Talven ihmeet

VOITAISIIN kertoa paljon pohjoisten leveysasteiden talven epämukavuuksista, kylmyydestä ja jäästä, pakkasesta ja lumesta, jotka uhkaavat ihmistä ja muita luomuksia vaikeuksilla ja nälällä. Talvi tuo usein mieleen auton pyörien vinkunan liukkaissa urissa, käynnistysvaikeudet pakkasella, kiireiset askeleet läpi lumisohjon ja rännän, palelevat sormet, korvalehdet ja jalat. Tämän kaiken muistaen joku voisi sanoa: ”Mikä talvessa on niin ihmeellistä?”

Mutta eihän talvessa ole pelkästään huonoja puolia vai onko? Kysy miltei keneltä lumessa piehtaroivalta lapselta tahansa, mitä hän ajattelee talvesta. Kysy samaa lumiukkoa muovailevilta lapsilta tai jäätyneillä lammikoilla luistelevilta nuorilta tai lumen peittämillä rinteillä hiihteleviltä aikuisilta tai isoisältä, joka lukee kirjaa leimuavan takkatulen ääressä. He saattavat sanoa, että talvi on ”hauska”, ”ihmeellinen vuodenaika” vaikeuksistaan huolimatta.

Mutta talven ihmeet eivät rajoitu leikkiin ja rentoutumiseen. Tavallisesti puuhakkaat mäyrät ja siilit nukkuvat ääneti pesiinsä käpertyneinä, kunnes sää lämpenee. Kurjet ja kertut ovat kauan sitten lähteneet soilta ja metsistä etsimään etelästä päin aurinkoa ja lämmintä. Kylmyys on vaientanut hyönteiset.

Mutta lumipeitteen ylä- ja alapuolella on elämää. Seisoessasi hiljaa metsässä tai takapihalla voit kuulla pikkulintujen viserrystä, kun ne etsivät siemeniä ja hyönteisiä. Tikat kiirehtivät puusta puuhun etsiessään munia ja toukkia kaarnan raoista tai niiden silkkikoteloista. Karaistuneet varikset kokoontuvat puiden latvoihin. Lumeen painautuneet jalanjäljet kertovat jänisten, kettujen ja hirvien olleen ruoan haussa. Jäätyneistä lammikoista kuuluu rasahduksia ja narahduksia. On kimaltelevan kiteisen veden erikoismaailma, sillä kiteet syntyvät, kasvavat, murtuvat, laskeutuvat ja virtaavat hämmästyttävän tarkasti ja tasaisen kauniisti.

Lumivaipan, pudonneiden lehtien ja kovan maan alla sekä puiden kaarnan ja kuistin portaiden alla, ladoissa ja autioissa rakennuksissa on elämää monessa muodossa, sillä niissä on siemeniä, munia, toukkien koteloita, silmuja, nukkuvia eläimiä ja lepääviä juuria, joihin kaikkiin sisältyy lupaus elämästä keväällä.

Oikeastaan talvisessa metsässä on elossa ja toiminnassa kokonainen toinen maailma. Metsämaasta saattaa löytyä jokaisen neliödesimetrin kokoiselta alalta kolmen tuuman syvyyteen asti mentäessä yhteensä yli 10000000000 pieneliötä, mikä on noin kolme kertaa koko maapallon ihmisväestön määrä! Paljaalla silmällä nähtävien eläinten määrä muodostaa tästä vain 0,000004 prosenttia! Nämä miljardit pieneliöt muuttavat ahkerasti pudonneita lehtiä ja muita jätteitä kaasuiksi ja ravinteiksi, joita vihreät kasvit voivat käyttää jälleen ravintoaineiden ja hapen valmistamiseen. Kun kevät tulee, on puille ja muille kasveille ravintoa. Mikä suurenmoinen Jumalan ihme!

Yksi ihme on itse talven symboli – lumihiutale. Nämä erittäin hauraat kiteet säilyttävät kuusisivuisen muotonsa leijuessaan satoja metrejä alas läpi harmaan taivaan. Lumihiutaleet ovat vesihöyryn ilmassa olevien pienten pölyhiukkasten ympärille muodostamia pitsikuvioita. Vaikka emme tavallisesti huomaakaan tätä pölyä, niin voimme nähdä sen auringonjuovassa. Kun vesihöyrymolekyyli kiinnittyy sopivassa lämpötilassa pölyhiukkaseen, syntyy lumihiutale. Sen muoto muuttuu hämmästyttävästi, kun se syöksyy kohti maata. Toiset ovat muodoltaan kauniin yksinkertaisia ja toiset mielikuvituksellisen monimutkaisia, mutta mitkään kaksi lumihiutaletta eivät ole täsmälleen samanlaisia. Jotkin lumikiteet ovat maailman kauneimpia kidemuotoja. Niiden erittäin kauniita pitsikuvioita on usein jäljitelty koruissa ja tekstiilituotteissa. ”On ihmeiden ihme, että molekyylien tanssi aikaansaa tällaisia geometrisiä kuvioita”, sanoi muuan asiantuntija lumihiutaleesta.

Tavallisesti lumihiutaleet putoavat yksitellen, mutta jos lämpötila on juuri jäätymispisteen yläpuolella, niin ne saattavat takertua toisiinsa pudotessaan ja muodostavat joskus jopa kymmenen senttimetrin läpimittaisen hiutaleen. Kun lunta sataa paljon, lumikiteet vangitsevat uskomattoman määrän ilmaa. Ihmisten tiedetään säilyneen lumeen hautautuneina kaksi päivää hengissä tukehtumatta. Koska lumi pidättää ilmaa, se on erinomainen eristysaine ja pitää siten maanpinnan lämpimänä ja varjelee siemeniä jäätymästä ja talviviljoja tuhoutumasta. Kuinka hyödyllinen tämä kaunis talven ihme onkaan!

Vielä yksi talven ihme on jää. Pelkkä veden jäätyminen on merkitykseltään tyrmistyttävä ihme. Minkään fysikaalisen toiminnan lakien mukaan jään ei pitäisi kellua. Melkein jokainen aine, olkoonpa se kiinteää, nestemäistä tai kaasua, kutistuu tilavuudeltaan, kun sen lämpötila laskee. Vesikin noudattaa tätä lakia tarkasti kaasuna ja nesteenäkin 96-prosenttisesti lämpötilan laskiessa kohti jäätymispistettä. Mutta +4-asteessa tapahtuu jotakin. Kun jäähtyminen jatkuu, niin vesi kutistumisen sijasta laajenee. Jäämolekyylit näyttävät kahlitsevan ilmamolekyylejä, kun jäätyminen kiinteään olomuotoon tapahtuu 0-asteessa ja muodostuu kelluva jää, josta noin yhdeksän kymmenesosaa on ympäröivän veden alla.

Ellei tätä ilmiötä – kelluvan jään ihmettä – olisi, maailman meret, järvet ja joet muuttuisivat hitaasti kiinteäksi jääksi ja maapallo menettäisi kipeästi tarvitsemansa vesivarastot. Mutta nyt kun talvi tulee, jää kelluu vesistöjen pinnalla ja muodostaa eristävän kuoren, joka estää alla olevaa vettä jäätymästä edelleen ja suojelee siten siellä olevaa elämää.

Kenelle me olemme kiitollisuudenvelassa näistä talven ihmeistä? Raamatun psalmista kirjoitti: ”Sinä [Jehova Jumala] määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.” (Ps. 74:17) Kiitä siis Jumalaa näistä suurenmoisista talven ihmeistä!