APOSTOLIEN TEOT
9. luvun tutkimisviitteet
Saul: Ks. Ap 7:58, tutkimisviite.
ylimmäisen papin: Ts. Kaifaan. (Ks. Ap 4:6, tutkimisviite.)
kirjeitä: Ensimmäisellä vuosisadalla käytettiin luotettavan lähteen kirjoittamia kirjeitä, kun haluttiin esitellä joku tuntematon ihminen ja vahvistaa hänen henkilöllisyytensä tai valtuutensa (Ro 16:1; 2Ko 3:1–3). Rooman juutalaiset viittasivat tällaiseen viestintätapaan (Ap 28:21). Kirjeet, jotka Saul pyysi ylimmäiseltä papilta Damaskoksen synagogia varten, valtuuttivat hänet vainoamaan sikäläisiä juutalaiskristittyjä (Ap 9:1, 2). Niissä nähtävästi kehotettiin Damaskoksen synagogia tukemaan Saulia hänen kristittyjen vastaisessa kampanjassaan.
Damaskoksen: Damaskos sijaitsee nykyisessä Syyriassa, ja sen sanotaan olevan maailman vanhimpia kaupunkeja, joissa on ollut asutusta yhtäjaksoisesti niiden perustamisesta lähtien. Patriarkka Abraham saattoi kulkea Damaskoksen ohi tai läpi ollessaan matkalla kohti etelää Kanaaniin. Jossain vaiheessa hän otti palvelijakseen ”damaskolaisen miehen” Elieserin (1Mo 15:2). Lähes tuhat vuotta myöhemmin Damaskos ilmaantuu uudelleen Raamatun kertomukseen. Tuolloin syyrialaiset (aramealaiset) sotivat israelilaisia vastaan ja näistä kahdesta kansasta tuli vihollisia keskenään (1Ku 11:23–25; ks. sanasto, ”Aram, aramealaiset”). Ensimmäisellä vuosisadalla Damaskos kuului Rooman Syyrian-provinssiin. Kaupungissa oli silloin ehkä noin 20 000 hengen juutalaisväestö ja useita synagogia. Saul otti sikäläiset kristityt maalitaulukseen mahdollisesti siksi, että kaupunki sijaitsi tärkeiden kulkureittien risteyksessä ja hän pelkäsi kristillisyyden leviävän sieltä nopeasti muualle. (Ks. liite B13.)
Tiehen: Tämä nimitys viittaa Apostolien teoissa kristilliseen elämäntapaan ja varhaiskristilliseen seurakuntaan. Se saattaa juontua Joh 14:6:ssa olevista Jeesuksen sanoista: ”Minä olen tie.” Jeesuksen seuraajien sanottiin kuuluvan ”Tiehen”, sillä he noudattivat hänen viitoittamaansa elämäntapaa (Ap 19:9). Hänen elämänsä keskittyi ainoan tosi Jumalan Jehovan palvontaan. Kristittyjen elämässä tärkeällä sijalla oli lisäksi usko Jeesukseen Kristukseen. Mahdollisesti jo vuonna 44 Jeesuksen opetuslapsia kutsuttiin Syyrian Antiokiassa ”Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (Ap 11:26). Luukas kuitenkin käytti seurakunnasta vielä senkin jälkeen nimitystä ”Tie” tai ”tämä Tie” (Ap 19:23; 22:4; 24:22). (Ks. Ap 18:25; 19:23; tutkimisviitteet.)
kuulivat äänen: Tai ”kuulivat jotain ääntä”. Ap 22:6–11:ssä on Paavalin oma kuvaus siitä, mitä matkalla Damaskokseen tapahtui. Kun Ap 9. ja 22. luvun kertomukset yhdistetään, saadaan kokonaiskuva tapahtumista. Molemmissa kertomuksissa käytetään samaa kreikan sanaa fōnḗ, joka voi tarkoittaa jonkun tai jonkin ääntä kieliopillisesta rakenteesta riippuen (Ap 9:7:ssä kreikan sana on genetiivissä ja Ap 22:9:ssä akkusatiivissa). Paavalin kanssa olevat miehet kuulivat kyllä jotain ääntä, mutta ilmeisesti he eivät saaneet selvää sanoista. Paavali sitä vastoin kuuli ja ymmärsi, mitä tuo ääni sanoi (Ap 26:14). (Ks. Ap 22:9, tutkimisviite.)
kadulle, jota kutsutaan Suoraksi: Tämä on ainoa katu, joka mainitaan nimeltä Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Sen ajatellaan olleen Damaskoksen pääkatu. Kaupunki noudatti ensimmäisellä vuosisadalla ruutukaavaa, ja tuo katu kulki sen halki itä-länsisuuntaisesti. Se oli noin 1,5 km pitkä ja 26 m leveä, jalkakäytävät mukaan luettuina, ja sitä ehkä reunustivat pylväiköt. Vanhan roomalaiskaupungin jäännösten läpi kulkee edelleen vilkas katu, joka noudattelee samaa linjaa kuin muinainen roomalainen Via Recta eli Suorakatu.
