Bussimatka aarniometsän halki Brasíliaan
Herätkää!-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta
SUUNNITTELEMAMME mielenkiintoinen retki suuntautui aivan maan sydämeen. Päämääränämme oli liittovaltion kaunis uusi pääkaupunki Brasília. Olimme kuulleet niin paljon siitä, että päätimme mennä itse katsomaan sitä, nyt kun uusi valtatiekin oli saatu valmiiksi ja virallisesti avattu. Sitä kutsutaan nimellä BR-14.
Tämä kaksikaistainen tie kulkee melkein suoraan Amazonjoen vanhasta satamakaupungista Belémistä lähes 2200 kilometriä etelään Brasíliaan. Vasta 1950-luvun loppupuolella työntekijät alkoivat rakentaa tätä nykyaikaista kaupunkia korkealle ylätasangolle keskelle Brasiliaa. Huhtikuussa vuonna 1960 siitä tuli maan pääkaupunki. Nyt odotimme iloiten nelipäiväistä bussimatkaa pitkin aarniometsän halki kulkevaa BR-14-valtatietä Brasíliaan.
Mielenkiinto herää
Oli aina ollut vaikea käsittää, miten tämän valtatien kaltainen rakennushanke voitaisiin koskaan panna täytäntöön. Monien mielestä oli teknisesti mahdotonta rakentaa siltoja suurten jokien yli ja tietä niin soiseen maahan. Kuvittele lisäksi, millaista on tunkeutua alueille, jotka vilisevät käärmeitä, liskoja, jaguaareja ja muita vaarallisia elämiä! Esteinä olivat vielä kosteus, taudit ja saastunut juomavesi.
Kaikesta huolimatta tien rakentaminen alkoi vuonna 1958. Lähtömerkin antoi silloinen presidentti Juscelino Kubitschek, joka oli pääasiassa vastuussa myös uuden pääkaupungin rakentamisesta Brasíliaan. Tämän tien piti olla Brasilian suurimpia saavutuksia teknisen taidon ja maalle koituvan hyödyn suhteen. Se avaisi pääsyn alueille, jotka olivat käytännöllisesti katsoen olleet erossa Brasilian teollistuneesta eteläosasta. Mielenkiintomme heräsi lopullisesti, kun sanomalehdet selostivat tien rakentamisen edistyessä sen eri vaiheita.
Yli-insinööri Bernardo Sayão, jolla oli käytettävissään tuhansia työmiehiä sekä huomattava määrä tarvikkeita, pani työt alulle samanaikaisesti etelässä Tocantinsjoella ja pohjoisessa Guamájoella. Pieniä puhdistuksia suoritettiin siellä täällä reitin varrella, niin että helikopterilla kulkevat maanmittarit voivat suorittaa työtään aarniometsän keskellä. Työmiesten oli ylitettävä jokia, raivattava pois aluskasvillisuutta ja kaadettava mahtavia metsikköjä. Näin avattiin tie, jotta traktorit voivat tulla ja aloittaa suunnattoman työnsä.
Taudit vaativat veronsa, ja monia työmiehiä kuoli. Juuri kaksi viikkoa ennen kuin pohjoisesta ja etelästä tulevat työryhmät kohtasivat toisensa puusta pudonnut oksa iski suuren puun alla teltassaan lepäämässä ollutta insinööri Sayãota. Hän kuoli saamiinsa vammoihin.
Kun rakennustöiden alkamisesta oli kulunut melkein vuosi, niin vastoinkäymisistä huolimatta nämä kaksi työryhmää kohtasivat toisensa, ja tiellä suoritettiin koeajo. Vaikka siihen aikaan lautat olivat välttämättömiä, ne korvattiin myöhemmin puisilla silloilla, ja nyt rakennetaan hienoja betonisiltoja. Kun tie avattiin liikenteelle, sen valmistuskustannukset nousivat melkein 30 miljoonaan dollariin (noin 120 miljoonaan markkaan). Kuitenkin tähän mennessä kokonaiskustannukset ovat kohonneet 300 miljoonaan dollariin (1200 miljoonaan markkaan), mihin sisältyy työ, työvälineet, asennukset ja ylläpito.
