimityksen ansiosta Jeesuksen opetuslapsia ei enää voitu luulla juutalaisuuden lahkoksi.
suuri nälänhätä: Tämä nälänhätä tuli noin vuonna 46. Myös Josefus mainitsee ”suuren nälänhädän”, joka raivosi Rooman keisarin Claudiuksen hallituskaudella. Nälänhädät koettelivat erityisen ankarasti köyhiä, joilla ei ollut rahaa eikä ruokatarvikkeita hätätilanteiden varalle. Antiokian kristityt halusivat siksi lähettää avustusta köyhtyneille veljilleen Juudeaan.
Claudiuksen aikana: Rooman keisari Claudius hallitsi vuosina 41–54, ja aluksi hän suhtautui juutalaisiin ystävällisesti. Hänen hallituskautensa loppupuolella välit kylmenivät ja hän karkotti kaikki juutalaiset Roomasta (Ap 18:2). Claudiuksen neljännen vaimon kerrotaan myrkyttäneen hänet sienillä. Sen jälkeen valtaan nousi Nero.
lähettää avustusta: Tai ”osallistua palvelukseen lähettämällä avustusta”. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Raamatussa kerrotaan kristittyjen lähettäneen avustusta toisella alueella asuville kristityille. Kreikan sana diakonía käännetään usein vastineella ”palvelus”, mutta se voi tarkoittaa myös ”avustusta” ja ”avustamista” (Ap 12:25; 2Ko 8:4). Sanan diakonía käyttötapa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa osoittaa, että kristittyjen palvelukseen liittyy kaksi puolta. Ensinnäkin siihen sisältyy ”sovituksen palvelustehtävä [sanan diakonía taivutusmuoto]” eli saarnaaminen ja opettaminen (2Ko 5:18–20; 1Ti 2:3–6). Toiseksi siihen sisältyy palvelus uskonveljien hyväksi, mihin tässä jakeessa viitataan. Paavali sanoi: ”On erilaista palvelemista [monikko sanasta diakonía] ja kuitenkin sama Herra.” (1Ko 12:4–6, 11.) Hän osoitti, että kristillisen palveluksen eri puolet ovat kaikki ”pyhää palvelusta” (Ro 12:1, 6–8).
vanhimmille: Kirjaim. ”vanhemmille miehille”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa, joskin se viittaa joskus kirjaimellisesti vanhempiin miehiin (ks. Mt 16:21, tutkimisviite). Muinaisessa Israelissa vanhimmat huolehtivat hallinto- ja johtotehtävistä niin kaupunkitasolla (5Mo 25:7–9; Jos 20:4; Ru 4:1–12) kuin kansallisellakin tasolla (Tu 21:16; 1Sa 4:3; 8:4; 1Ku 20:7). Tämä on ensimmäinen kerta, kun Raamatussa viitataan kristillisen seurakunnan vanhimpiin. Muinaisen Israelin vanhinten tavoin hengellisen Israelin vanhimmat kantoivat vastuun seurakunnan johtamisesta. Tässä tilanteessa vanhimmat ottivat avustuksen vastaan ja valvoivat sen jakamista Juudean seurakunnille.