näyssä: Tätä sanaa ei ole kaikissa käsikirjoituksissa, mutta se esiintyy useissa vanhoissa käsikirjoituksissa.
pidättää: Tai ”vangita”. Kirjaim. ”sitoa”, ts. panna vankilakahleisiin (vrt. Kol 4:3).
israelilaisille: Tai ”Israelin kansalle”. Kirjaim. ”Israelin pojille”. (Ks. sanasto, ”Israel”.)
korissa: Luukas käyttää tässä kreikan sanaa sfyrís, joka tarkoittaa suurta koria. Matteus ja Markus käyttävät evankeliumeissaan samaa sanaa niistä seitsemästä korista, joihin kerättiin tähteet Jeesuksen ruokittua 4 000 miestä. (Ks. Mt 15:37, tutkimisviite.) Kun apostoli Paavali kertoi Korintin kristityille paostaan Damaskoksesta, hän käytti kreikan sanaa sargánē, joka tarkoittaa köydestä tehtyä tai oksista punottua koria, ”pajukoria”. Kumpaakin kreikan sanaa voidaan käyttää samantyyppisistä suurista koreista. (2Ko 11:32, 33, alav.)
liikkui vapaasti: Tai ”jatkoi jokapäiväistä elämäänsä”. Kirjaim. ”kulki sisään ja ulos”. Tämä ilmaus kuvastaa seemiläistä idiomia, joka tarkoittaa sitä, että voi vapaasti huolehtia arkielämän asioista tai olla tekemisissä toisten kanssa kenenkään estämättä (vrt. 5Mo 28:6, 19; Ps 121:8, alav.). (Ks. Ap 1:21, tutkimisviite.)
kreikankielisten juutalaisten: Kirjaim. ”hellenistien”. Tämä ilmaus tarkoittaa hyvin todennäköisesti sellaisia juutalaisia, jotka kommunikoivat mieluummin kreikaksi kuin hepreaksi. He olivat luultavasti tulleet Jerusalemiin eri puolilta Rooman imperiumia. Ap 6:1:ssä ilmaus viittaa kristittyihin, mutta tässä Ap 9:29:ssä tekstiyhteys osoittaa, että nämä kreikankieliset juutalaiset eivät olleet Kristuksen opetuslapsia. Ofelin kukkulalta Jerusalemista löytynyt Theodotoksen piirtokirjoitus vahvistaa, että kaupungissa kävi paljon kreikankielisiä juutalaisia. (Ks. Ap 6:1, tutkimisviite.)
Jehovan pelkoa: Ilmaus ”Jehovan pelko” esiintyy monta kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ”pelkoa” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmänä (esim. Ps 19:9; 111:10; San 2:5; 8:13; 9:10; 10:27; 19:23; Jes 11:2, 3). Sitä vastoin ilmausta ”Herran pelko” ei käytetä Heprealaisissa kirjoituksissa kertaakaan. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 9:31:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan pelko”, vaikka useimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran pelko” (ks. liite C1, liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 9:31).
Tabita: Aramealainen nimi Tabita merkitsee ’gasellia’, ja se vastaa nähtävästi heprean sanaa tsevijáh ’naarasgaselli’ (Lal 4:5; 7:3). Myös kreikkalainen nimi Dorkas merkitsee ’gasellia’. Tabita asui Joppen satamakaupungissa, jonka väestö koostui sekä juutalaisista että muunmaalaisista, ja siksi hänestä käytettiin ehkä molempia nimiä sen mukaan, mitä kieltä puhuttiin. Toisaalta Luukas saattoi kääntää nimen ei-juutalaisia lukijoita varten.
lahjoja köyhille: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.
pitkiä viittoja: Tai ”päällysvaatteita”. Kreikan sana himátion voi tarkoittaa väljää, viittamaista vaatetta, mutta useimmiten sillä tarkoitettiin vain suorakulmaista kangaskappaletta.
Tabita, nouse: Pietari toimi lähes samalla tavalla kuin Jeesus oli toiminut herättäessään Jairoksen tyttären (Mr 5:38–42; Lu 8:51–55). Tämä on ensimmäinen Raamatussa mainittu tapaus, jossa joku apostoli herätti ihmisen kuolleista. Monista Joppen asukkaista tuli tämän jälkeen uskovia. (Ap 9:39–42.)
Simon-nimisen nahkurin: Ks. Ap 10:6, tutkimisviite.