Matka uutta tietä pitkin
Koska olin toiminut naislähetystyöntekijänä Brasiliassa yli kymmenen vuotta, olin erittäin kiinnostunut näkemään tämän uuden tien, joka lupasi avata uusia kenttiä Raamatun sanoman levittämiselle. Jotkut väittivät siellä olleen monia epäystävällisiä intiaaneja ja villieläimiä. Toiset sanoivat pelkästään tuon nykyisen insinööritaidon ihmeen näkemisen olleen kannattava opintomatka. Omaksuin siis tyypillisen brasilialaisen asenteen: Só vendo (katso itse). Niinpä eräänä heinäkuun päivänä vanhahko naisystäväni ja minä nousimme bussiin Belémissä noin kello 6 ja olimme pian matkalla etelään BR-14-valtatiellä.
Vaikka tie oli päällystämätön, se ei ollut liian kuoppainen, koska se oli tehty pääasiassa kovaksi tasoitetusta punaisesta mullasta. Olin odottanut näkeväni köynnöskasvien ja pensaiden rehottavan tien reunoilla, mutta olin hämmästynyt havaitessani, että leveä kaistale kummaltakin puolelta tietä oli raivattu puhtaaksi. Siellä täällä voi nähdä korkeamman aarniometsäkasvillisuuden välissä puhtaita, avonaisia kenttiä.
Ensimmäisenä päivänä rengasrikko viivytti meitä hieman. Onneksi pieni puu tarjosi meille matkustajille suojan paahtavalta tropiikin auringolta. Sitten seurasi pysähdys lounasta varten pienessä kylässä, jossa oli muutamia taloja, joista yksi oli muutettu ravintolaksi. Pöydät oli katettu kodikkaasti, ruokaa oli runsaasti ja hinta oli vain yksi dollari siitä huolimatta, miten paljon otti ruokaa suurista kulhoista ja vadeista. Ruokalistalla oli monenlaista – keitettyä kananpoikaa, häränlihaa, sianlihaa, perunaa ja brasilialaisen jokapäiväiselle aterialle kuuluvia papuja ja riisiä.
Noin kello 17 tuli kauan odotettu helpotus helteeltä, kun aurinko laski, ja jälleen oli aika pysähtyä, tällä kertaa päivälliselle noin kello 18 ja yön lepoa varten. Pienessä hotellissa oli sängyt ja olkipatjat sekä jotain vielä parempaa näitä lämpöisiä öitä varten, nimittäin riippumatot. Suihkuhuoneet olivat ahkerassa käytössä, joten meidän täytyi vain odottaa vuoroamme kädessämme pyyhe, saippua ja vaihdettava vaatekerta. Ensimmäisen päivän ajon aikana kerääntyneen punaisen pölyn poistaminen oli kova työ.
Sadeaikana ajotie tulee käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi kulkea. Vuoden 1964 maalis- ja huhtikuussa noin 200 kuorma-autoa oli yhteen aikaan kiinni juuttuneina, mistä oli seurauksena melkoinen tappio kauppatavaran pilaantumisen takia. Onneksi me matkustimme kuivana kautena, joka kestää kesäkuusta syyskuuhun. Vaikka silloin on hyvin pölyistä, se on varmasti parempi kuin kiinnijuuttuminen kauas asutuksista!
Muuten näiden kylien asukkaat ovat hyvin ystävällisiä. He tulivat rakentamaan asumuksensa heti kun tie valmistui, joten he voivat aloittaa uuden elämän erämaassa ja ehkä ansaita elatuksensa palvelemalla matkustajia. Monissa näissä paikoissa ei vieläkään ole sähköä, ja ne ovat jonkin verran läheisen tiheän aarniometsän ympäröimiä. Aluksi vain yksi bussilinja piti heidät yhteydessä ulkomaailmaan, mutta nyt ovat käytössä päivittäiset bussiaikataulut odotuslistoineen. Bussimaksu henkeä kohti on vain vähän yli 80 markkaa yhteen suuntaan.
