Asiakirjan sinetöiminen

Sinettejä käytettiin muinoin eri tarkoituksiin. Niillä esimerkiksi varmistettiin asiakirjan aitous tai sopimuksen sisältö. (Ks. sanasto, ”Sinetti”.) Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset kirjoittivat muistiin oikeus- ja liiketoimia koskevia asioita vahapintaisiin puisiin kirjoitustauluihin. Todistajat vahvistivat näiden tärkeiden asiakirjojen aitouden. Heillä oli henkilökohtainen sinetti, usein sormuksessa, ja siihen oli kaiverrettu tietty kuvio. Asiakirjan ympärille kiedottiin nauha, jonka päälle kaadettiin kuumaa vahaa, ja sinetti painettiin vahaan. Kun vaha jäähtyi, asiakirja oli sinetöity, ja se pysyi suljettuna, kunnes se avattiin julkisesti. Näin todistajat vahvistivat sisällön todenmukaisuuden, eikä asiakirjaa voinut peukaloida. Sanat ”sinetöidä”, ”vahvistaa sinetillä” alkoivatkin tarkoittaa varmistamista, vahvistamista tai oikeaksi todistamista. Apostoli Johannes kirjoitti, että se, joka ottaa vastaan Jeesuksen todistuksen, ”vahvistaa sinetillään”, että Jumala puhuu totta. (Ks. Joh 3:33, tutkimisviite.)