Matkan jatkuessa on mielenkiintoista saada tietää, että täällä on noin 175 erilaista puulajia – jotkut niistä ovat hyvin kysyttyjä, sillä niitä käytetään tuotettaessa öljyjä, rasvoja, kumia, väriä, tulitikkulaatikoita, paperia ja puutavaraa, sekä karkeampien rakennelmien että huonekalujen valmistukseen. Tällä hetkellä hallitus kartoittaa näitä suunnattomia metsävaroja. Itse asiassa tiedetään jo, että eräässä osassa Goiásin osavaltiota, jonka läpi me ajoimme, ”on suurin mahonkiesiintymä mitä tiedetään olevan olemassa maailmassa nykyään”. Papujen, riisin, maniokin, maissin, sokeriruo’on, öljyä tuottavien palmupuiden ja muiden kasvilajien viljelemisen odotetaan vaurastuttavan tätä aluetta.
Maalle koituvat hyödyt
Liikenteen tarkkaileminen matkalla antaa aihetta odottaa, että tästä tiestä muodostuu kaupallinen liikenneväylä, jota myöten eteläisen teollisuusalueen hyödykkeet pääsevät pohjoiseen ja laajan Amazonin altaan raaka-aineet pääsevät etelään. Runsaasti yli kolme neljäsosaa liikenteestä onkin rahtiliikennettä ja vain pieni osa matkustajaliikennettä.
Näkemästämme päätellen suuria rahasummia sijoitetaan epäilemättä myös maanviljelykseen, teollisuuteen, yleiseen kehittämiseen ja rakentamiseen tämän BR-14-valtatien varrella. Goiásin valtion nopeasti kasvavalla Paragominasin alueella, missä rikas, hedelmällinen maa on suhteellisen halpaa, kaikki merkit viittaavat nopeaan kehitykseen.
Belémin ja Brasílian välinen valtatie on ehdottomasti avannut uuden jakson Brasilian yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa elämässä. Aikaisemmin eristyksissä ollut Amazonin alue, jonka valtatie nyt yhdistää muuhun osaan maata, kutsuu uudisraivaajia kehittämään sitä. Valtatien päällystäminen on seuraava askel, ja se tulee epäilemättä lisäämään myös turistiliikennettä, sillä suunnitelmia tehdään nykyaikaisten motellien ja bensiiniasemien sijoittamiseksi sopiviin paikkoihin, ehkä noin joka 250 kilometrin päähän.
Ja sitten pääkaupunkiin. Saapuessamme Brasíliaan neljännen päivän iltahämärissä kaupungin korkeat, väljästi rakennetut, huippumodernit hallintorakennukset ja asuintalot tekevät meihin mahtavan vaikutuksen. Soluttautuessamme kaupungin hyörinään on melkoinen elämys edetä pitkin tasaista, kirkkaasti valaistua moottoritietä. Olemme päässeet matkamme päähän.
Voimme kuvitella mielessämme lähitulevaisuudessa verkkaisemman matkan samalle alueelle. Silloin on parempi tilaisuus tutkia maisemaa, eksoottisia lintuja ja kasvillisuutta, mahtavia jokia ja ehkä hiukan moninaista eläinelämääkin. Ja mielessä viivähtää ajatus, että koska Jumalan uusi järjestys on nyt melkein käsillä, tämä alue tulee kehittymään suuresti, kun tämä vanha järjestelmä kaupallisine riistoineen on hävinnyt.
[Kartta s. 17]
(Ks. painettu julkaisu)
BRASILIA
Manaus
Belém
Amazonjoki
Fortaleza
Recife
GOIAS
Brasília
Goiania
MINAS
GERAIS
Belo Horizonte
Sao Paulo
Rio de Janeiro
Atlantin valtameri
BOLIVIA
PARAGUAY
ARGENTIINA